Voiko särkynyt vielä tanssia ja soida? Kuva: Sini Rantakari

Ystäväni pienen lapsen äkillisestä kuolemasta on kulunut kohta vuosi. Se on kestämättömän pitkä aika pohjatonta kaipausta ja pieni hetki toipumista. Monet ihmiset ystäväni lähellä olisivat toivoneet hänen voivan jo paremmin.

Lukuisat elämän haavoittamat ihmiset ovat tulleet ohitetuiksi samoilla saatesanoilla: ”Aika parantaa haavat.” Aika ei paranna ketään. Aika ei tuo kuollutta läheistä takaisin, se ei paranna traumaattisesta kokemuksesta eikä peruuta läheisen loukkaavaa tekoa tai sanaa.

Sanonta palvelee silloin, kun näkee toisen ihmisen kärsivän eikä pysty häntä kohtaamaan

Miksi tuo sanonta on niin suosittu? Sanonta palvelee silloin, kun näkee toisen ihmisen kärsivän eikä pysty häntä kohtaamaan.  Kasvottomalle ajalle annetaan vastuu parantamisesta, ettei itse tarvitse tulla toisen hädän koskettamaksi. Se lohduttaa luultavasti enemmän sanonnan sanojaa kuin sen kuulijaa.

Parisuhteessa tämä sanonta voi auttaa loukkaavasti käyttäytynyttä väistämään vastuuta omasta toiminnastaan. Eihän vaikeaan asiaan kannata palata sen käsittelemiseksi tai anteeksipyytämiseksi, koska aika parantaa koko jutun. Samalla tavalla ajatteleva loukattukin koittaa vaientaa itsensä ja painaa kipunsa pinnan alle.

Kukaan ei voi tietää, mitä edessä oleva uusi on

Kukaan ei varmaan tarkoita pahaa sanoessaan, että aika parantaa. Päinvastoin, sitä käytetään usein silloin, kun koitetaan lohduttaa ja luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Miksi se sitten satuttaa?

Kun ihminen on menettänyt luottamuksensa elämään, itseensä tai läheiseen ihmiseen, hän ei kaipaa katteettomia lupauksia. Ihminen on aina uuden äärellä, vanhaan paluuta ei ole. Kukaan ei voi tietää, mitä edessä oleva uusi on.

Silloin, kun ihmiseen sattuu, hän tarvitsee toista ihmistä

Mennyttä ei voi muuttaa. Sen kanssa voi oppia elämään. Joskus anteeksianto on mahdollista. Toisinaan voi katsoa taaksepäin ja huomata, miten haava on mahdollistanut jotain tärkeää. Mutta silti voi vielä sattua, jos joku koskettaa haavaasi ja sanoo sen olevan parantunut.

Kun ihmiseen sattuu, hän tarvitsee toista ihmistä. Toisen ihmisen läsnäolo lohduttaa. Kuulluksi tuleminen helpottaa. Vaikeita tunteita voi sietää yhdessä. Rehellinen keskustelu ja tarvittaessa anteeksipyytäminen auttavat. Ja monessa tilanteessa, johon ei ole sanoja, yhteinen hiljaisuus kannattelee.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kiitos. Haava voi revetä vasta vuosikymmentenkin jälkeen. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, että olet aivan kunnossa, äläkä turhasta vikise. Ihminen haluaa tulla nähdyksi, eikä vain katsotuksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat