Kauneutta kaaoksen keskellä. Kuva: Anja Nwose.

Avaan ulko-oven ja meinaan kaatua kenkiin. Oloani ei helpota, että kurkkaan sotkuiseen keittiöön, jossa näkyy välipalansyönnin epämääräiset jäljet.

Sotkuisen arjen aiheuttaman ärsytyksen ratkaisemiseksi on erilaisia keinoja. Toiset siivoavat päivittäin. Jotkut nauttivat siitä. He järjestelevät siivotessaan omia ajatuksiaan. Jotkut puunaavat kotia, vaikka ovat uupumuksen rajamailla.

Sitten on tällaisia laiskoja siivoajia kuten minä, jotka päätyvät vain valittamaan ja saavat koko perheen huonolle tuulelle. Olen yrittänyt opettaa lapsille siivoamista, tulokset ovat olleet laihoja. Sitten aloin seurata tyttäreni tapaa suhtautua sotkuun ja opin kolme asiaa. 

Silloin kun en voi tehdä sotkulle mitään, opettelen kiinnittämään katseeni  kauniiseen yksityiskohtaan.

Tyttäreni aloittaa leikin keskellä sotkua. Silloin eivät lattialla lojuvat roskat tai pöly haittaa.

Kaiken epämääräisen tavaran keskelle syntyy tila, jossa on lelujen, värien ja muotojen harmonia. Leikissä kaikki on järjestyksessä ja siistiä.

 

Opetus nro 1: Keskity kauneuden luomiseen, älä sotkun poistamiseen

 

Lukuisten ärsyyntymisten jälkeen olen alkanut ihailla hänen taitoaan sulkea pois epämääräinen sotku ympäriltä. Mikään ei häiritse, hän keskittyy luomaan kauneutta.

Tytär ei noudata vanhaa oppia, että ensin työ ja sitten huvi. Hän hyppää suoraan huviin, energiat kanavoituvat luovuuteen.

 

Opetus nro 2: Arvojärjestys uusiksi

 

Mitä jos me aikuisetkin opettelisimme joskus tekemään toisinpäin? Loikoilen hetken sohvalla ennen kuin aloitan siivouksen. Luen mukavan jutun lehdestä ennen kuin täytän tiskikoneen. Hupsuttelen perheen kanssa, ennen kuin alan raivata pyykkivuorta. Tai kun puoliso tulee kotiin, annan suukon ja pysähdyn hänen kainaloonsa. Unohdan tekemättömät työt hetkeksi.

 

Tyttäreni ei yritä hallita koko huonettaan. Hän keskittyy yhteen nurkkaan. Jospa minunkaan ei tarvitse ajatella, että siivoan kaiken. Voin luoda yhden siistin kohdan, olkoon sitten tiskipöydän nurkka tai kenkäteline. Antaa muun sotkun olla. 

 

Opetus numero 3: Älä yritä hallita liian isoa kokonaisuutta

 

Silloin kun en halua tai voi tehdä sotkulle mitään, opettelen kiinnittämään katseeni  kauniiseen yksityiskohtaan. Tutkailen tapetin viehättävää kuviota, kukan terälehteä tai rakasta taulua. Herkistän aistini hyvälle. Keskityn siihen, miten kahvi tuoksuu keittiössä ja sohvatyyny tuntuu lempeältä poskea vasten.

Kun puoliso tulee kotiin, annan suukon ja pysähdyn hänen kainaloonsa. Unohdan tekemättömät työt hetkeksi.

Näitä taitoja voi harjoitella. Osaan yhä paremmin sulkea sotkun pois mielestäni. Voin jättää tiskikoneen täyttämättä.

Kun tänään tulen kotiin, en katso epäjärjestyksessä lojuvia kenkiä vaan seinällä roikkuvaa taulua, joka tuo mieleeni mummolan.

 

Yksityiskohdista iloiten,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat