Kuva: Katianna Ruuskanen

Oli tarkoitus viettää ihana hotelliyö kahdestaan.  Rakastella paljon ja nukkua yhdessä pitkään, kuten silloin ennen lapsia. Parisuhteen hoitamista, niin kuin sitä kutsutaan. Tytöt olivat hoidossa ystävien luona. Oltiin kahden kesken. Alettiin riisuutua ja suudella. Oli ihanaa, toiveikasta.

Piti hoitaa parisuhdetta. Rakastella paljon ja nukkua yhdessä pitkään, kuten silloin ennen lapsia.

Mutta ei se niin mennyt. Miehen poika, edellisestä avioliitosta soitti. Alkoi riita, joka kehittyi myrskyksi. Sen aikana sanottiin ikäviä asioita, loukattiin puolin ja toisin. Nainen sätti miehen entistä vaimoa ja kutsui tätä Medeiaksi, kreikkalaisen tarun hahmoksi, joka tappaa omat lapsensa kostaakseen ex. puolisolleen sen, että tämä on perustamassa perhettä uuden puolison kanssa. Nainen syytti miestä siitä, että miehen ura menee kaiken edelle. Hän on joutunut kantamaan yksin vastuun kaikesta, arjessa ja lomilla. Mies puolustautui ja sanoi, että naisen pitäisi ottaa omaa aikaa. Sitähän mies on aina sanonut. Sitä paitsi nainen ei ikinä antaisi hänen hoitaa lapsiin liittyviä asioita. Mies oli sarkastinen ja vähättelevä. Hän käski naista olemaan järkevä. Nainen oli täynnä vihaa miestä sekä kaikkia järkeviä miehiä ja heidän pahoja tekojaan kohtaan. Hän otti esille myös asian, joka oli jäänyt vaivaamaan. Onko mies ollut työmatkoillaan uskoton? Mies sivuutti tämän ja oli puolustuskannalla. Hän sanoi naisen olevan naurettava. Nainen halveksi miehen uraa ja miehuutta. Nainen sanoi, että pelkää eniten sitä, että joutuisi miesten armoille, alistetuksi. Mies sanoi, että kukaan ei ikinä voisi tehdä naiselle niin, koska tämä on niin vahva (tässä mies oli väärässä). Mies huokaisi täynnä tuskaa siitä, että oli joutunut jättämään lapsensa eron myötä toiseen maahan. Että tapaa tätä niin harvoin. Nainen raivostui tästä koska päätteli miehen haikailevan entistä elämäänsä (tässä nainen puolestaan oli väärässä). Paljon muutakin sanottiin. Käännettiin veistä kummankin haavoissa. Paiskottiin ovia ja lähdettiin. Puhuttiin erosta. Tultiin takaisin ja yritettiin hetkiseksi sovintoa. Jatkettiin riitaa, kunnes lopulta kaikki oli sanottu ja kumpikin lopussa, satutettuina ja vuotavilla haavoilla.

Kohtaus on elokuvasta Rakkautta ennen keskiyötä, Jessen ja Celinen rakkaussuhteen vaiheita kuvaavan elokuvatrilogian kolmannesta osasta. Sen tekijätiimi on tuntenut aiheensa, sillä kohtaus voisi olla aika monen meistä elämästä. Mistä tuossa ja niin monessa parisuhteen riidassa pohjimmiltaan on kysymys? Mitä rakastavaiset yrittävät sanoa toisilleen, mitä kumpikaan ei pysty kuulemaan tai näkemään?

Riidoissa pelot mylläävät sisällämme. Ulospäin näkyy vain vihaa, syytöksiä, vähättelyä ja välttelyä.

He sanovat toisilleen, että pelkään menettäväni sinut. He kysyvät, voinko luottaa sinuun ja tähän suhteeseen? Voinko tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenäni? Niin, että minun ei tarvitsisi teeskennellä olevani jotain muuta, niin kuin olen usein joutunut tekemään. Riitänkö sinulle keskeneräisenä, epätäydellisenä ja epäonnistuvana? Olen sulkenut niin paljon sisälleni, piiloon itseltänikin. Olen painanut alas, kestänyt asioita ja tunteita yksin. Olen verhonnut pelkoni ja epävarmuuteni huumoriin tai vihaan. Voinko paljastaa sinulle kipuni ja haavani? Jaksatko kuulla niitä ja lohduttaa minua, niin kuin kukaan ei ole vielä lohduttanut? Minun on aina, jo lapsesta, pitänyt olla niin reipas ja pärjäävä. Saanko olla joskus heikko? Oletko kanssani silloin? Kannatteletko minua? Voinko luottaa siihen, että et jätä minua yksin, kun tarvitsen sinua? Pysytkö kanssani? Näitä kysymyksiä he kysyvät toisiltaan. Näitä me kysymme toisiltamme riidoissa, joissa pelot mylläävät sisällämme. Ulospäin näkyy vain vihaa, syytöksiä, vähättelyä ja välttelyä.

Itsensä suojauksista riisuminen ja toisen paljauden vastaanottaminen on intiimimpää ja rohkeampaa, kuin villeinkään seksi.

Mies menee naisen luokse, istuutuu tämän viereen. Hän yrittää korjata rikkoutunutta yhteyttä huumorilla, mikä on hänen suojuksensa. Naisen suojakilpi on vihaisuus ja sitä hän ei haluasi laskea. He tarttuvat lopulta toisiinsa ohuella sovinnolla, koska eivät voi muutakaan. Hehän rakastavat toisiaan. Mutta mistä he löytäisivät sanat, joilla kertoisivat toisilleen peloistaan ja turvattomuuksistaan? Sanat, jotka veisivät heidät lähemmäksi toisiaan. Mistä heille löytyisi rohkeutta olla alastomina toistensa edessä, vielä paljon paljaampina kuin rakastellessa? Itsensä suojauksista riisuminen ja toisen paljauden vastaanottaminen on intiimimpää ja rohkeampaa, kuin villeinkään seksi. Mistä löytyisi luottamus pyytää toinen toisiltaan sitä, mitä he eivät ole koskaan aiemmin voineet ihmissuhteissaan pyytää ja saada? Olen tässä. Olet turvassa kanssani, niin kuin et ole ikinä ole voinut olla. Minä olen sinun kanssasi.

 

Terveisin, perheneuvoja Helena

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
Anne Anttonen
Elisabeth Falck
Nina Kauppinen
Mari  Kinnunen
Päivi Kähkönen
Anja Nwose
Juha Petterson
Heli Pruuki
Sini Rantakari
Paula Ruotsalainen
Päivi Stelin-Valkama
Anssi Tietäväinen
Helena Toppari
 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat