Ensin se on kinastelua, sitten ääni nousee. Minä! Ei vaan minä! Äiti, tuo väittää että minä en ole! Leikki-ikäiset veljekset ovat päättäneet vaihtaa nimensä, ja kumpikin haluaa olla tästedes Jarkko. Kinastelu yltyy riidaksi, ääni nousee, minä ärähdän.

Melkein kaikki sisarukset nahistelevat. Miten vaikea onkaan muistaa, että se on tärkeää – eikä vain melua. Kun aikuinen puuttuu riitaan liian nopeasti, lapset eivät opi ratkaisemaan sitä itse. Oman sisaruksen kanssa on hyvä harjoitella ärsyttämistä ja sen rajoja, sietämistä, riitelemistä ja sopimista. Satuttaa ei saa.

Päätän yrittää. Kuuntelen riitoja pidempään, ehdotan sopua, en ärähdä. Huomioin hyvällä hetket, jolloin veljekset leikkivät yhdessä, kannustavat toisiaan, ja sopivat eripurat itse.

Sopiminen kannattaa. Kun kummallakin on uusi nimi, voi yhdessä hassuttaa äitiä. Ehei, emme kuule! Arvaa vielä, keitä me ollaan!

Anna Ruohonen

Kommentit (0)