Kaupallinen yhteistyö

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ SAMASKORUN KANSSA

 

Viimeisen kuukauden aikana mieleni on lasketellut loivaa mutta tasaista alamäkeä. Arjen tunnelma harmaantuu huomaamatta ja menettää hohtoaan samaan tahtiin pimenevien iltojen kanssa. Se, mikä kesällä vaikutti vielä innostavalta ja jännittävältä, on nyt vaarassa muuttua vain harmaaksi möykyksi. Pakopullaksi. 

 

Etsin piristystä olotilaani sieltä sun täältä. Haalin lähelleni tavaraa, lähinnä huonekaluja, jotka sitten totean tarpeettomiksi, ja olen entistäkin turhautuneempi. Harhaostokset paisuvat mielessäni suuriksi harha-askeliksi. Liian suuriksi. Tunnen itseni epäonnistuneeksi, koska en osaa edes huonekaluja kotiini ostaa. Luuseri.

Vanhojen, homeisten huonekalujen keräilyn sijaan on aika panostaa mieluummin itseensä. Ilahduttaa itseään jollakin pienellä ja kauniilla. Jollakin, joka muistuttaa siitä, kuka minä olen ja mitä minä todella tarvitsen pysyäkseni hyvinvoivana. Pieniä iloja, niitä minä tarvitsen.

Lumen leijailu -korvakorut.

Mitä ne pienet ilot sitten konkreettisesti olisivat? Kuten jo totesin, en tarvitse lisää huonekaluja tai muutakaan sisustuskrääsää mieltäni piristämään. En todellakaan. Mitä se sitten olisi, mikä minut nostaisi tästä synkistelyn suosta, edes hetkeksi? Vastaus iski vasten verkkokalvojani tietokoneen näytön sinisessä valossa: Samaskoru

 

Arjen tunnelma harmaantuu huomaamatta ja menettää hohtoaan samaan tahtiin pimenevien iltojen kanssa.

 

Samaskorun tuotteet huokuvat muotoilullaan lämpöä ja kotimaista metsämaisemaa. Suomalaisella metsällä on mielessäni suuri merkitys, sillä vietin lapsuuteni kesät niissä samoillen. Tänä päivänä minua ei samanlaisiin metsämaisemiin enää saisi kirveelläkään, sillä pelkään karhuja (hölmöä, tiedän), mutta korvissani roikkuvat luonnonläheiset korvakorut muistuttavat minua lapsuuteni huolettomista metsäretkistä Pohjois-Karjalan vaaroilla.

Samaskorun pajalla Joensuussa suomalaisen metsän asukit - karhut, ilvekset ja ketut - muotoutuvat arkeen ja juhlaan sopiviksi näyttäviksi koruiksi. Koruvalikoimaan kuuluu myös eksoottisempien metsien tunnelmaa mm. kolibrikorujen muodossa. 

Höyhenenkevyet hiutaleet.

En kutsuisi itseäni varsinaiseksi koruihmiseksi. Sen on saanut mieskin huomata, kun seurustelun alkuaikoina hän yritti lahjoa minua kaulakoruilla. Eipä niitä tullut hirveästi käytettyä, ja tälläkin hetkellä ne pölyttyvät käyttämättöminä kaapin perimmäisessä nurkassa. Täytyypä vinkata miehelle, että käy tsekkaamassa Samaskorun kaulakorut, jos vielä on halukas minulle joskus koruja ostelemaan. Ehkä ne pääsisivät jopa käyttöön asti.

 

Samaskorun korut muistuttavat minua lapsuuteni huolettomista metsäretkistä Pohjois-Karjalan vaaroilla.

 

Tämän kirjoituksen kuvissa ei näy karhuja eikä kettuja, ei koruina eikä elävinä (luojan kiitos). Kuvissa on pääosassa suosikkini Lumen leijailu -korvakorut, jollaiset olen saanut kunnian arpoa myös lukijoiden kesken. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin tämän kirjoituksen kommenttikenttään perjantaihin 19.10.2018 iltakahdeksaan mennessä. Huomaathan jättää myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden, jos arpaonni osuu kohdallesi.

Pidäthän silmällä myös Perhearjesta-blogin Facebook-sivua. Voipi olla, että sielläkin tapahtuu jotakin jännää lähipäivinä. 

Perhearjesta Facebookissa @perhearjesta.

 

 

 

 

Kommentit (13)

Seuraa 

Kirjoituksia perhearjesta ja äitiydestä.

perhearjesta@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2018