Kaksivuotias ja kissa – mikä pari he ovatkaan! Kissa, joka lapsen syntymän jälkeen katseli epäluuloisin silmin uutta tulokasta. Lapsi, joka kasvaessaan piinasi rauhaa rakastavaa kissavanhusta äänekkyydellään. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, on ilo huomata, kuinka lapsi välittää kissasta ja kissakin on oppinut sietämään lasta, kaksivuotiasta älämölöä.

Vuosi sitten tilanne oli toinen. Päivä päivältä nopeammin liikkuva taapero roikkui kissaparan hännässä kiinni kuin takiainen. Useammin kuin kerran jouduin pelastamaan tuskissaan naukuvan maukun innostuneen taaperon kynsistä.

Kun kaksivuotias, silloinen yksivuotias, oppi kävelemään, vauhti sen kun kiihtyi. Hän ylsi kurkottamaan sohvalle ja kissa oli hätää kärsimässä. Kissan viimeinenkin turvapaikka oli turvaton paikka. Yksivuotias kurkotti ja tarttui kissan turkkiin koko kämmenellään ja veti. Hän veti niin, että kissan karvainen nahka venyi ja paukkui. Auts, kissaraukka. 

Lukuisten kieltojen ja silitysharjoituksien jälkeen kaksivuotias on viimein oppinut, miten kissaa kohdellaan. Arvostavasti ja kunnioituksella, kissan arvolle sopivalla tavalla. Aito välittäminen alkaa pikkuhiljaa näkyä lapsen käytöksessä. Pieni käsi silittää, halailee ja huolehtii. Voi, pientä kissanpentua, hänen voi kuulla supattavan hiljaa kissavanhuksen korvaan.

Yksivuotias kurkotti ja tarttui kissan turkkiin koko kämmenellään ja veti. Hän veti niin, että kissan karvainen nahka venyi ja paukkui. Auts, kissaraukka. 

Toki voimanhallinnassa on edelleen kehitettävää. Joudun usein muistuttelemaan, että kissa ei kestä päällä istumista tai tykkää, jos sitä käytetään pikkuautojen ralliratana. Kaksivuotias ajattelee kissan olevan oma henkilökohtainen leikkikaverinsa ja joskus leikit yltyvät liian rajuiksi, kuten pienten ihmisten leikeillä on tapana. 

Nykyään yhä useammin yhteinen sävel kaksikon välillä löytyy. Kaksivuotias ymmärtää kissan olevan kissa ja tykkäävän kissamaisista jutuista. Rapsutuksista, hiiristä, rauhasta. Kissa taas sallii kaksivuotiaan läsnäolon valtakunnassaan ja ottaa auliisti vastaan tarjolla olevat hellyydenosoitukset. Kun hetki on sopiva, hakeutuu kissakaksivuotiaan syliin.

Luulenpa, että vuosisadan ystävyyssuhde on syttynyt.

Ystävyyssuhde, joka kestää loppuun asti.

Perhearjesta Facebookissa @perhearjesta.

Kommentit (2)

Vierailija

Sohva kissan viimeinen turvapaikka? Olisihan tuolle voinut laittaa seinälle hyllyjä, joille hypätä karkuun ja lapsen ulottumattomiin. Voisi laittaa edelleenkin...

Perhearjesta
Liittynyt31.10.2017

No juu, tottakai voisi, mutta kissamme on jo sen verran iällä, ettei kovin korkealle uskalla enää hypätä.

Ehkä oli myös hieman liioiteltua kirjoittaa "kissan viimeinen turvapaikka", sillä onhan noita muitakin: sauna ja piha, jossa on paremmat mahdollisuudet kirmata karkuun kuin sisällä, jos lapsen seura ei kiinnosta.

Niin tai näin, arvaamattomuudestaan huolimatta kaksivuotias lapsi on nykyään hyväksytty kissaperheemme jäseneksi ja on ihana huomata, miten kissa hakee myös hänen huomionosoituksiaan, silityksiä ja läheisyyttä.

Kiitos kommentista!

Perhearjesta Facebookissa

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Asiaa perhearjesta - ja sen vierestä.

perhearjesta@gmail.com