Arki on asettunut uomiinsa, eikä mikään tässä vauvaperheen elossa enää tunnu niin uudelta ja kummalliselta. Kotosalla ollessa olen ehtinyt lukea paljon ja miettiä elämääni. Luin viime viikolla Saku Tuomisen Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä -kirjan ja etenkin se pisti ajattelemaan.

Arki on hyvää tässä ja nyt, ja silti (vai pitäisikö sanoa siksi) minulla on unelmia ja tavoitteita. Kirjan lukemisen myötä monta kysymystä nousi pintaan. Mikä sytyttää minut liekkiin? Mitkä asiat ovat omalle hyvinvoinnilleni "must"-asioita? Minne olen menossa ja mitä elämältäni haluan? Mitä tahdon tehdä vapaa-ajallani? Mistä ihan oikeasti unelmoin? Mitä ylipäätään on hyvä elämä?

Tällaisina tavallisina viikkoina ja päivinä unelmani ovat varsin tavanomaisia ja pieniä. Juuri nyt unelmoin muutamasta keskeytymättömästä kirjoitussessiosta, kahvilassa istumisesta ajatuksia herättävän kirjan kanssa ja San Franciscoon muuttaneen pikkusiskoni näkemisestä. Isompia unelmia ovat opiskelu ja matkustaminen.

Haaveissani on lukea vielä toinen korkeakoulututkinto. Mielessäni on eräs yliopisto ja tieteenala, mutta ajankohta kouluun hakemiselle ja tutkinnon suorittamiselle on vielä epäselvä. 

Mahtaako lukijoissani olla niitä, jotka ovat opiskelleet esim. hoitovapaalla? Minulla on ajatuksissa alkaa tehdä jonkin verran töitä ensi syksynä äitiysloman loputtua. Haluaisin pyhittää osan viikosta opiskeluun. En vain oikein tiedä, minkä verran on realistinen ja järkevä aikamäärä silloin kun vauva on vielä pieni. En todellakaan halua huomata Juliuksen ollessa vaikkapa 5-vuotias, että elin "ohi" hänen vauva-aikansa keskittyen vain omiin juttuihini.  

Silti minulle on selvää, että oma elämäni ei pysähdy lapsen syntymään. Koen oman työni tuovan tietynlaista merkitystä elämään. Lisäksi rakastan uuden oppimista, se pitää yllä liekkiä sisälläni. Yrittäjänä saan toteuttaa itseäni ja työni kautta autan muita. Se tuntuu varsin tärkeältä. En oikein osaa kuvitella sellaista tulevaisuutta, jossa olisin kotiäitinä ison lapsikatraan kanssa tekemättä mitään omaa juttuani. Se ei vain ole minun polkuni.

Tunsin helpotusta lukiessani Bringing up Bébé -kirjaa tässä taannoin. Ranskalaisille vanhemmille on selvää, että lapsi tulee heidän elämäänsä, mutta ei ole kaiken keskipiste. Kirjassa kerrottiin myös amerikkalaisesta kasvatustyylistä jossa lapset tottuvat herkästi siihen, että koko maailma pyörii heidän ympärillään.

Toivon, että Julius oppisi ymmärtämään, että meille vanhemmille on äärettömän tärkeää edelleen toteuttaa itseämme ja intohimojamme. Esimerkiksi minulle kirjoittaminen on ihan ehdoton juttu oman hyvinvointini kannalta. Kirjoitan aina jotain, monta kertaa viikossa. Oli se sitten päiväkirjaa, blogia tai seuraavaa tietokirjaani.

Viikoon mahtui siis kaikenlaista pohdintaa ja onneksi myös liikuntaa ja kehonhuoltoa.

Kävin jälleen Ristolla hoidattamassa hätäsektioarpea. Nyt se alkaa olla jo aika hyvä. Ulkonäössä on vielä toivomisen varaa. Arpi on aika punainen. Sen vuoksi kävinkin hakemassa Riston suosituksesta silikoniteippiä apteekista. Sitä on tarkoitus nyt pitää useamman kuukauden ajan arven päällä. Kunpa joku olisi sanonut minulle siitä jo sairaalassa! En käsitä, miten ne sektiosta paranemisen ohjeet voivat olla niin vajaat. Se on ainoa asia joka minua synnytyksessä on jäänyt harmittamaan. Ei edes se, että jouduimme hätäsektioon.

Arpi on aiempaa paljon joustavampi ja sitä ympäröivät kudoksetkin ovat jo paremmalla tolalla. Vaikka en olekaan jumpannut Riston antamia liikkeitä päivittäin (kuten olisi pitänyt), Risto sanoi että eteenpäin on menty huimasti eikä hänen hoitoaan enää oikeastaan tarvita. Nyt jatkan edelleen ns. negatiivisten ja isometristen vatsalihasliikkeiden tekemistä.

Tiistaina kävin myös kiropraktikolla. Rangan isoimmat haasteet on yhtä lailla selätetty ja kroppa on kaikin puolin hyvässä kunnossa. Kropan oikea puolikaan ei enää temppuile samalla tavalla.

Voin kyllä suositella lämpimästi Risto Santalan kalvokäsittelyä ja Jaakko Vallin kiropraktikon hoitoa. Heistä on ollut valtava apu tässä raskaudesta ja sektiosta palautumisessa.

Viikon 7 liikunnat:
- Ma: Lepo
- Ti: Käynti kiropraktikolla ja salitreeni
- Ke: Vaunulenkki 60min
- To: Käynti kalvokäsittelyssä
- Pe: Vaunulenkki 60min
- La: Salitreeni
- Su: Salitreeni

Kommentit (18)

Vierailija

Yrittäjyyden ja vanhemmuuden yhdistämisessä on varmasti omat haasteensa. Samoin tietysti opiskelukuvioiden. Mutta eiköhän kaikki ole mahdollista ja sinulla Kaisa tuntuu olevan tarmoa vaikka muille jakaa. Muistelen jostain aiemmin lukeneenikin minkä tieteenalan opinnosta haaveilit ja mikäli haave on edelleen sama, voin todeta että ala varmasti sopisi sinulle mainiosti ja rahkeet takuulla riittäisivät. :)

 

Tuo Kuinka kasvattaa Bebe oli mukava kirja ja siinä oli muutamia ajatuksia herättäviä juttuja (nukkuminen, syöminen ja tuo aihepiiri mistä kerroit). Taisi olla ainoa "vauvaopas" jonka lukaisin ennen vauvan syntymää. 

 

Jos kaipaat yöpöydällesi välillä muutakin kevyttä lukemista suosittelen Vuoden mutsi -kirjoja (osat 1 ja 2). Ne olivat aika hauskoja! Ykkönen tosin olisi pitänyt tajuta lukea jo raskausaikana mutta löysin nuo vasta hiljattain. Kakkonen on uunituore ja keskittyy taaperoikään. 

Vierailija

Blogiasi on ihana lukea, etenkin nyt kun sylissä tuhisee oma pieni kiireellisellä sektiolla syntynyt poika. Olen kanssasi samaa mieltä sektioarven hoito-ohjeista, päähän ottaa! Haluaisin tehdä kaikkeni jotta keho palautuisi mahdollisimman hyvin ja tärkeät urheiluharrastukset olisivat pian taas mahdollisia. Kuulisin mielelläni enemmänkin jumppa- ym. ohjeista, joilla olet vatsan seutua hoitanut. Aurinkoista vauvakevättä!

Vierailija

Itse olen päivittänyt itseäni AMK inssistä DI:ksi äitiysloman ja hoitovapaan ajan. Antoi minulle kivasti omaa tekemistä ja mahdollisti kokonaan toisenlaisen elämän viettämisen vauva-ajan ohella. En usko, että nyt jo parivuotias taaperoni on jäänyt mistään paitsi, saanut isähetkiä ja mummoaikaa silloin kun olen joutunut olemaan kiinni opiskeluissa. Lapsi on kyllä aina ollut hyvin sosiaalinen tapaus. Tämä on sopinut ja toiminut meillä, en osaa yleistää muihin. Lisäksi opintoni ovat sujuneet tehokkaasti eli minun ei ole tarvinnut istua intensiivisesti luennoilla ja nenä kiinni kirjassa.

Vierailija

Kyllähän hoitovapaalla ehtii monenlaista:) Opiskellut en ole, mutta olen tehnyt osa-aikaisesti omaa työtäni, etänä ja kotoa käsin, lastenhoidon lomassa.  Minulle sitä hyvää elämää on juuri se, että saan nelilapsisen perheeni, harrastukseni ja työni sovitettua yhteen. Lapset ovat tärkeintä, mutta kun sopivasti on muutakin sisältöä, saa siitä energiaa perheen pyörittämiseen. Rakas puoliso on tietysi valtavaksi avuksi ja yhteisiä asioitahan nämä ovatkin:)

 

Unelmia ja tavoitteita on myös, mutta ne ovat kovin tavallisia: pientä pintaremonttia kotiin ja omaakin ulkoasua liikkumalla parempaan kuosiin. Onnellista ja tavallista arkea, se riittäisi:)

 

http://sannamamainprogress.blogspot.fi/

Vierailija

Hei, kiitos kivasta blogista. Käyn sitä lukemassa säännöllisesti, vaikkei minulla lapsia olekaan. Erityisesti tykkään tavastasi jakaa tietoa mm. ravitsemuksesta, lisäravinteista, ruokaohjeista ym. 

 

Nyt olisikin pari kysymystä:

- kerroit aiemmin, että teet aina kerralla ison satsin pirtelöä jääkaappiin ja juot sitä sitten pitkin päivää. Kuinka tuommoinen marjasmoothie tms. säilyy jääkaapissa, entäpä muuttuuko koostumus päivän aikana. Muistelen vaan joskus huomanneeni, että jostain pirtelöstä oli neste ja massa "eriytynyt" muutaman tunnin aikana.

- onko sinulla suositella jotain laadukasta (lisäaineeton, mahdollisimman korkea proteiinipitoisuus, hyvin imeytyvä, ei hiilihydraattia, eikä muutakaan täyteainetta) proteiinivalmistetta, jota olisi mahdollista ostaa Suomesta jostain liikkeestä tai suomalaisesta verkkokaupasta? 

- jos sinun pitäisi suositella paljon liikkuvalle TOP5 lisäravinne/vitamiini/hivenaine, mitkä ne olisi?

- mitä rasvaa suosittelet käytettäväksi päivittäin (voi, kookosöljy, oliiviöljy, avocadoöljy, MCT-öljy)?

 

Kiitos, jos näihin jaksaisit vastata, olisin superkiitollinen! :)

 

Tsemppiä vauva-arkeen, äläkä edes harkitse tämän blogin lopettamista. Tää on ihana!!!

 

-Elli-

Vierailija

Moikka!

 

Tämä nyt ei liity postauksen aiheeseen, mutta olen lukenut ahkerasi kumpaakin hormonikirjaasi ja askarrellut päässäni ongelmaa, johon en tunnu löytävän mistään tai keneltäkään vastausta.

 

Minulla on siis ylähuulen yläpuolella muuta kasvojen ihoa selkeästi vaaleampi alue, joka liittyy ilmeisesti sukupuolihormonien (tuo alue kuulemma heijastaa lisääntymiselimien toimintaa) toimintaan/häiriöön tmv. Kosmetologit ovat vain sanoneet, että eivät ole nähneet tällaisia tapauksia joilla tuo nk. viiksialue on vaaleampi vaan tummempi. Varsinkin päivänvalossa sävyeron huomaa todella selvästi ja onhan se vähän oudon näköinen.

 

Minulla on kuparikierukka ollut noin 6 vuotta ja lueskelin, että se aiheuttaa estrogeeni- ja progesteronitasojen nousua. Voisiko vaaleneminen johtua tästä? Olen nyt menossa poistattamaan kierukan, jotta saisin ainakin sen poissuljettua. Onkohan sinulla mahdollisesti ollut asiakkaita tai tiedätkö tapauksia, joilla olisi tällainen ongelma poistunut jollakin keinolla? Olisin kyllä äärettömän kiitollinen, josko jokin suora apu tähän valkoviiksisyyteen olisi saatavilla :-D

 

Kiitos kaunis Kaisa :-)))))

Vierailija

Kiitos ihanasta blogistasi! Odotan itse nyt ensimmäistä lastani ja on ihan mahtavaa lukea arjestasi, ruokailusta, liikunnasta ja ajatuksista käytännönläheisesti. On myös kiva huomata, ettei tarvitse olla täydellinen, vaan pyrkiä omaan parhaaseensa.

 

Olen pohtinut ihan samoja asioita viime aikoina, että niin haluttu kuin tämä vauva tuleekin olemaan, on se kuitenkin vain osa jo olemassa olevaa elämää ja haluan myös sitä omaa aikaa ja riittävästi tilaa omallekin kehittymiselle ja ajatuksille, jotka eivät pyöri vain vauvan ympärillä. Oma työni tällä hetkellä on mielenkiintoista, mutta minuakin kiinnostaa uuden opiskelu, ehkä sen toisen korkeakoulututkinnon tai sitten ihan jonkin muun, kuten sisustussuunnittelun, joka on myös ikuinen rakkauteni kohde, ihan vain omaksi ilokseni.

 

Odotan innolla uutta kirjaasi ja postauksiasi sitä ennen. Saan niistä kovasti energiaa omiin päiviini. Aurinkoista kevättä!

Vierailija

Mielenkiintoinen blogi! Haluasin kysyä, vaikuttaako imetys sinulla mitenkään rintalihasten treenaamiseen? Itsellä tuntuu että se on jotenkin tahmeaa imetysaikana, mutta en tiedä onko vain psykologinen juttu. :) (pelkään että treeni vaikuttaa maidontuotantoon.)

Vierailija

Toimin kosmetologiyrittäjänä, ja tuohon arven sekä ympäröivän ihon hoitoon tehokasta apua saisit varmasti Nannic radiofrekvenssihoidolla. 

 

Vierailija

Tuli sellainen kysymys mieleen, että oletko julkaissut missään raskausaikasi BS-mittausten tuloksia? Tai miten raskaus yleensä muokkaa kehoa? Olen itse siis raskaana ja kävin juuri bs-mittauksessa ja olisi todella mielenkiintoista tietää hiukan vertailukohteita kehon muuttumiseen. 

Vierailija

Olen kolmannen vuoden hoitotyön opiskelija ja olen miettinyt kuumeisesti opinnäyttyön aihetta liittyen synnytyksiin ja naistentauteihin, sillä aion tulevaisuudessa opiskella vielä kätilöksi. Tässä voisi olla varmaan mielenkiintoinen aihe, sektioarven parantumiseen liittyen, että mitä lääkkeettömiä vaihtoehtoja sen hoitoon liittyy? En löytänyt aiheesta yhtään opinnäytetyötä. Ainoastaan näitä ohjelehtisiä sektiosta topipuville joissa kehoitetaan pitämään puhtaana, ja sektioarven tunnottomuus ym on vaan normaalia? No itselleni ei ole tehty sektiota, mutta olen synnyttänyt alateitse, joten omakohtaista kokemusta ei ole, mutta blogisi myötä olen innostunut tästä aiheesta ja toki se olisi mielestäni mielenkiintoinen aihe. Nyt pistän mietintämyssyn päähän.:)

Vierailija

sitten kun lapsesi alkaa kävelemään voit unohtaa opiskelut ja kaiken oman vapaa-ajan, ei sulla tule olemaan aikaa siihen, mikäli miehesi ei ehdi hoitamaan tai ette palkkaa lapsenlikkaa. Se on yhtä lapsen perässä juoksua sitten ! 

Vierailija

On tietysti ihan selvää että opiskelukuviot ja lapseton vapaa-aika edellyttävät aktiivista osallistumista myös toiselta vanhemmalta sekä jossain määrin myös tukiverkostojen hoitoapua. Kaikki on yleensä kyllä järjestettävissä. 

Itse olen kokenut ettei minkään ikäisen vauvan kanssa voi hereilläoloaikana samalla lukea tai touhuta liiemmälti omiaan. Ryömivä ja konttaavakin on äkkiä jossain pinteessä tai satuttaa itseään jos siinä yrittää esimerkiksi samalla tablettia sormeilla. Tuonikäinen myös hakee paljon kontaktia vanhempansa kanssa. Pienempi  vauvakin kyllä tarvitsee vanhemman aktiivista läsnäoloa.

Jos vauva nukkuu hyvin päiväunia tai menee alkuillasta yöunille ja pysyy unessa, silloin toki ehtii jotakin omaakin tehdä mutta kuten tuttua noista unistahan ei koskaan tiedä.

Vierailija

Varmasti paljon riippuu opiskeltavasta alasta pystyykö hoitovapaalla opiskelemaan. Itse olen opiskellut terveydenhoitajaksi tässä lasten ohella ja se ei ole ollut mahdollista hoitovapaalla. AMK:ssa on paljon läsnäoloa yms. joten mies oli lasten kanssa ensin ja tämän jälkeen menivät päivähoitoon. Voisin kuvitella, että esim. yliopistossa opiskelu olisi vapaampaa ja näin helpommin yhdistettävissä lapsen kanssa olemiseen. Mua kovasti kiinnostaa mitä alaa olet suunnitellut? :)

Seuraa 

Blogiarkisto

2014