Minusta tuntuu, että olen parempi äiti pienelle pojalleni, kun olen elinvoimainen, virkeä ja hyvässä kunnossa - niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Taidan alkaa laittaa ylös viikon liikkumiset ja muut kuulumiset, niin pysyn itsekin kartalla mitä on tullut tehtyä ja miltä on tuntunut. Ehkäpä liikuntapäivityksistä on tsemppistä jollekin muullekin!

Liikuntaviikko 50

- Ma: Vaunulenkki 50min
- Ti: Osteopaatti, selän hieronta (jumittaa)
- Ke: Vaunulenkki 1h 25min
- To: Rinta + ojentajat
- Pe: Kiropraktikon hoito
- La: Selkä + hauis
- Su: Olkapäät + jalat

Viikonloppuna treenasimme vuorotellen. Syötin vauvan kotona, lähdimme salille ja minä menin ensin treenaamaan. Joni joi sillä aikaa kahvia + seurusteli pikkuisen kanssa :) Sitten vuoronvaihto. Vauvalla olikin hetken kuluttua jo uudelleen nälkä. Syötin pojun salin seinän takana toimistollamme.   

Synnytyksestä on nyt siis seitsemän ja puoli viikkoa. Vielä en aseta itselleni mitään suurempia treenitavoitteita, nyt riittää ainoastaan se että liikutan itseäni 2-5 kertaa viikossa. Päivät vauvan kanssa ovat vielä kovin vaihtelevia. Viimeisen viikon sisällä vauva on alkanut nukkua tosi hyvin. Itsekin olen yllättävän virkeä, ajatellen että ulkona on sysipimeää ja tämä on monena vuonna ollut vuoden raskain aika minulle. Toisaalta, vertaan vauva-ajan väsymystä siihen painajaismaiseen olotilaan joka minulla oli kun kilpirauhasongelmaa ei vielä oltu diagnosoitu. Jos vauva-arki onkin joskus väsyttävää, tämä on pientä kilpirauhasväsymykseen verrattuna! Olen kuitenkin tosi kiitollinen hyvistä unista aina kun niitä saadaan. Viime yönä unta tuli klo 21-8 kahdella syötöllä ja sitä edeltävänä yönä klo 20.30-7.15 kahdella syötöllä, ilman itkua. Mahtavaa.

Nähtävästi poju itkeskelee masukipuja nyt lähinnä jos minä sössin hänen hyvän olonsa. Perjantaina nimittäin ahneuksissani söin suklaata. Seuraava aamuyö ja koko seuraava päivä oli itkuista ja levotonta. Voi pientä. En tietenkään tiedä oliko syy oikeasti suklaassa, mutta tuo kokeilu kyllä riittää tällä erää pitämään suklaat kaupassa. Tekee hyvää minullekin.

Toistaiseksi yhdeksi parhaista itkun taltuttajista on osoittautunut vauvan kanssa tanssiminen tämän biisin tahtiin. Koreografiat eivät ole kyllä ihan musiikkivideon vastaavat. ;) Toimiikohan muillakin?

Tällä hetkellä matkaa raskautta edeltävään painoon on 1,7kg eli aika lähellä ollaan jo. Kehonkoostumus on silminnähden erilainen kuin tullessani raskaaksi. Senttimittojenkin perusteella matkaa on vielä entiseen eli raskauden aikana lihasta on lähtenyt ja rasvaa tullut tilalle, siksi paino ei kerro paljoakaan. Huomaan kuitenkin nyt jo muutoksia parin viikon takaiseen kun aloitin punttitreenit. Punttitreeni on nopea rasvaprosentin pudottaja - usein riippumatta siitä, yrittikö rasvaprosentin pudotusta vai ei. Kun lihasta tulee lisää, rasvan ja lihaksen suhde muuttuu eli rasvaprosentti putoaa (vaikka rasvan määrä ei edes muuttuisi).

Tiedän että pääsen eroon noista muutamista raskauskiloista (ja muutenkin mukavaan kuntoon) ihan vain tekemällä oikeita asioita, ilman laihduttamista tai minkään sortin kalorinkyttäämistä. Minulle niitä oikeita asioita ovat uudessa Taikinasta teräkseksi - kropparemontti kiireiseen arkeen -kirjassani läpikäymäni tapoja. Tavat ovat asioita joita toistamme automaattisesti. Uskon että hyvien tapojen vuoksi vältyin ylenmääräisiltä raskauskiloilta ja saan kroppani kuntoon myös raskauden jälkeen. Olen aika paljon miettinyt omia tapojani viimeisten parin vuoden aikana ja muuttanut niistä monia, etenkin stressinhallinnan osalta. Elämäni on näiden muutosten myötä paljon kivempaa. En ole enää niin neuroottinen.

Hormonit saattavat muuten olla apuna entisiin mittoihin palaamisessa. Raskausaikana kudosten kasvua ja uudistumista stimuloivan ja rasvanpolttoa tehostavan kasvuhormonin eritys kasvaa. Vaikutus voi kestää jopa vuoden ajan raskauden jo päätyttyä. Toisaalta, huono yöuni vähentää kasvuhormonin eritystä ja saa usein ihmisen syömään nautinnonhakuisemmin ja enemmän herkkuja. Mikä lie sitten todellinen vaikutus, ehkä +-0?

Minulle omassa kehossa viihtyminen on joka tapauksessa yksi henkisen hyvinvoinnin tärkeä tekijä. Minusta tuntuu, että olen myös parempi äiti pienelle pojalleni, kun olen elinvoimainen, virkeä ja hyvässä kunnossa - niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kaisa Jaakkola

Kommentit (4)

Vierailija

Olisi kiva jos voisit laittaa tuon liikuntapäiväkirjan oheen myös ruokapäiväkirjan. Näkisi sitten minkätyyppisellä ruualla ja liikunnalla tulee tuloksia!

Vierailija

Noi vaunulenkit on varmasti ihan mahtavaa piristystä päivään ihan paristakin syystä. Saa liikuntaa ja pääsee ulos raittiiseen ilmaan neljän seinän sisältä :). Jos ne vielä pystyy ajoittamaan siihen vähän valon aikaan, saa nähdä vielä päivänvaloakin!

 

Ihanaa joulunodotusta ja tsemppiä treeneihin!

 

-Nanna-

Vierailija

Onko tuo raskauspaino yhtä kuin viimeisillään raskaana -paino? Olin maratonkunnossa ennen raskautta ja BMI siellä normaalin alarajoilla. Juokseminen jäi puolessavälissä raskautta koska se kävi niin epämukavaksi. Nyt lähestyy h-hetki ja painoa on tullut 14 kiloa. Olen kuullut paljon sellaisia "synnärille jäi kahdeksan kiloa"-tarinoita, mutta ilmeisesti sen varaan ei sitten voi laskea? Ajattelin jolkotella maratoneja jo kesällä, voi olla että tanner tömisee ja tärisee, tätä kroppaa ei ole kovin köykäistä kuljettaa.

Vierailija

Hei vierailija, älä turhaan stressaa kiloista. Sain itse melkein 20 raskauskiloa ensimmäisessä raskaudessa ja suurin osa lähti noin kolmessa kuukaudessa. Viimeisten eteen sai vähän tsempata ja viimeinen kilo taisi lähteä, kun lopetin imettämisen ja rinnat kutistuivat takaisin aikaisempaan kuppikokoonsa. Tuntuu, että rasvaa kertyy ihan sitäkin varten, että sitä kuluu imettäessä. Jos syö järkevästi ja harrastaa edes jonkinlaista liikuntaa, raskauskilot saa kyllä pois.

 

Ella

Seuraa 

Blogiarkisto

2014