Äiti on jo kolme kuukautta vanha - kylläpä aika rientää! Päivät ovat alkaneet urautua varsin samanlaisiksi. Huomaan että monet asiat ovat muuttuneet jo rutiineiksi, eikä niitä juurikaan tarvitse miettiä. Silja-kätilödoula kävi meillä taas alkuviikosta kylässä kun vietin kotosalla lepopäivää Juliuksen kanssa. Siljan kanssa jutellessa hoksaan aina, miten paljon olen jo oppinut. Miten monet asiat ovat tulleet tutuksi, tavalliseksi. Kolme kuukautta sitten olin vielä niin pihalla aivan kaikesta mitä vauvanhoitoon tulee.

Oma äitiyteni on alkanut muodostua aika pitkälti sellaiseksi kuin ajattelinkin. Vietän Juliuksen kanssa suurimman osan päivästä varsin symbioottisissa oloissa, kuten minusta noin pienen vauvan kanssa kuuluukin. Poika kulkee kotonakin mukana paljon kantoliinassa ja olemme sylityksin lähes kaiken valveillaoloajan. Ulos en ole uskaltanut näin talviaikaan lähteä kantoliinan kanssa, kun en oikein tiedä miten poika pitäisi pukea. Pelkään myös vähän sitä, että liukastun ja käy hullusti. Vaunulenkeillä hän kuitenkin nukkuu tyytyväisenä, ja öisin sitten nukumme masu masua vasten. Poika muuten nukkuu edelleen mainiosti. Yöt menevät 2-3 syötöllä ja unta tulee 8-10 tuntia helposti.

Ruuhkaa sylissä. Juliuksen kaveriksi syliin tunki cornish rex -kissamme Eemeli.

Vaikka pidänkin tärkeänä sitä, että Julius saa olla lähelläni mahdollisimman paljon, pidän myös huolen siitä, että saan tehdä omia juttujani, treenata ja hoidattaa itseäni. Juliuksella kun on myös ihan mahtava isä, joka rakastaa viettää aikaa poikansa kanssa. Siitä olen tosi kiitollinen.

Viime viikon aikana tuli mietittyä jostain syystä aika paljon raskausaikaa. Katselin läpi raskausajan kuvia ja mietin, miten paljon elämä tosiaan on muuttunut. Tuokin yläpuolella oleva kuva on yksi niistä. "Lapsi mullistaa elämän" on lausahdus, jonka oli kuullut moneen otteeseen, mutta vasta oman lapsen syntymän jälkeen oikeasti tajuaa mitä se tarkoittaa. Yhtäkkiä minä itse en olekaan enää oman elämäni ykkönen. Siinä missä lapsen tarpeiden meneminen omien edelle on opettavaista, se on myös toisinaan raskasta. Enää ei voikaan tulla ja mennä miten huvittaa, lähteä ex tempore jonnekin aurinkolomalle tai varata koulutusmatkoja. Varsin itsenäistä ja liikkuvaista elämää eläneelle se on aikamoinen muutos.

En kuitenkaan halua, että lapsen saaminen laittaa elämämme pysähdyksiin. Aiomme edelleen reissata ja harrastaa - ja ottaa Juliuksen mukaan. Toivon että hänelle kasvaa sisäsyntyisesti asenne siihen, että elämässä saa ja pitää tehdä niitä asioita jotka ovat itselle tärkeitä.

Liikuntaviikko 4
- Ma: Lepo
- Ti: Käynti kiropraktikolla
- Ke: Koko kroppa salilla
- To: Vaunulenkki 40min ja käynti kalvokäsittelyssä (hätäsektioarven hoitoa)
- Pe: Vaunulenkki 45min ja perään vielä 30min kotitreeni Juliuksen kanssa (jalat ja isometrisiä vatsalihasharjoitteita)
- La: Koko kroppa salilla
- Su: Lepo

Kävin taas Risto-fyssarilla vatsan ja lantion alueen kalvokäsittelyssä. Kerroin arven hoidosta ja erkaantuneiden vatsalihasten eheyttämisestä täällä. Koitamme saada kuntoon tuota hätäsektioarven runtelemaa alavatsan seutua. Vieläkin tuntuu kiinnikkeitä, mutta Risto hieroi jälleen arpea ja käsitteli koko lantion alueen huolellisesti. Tällaisella käsittelyllä saadaan koko vyötärön alueen aineenvaihduntaa parannettua ja sitä kautta edistettyä kudosten paranemista. Tilanne oli nyt jo parempi kuin edellisellä kerralla, vaikkakin edelleen töitä joutuu tekemään. Varasin taas uuden ajan, aion jatkaa noita hoitoja nyt sen aikaa että kiinnikkeet saadaan pois ja arven alue mahdollisimman hyvään kuntoon.

Tällä viikolla jumppailin pari kertaa salilla ja kerran tein vaunulenkin jälkeen treenin kotona. Nauratti, kun tuon kotona tehdyn Julius-treenin jälkeen jalat olivatkin sen verran hapoilla, että hyvä kun sohvalle pääsi illalla istumaan. Juliuksen mielestä äipän kanssa treenaaminen on ilmeisesti kovin hauskaa, kun poitsu naureskelee ja tuijottelee ihmeissään. Vauvan kanssa teen tietysti liikkeet hitaasti ja hallitusti, esim. tuo ensimmäinen liike ei suinkaan näytä samalta kuin videolla käsipainoilla tehtynä. :D

Treeni vauvan kanssa (tai käsipainoilla)

1. Thruster "vauvalla" (tai käsipainot käsissä) eli kyykky + ylöstyöntö 3 x 10
2. Hidas kyykky 8 sekunnin alaslaskulla vauva sylissä 3 x 6-8
3. Negatiiviset vatsat 6 sekunnin alaslaskulla vauva suorilla käsillä (negatiivinen tarkoittaa pelkkää alaslasku, ylös voi nousta jalkoja heilauttamalla tmv.) 3 x 5
4. Lantionnosto vauva suorilla käsillä 3 x 12
5. Hidas haarakyykky (video kohdasta 0:40) 6 sekunnin alaslaskulla Julius sylissä 3 x 6-8

Jos joku innostuu tekemään treeniä, eikä ole aiemmin juurikaan tehnyt lihaskuntoharjoituksia: tee ensin ilman painoja. Tee toistoja vain sen verran, että tuntuu raskaalta, mutta ei ylivoimaisen raskaalta. Näin ehkäiset lihasten voimakkaan kipeytymisen. Lisää vastusta ja hidasta toistoja sitä kautta kun voimaa tulee lisää ja lihakset tottuvat uudenlaiseen rasitukseen.

Kommentit (7)

Vierailija

Hei Kaisa!

 

Pakko vinkata, kun löysin hyvän jutun. Väestöliiton nettisivulla on tuore "Itkuista vauvaa voi auttaa" -opas. Siinä oli hyviä vinkkejä itkuisen vauvan rauhoitteluun ja myös ylipäätään vuorokausirytmin luomiseen. Itsellä on pari viikkoa nuorempi poika kuin sinulla, ja tähän asti arki on ollu aikamoista kaaosta. Nyt alkaa pikkuhiljaa rytmiä löytyä ja tuon oppaan vinkkejä aion ehdottomasti kokeilla. Opas oli tarkoitettu koliikkivauvoille, ja vaikkei oma vauva kärsikään varsinaisesta koliikista niin toki nuo ohjeet ovat varmasti toimivia muillekin. Aurinkoista kevättalven jatkoa!

Vierailija

Nauti ihmeessä vaunukävelyistä kun Julius tykkää nukkua vaunuissa. Pidät häntä ihanan paljon sylissä ja vieressä joten sinullekin tekee varmasti hyvää välillä huilia kantamisesta kun olet poikasi kanssa ja siihenhän nämä vaunulenkit ovat oikein oiva juttu.

Kantoliina on kieltämättä vähän monimutkainen talvikäytössä ulkona. Pitää huomioida oma pukeutuminen, vauvan pukeutuminen, turvallisuustekijät ym. Ja sadekelit ovat myös hankalia kun liina voi kastua. Minulla on ulkokäytössä Manduca ja sen päälle huonoille sateisille, kylmille ja tuulisille keleille Mam idean kantosuoja. Manducakin kastuu helposti. Ja vauvalle olen hankkinut saman valmistajan pitkävartiset merinovillasukat.

Vauvan puen ihan normiulkovaatetukseen sillä kannan häntä takin päällä. Kantamiseen on olemassa myös kätevänoloisia kantotakkeja joita käytettäessä ulkohaalaria ei tarvittaisikaan. Itselläni on käytössä irroitettavalla fleecevuorilla varustettu takki jonka puen vetskari kiinni päälleni, siihen sitten väliin vauva Manducassa ja koko komeuden päälle takin kuoriosa avoimena liehuen (ei siis ole kantotakki). Pysyn itse lämpimänä kun vauva peittää takilta avoimeksi jäävän osan ylävartalostani. 

Lisäksi nastakengät ovat aivan ehdoton juttu. Nyt koko "talven" kantamista ulkona treenattuani yhtään konkreettista vaaratilannetta ei ole tullut kun kengät ovat pitäneet. Toki pääkallokelit olen jättänyt välistä. Kannettaessa olen huomannut että -10 ylittävät pakkaslukemat sekä tuuliset ja lumisateiset kelit ovat vähän hankalia. Vauvan kasvot nimittäin ovat aika herkät kylmyydelle ja viimalle, eikä omani tykkää myöskään lumi- tai sadehiutaleista pienillä poskillaan. Meillä ulkokantamiseen suurin syy on ollut vauvan ajoittaiset viihtymättömyydet rattaissa (viihtyy vain sikeässä unessa) sekä koirien yhtä aikaa ulkoiluttaminen. Kädet eivät ihan piisaa jos vauva täytyisi ottaa välillä rattaista tyynnyteltäväksi. Nyt kuitenkin paukkupakkasissa on lähdetty liikkeelle vauva rattaissa ja koirat taluttimissa mutta varmuuden vuoksi olemme liikkuneet vain kodin läheisyydessä.

Mukavia ulkoiluhetkiä teille! :)

Vierailija

Kiitos ykkönen! Tuohan on ihan älyttömän hyvä opas, enkä ole vielä edes puolessa välissä lukemisessa. Tuota pitäisi ehdottomasti mainostaa ja jakaa neuvoloissa tuleville vanhemmille. Toivottavasti niin tapahtuukin.

Vierailija

Hei!

Olen kantanut vauvaani myös nyt talvella, kylmin keli -15. Vauvalla on päällä normaalit sisävaatteensa - yleensä t-paita, jonka päällä terällinen haalari. Käsiin Ruskovillan hyvät pitkävartiset tumput, päähän villainen kypärämyssy jonka "helma" tulee vauvan harteille ja rinnan päälle. Kypärämyssyn päälle vielä ä-pakkauksen lassie-pipo, se on 4kk vauvalla vielä vähän liian iso, mutta peittää siis myös sopivasti liikaa. Jalkoihin pitkät sukat + villasukat + ehkä vielä villatöppöset. (Siitä huolimatta, että jalat tulevat kietaisuristisidonnassa meillä vielä liinan sisään.)

Enemmän vaatetuksessa juttu ovat ne omat vaatteet! Vauvaa ei kannata topata paksuksi pörriäiseksi liinan sisään, koska silloin häntä ei voi esim. sisälle kauppaan mennessä viilentää juuri mitenkään. Mä puen liinan päälle hihattoman villapaidan, pitkähihaisen paksun villapaidan ja sitten vasta takin. Kaulahuivi on rengasmallinen, sen saa nostettua sivuilta tuulensuojaksi.

 

Kanna ihmeessä talvellakin!

Vierailija

Jos halua ja tarvetta tulee kantaa ulkona niin pienen saa helpoiten ison takin alle. Jos sopivasti on kokoeroa niin miehen takki käyttöön. Tai sitten tehdä tai hankkia (Kumja-kantopaneeli) kantopaneeli takkiin jolla saa takista kuin takista kantotakin. Tai ostaa kantotakki tai -poncho. Ja ulos lähtiessä ei liikaa vaatetta lapselle jos olette saman takin sisällä. Jalkoihin paljon lämmintä, käsiin myös ja pää lämpimäksi ja kaula. Ja ulkona pääseekin sitten vaikka metsäpoluille kun lunta ei ole vielä paljon mitään etelässä. Takkia sen verran pitkälle kiinni että hengitysilma pyysyy lämpimämpänä sinun ja lapsen välissä, eikä tuule sisään. Mutta vaunulenkit takaa toisaalta lepoa selälle jos vaunuissa viihdytään eikä äidillä ole hinkua päästä tieverkoston ulkopuolelle. Meillä nukuttiin päikkärit usein vaunuissa, mutta kaupungille lähdettiin bussilla liinaillen, pienenä takin alla, nyt 1v 8 kk takin päällä selässä, usein kantosuojan alla. Kantotakki suunnitelmissa kuitenkin. Tosin tänään nuhanenä taas nukkui suuren osan päiväunista kotona selässä liinassa. 

Vierailija

Loistava treeni! Nimimerkillä nyt jalat hapottaa. Olisiko sinulla samanlaista treeniohjetta myös yläkropalle? Vauvan kanssa on kiva treenata. T: Elina

Seuraa 

Blogiarkisto

2014