Kuvan lähde: MuTuSystem.com / Diastasis Recti -It's not just about the muscles
Kuvan lähde: MuTuSystem.com / Diastasis Recti -It's not just about the muscles

Kävin torstaina lääkärissä näyttämässä hätäsektiosta jäänyttä arpea ja napaani, joka ei ole ollut ihan entisensä tuon operaation jälkeen. Hernia abdominalis ventralis, luki lääkäristä saamassani paperissa. Eli vatsan alueen tyrä. Leikkaushaavan yläosaan on tullut parin sentin reikä vatsakalvoon. Kuulostaa epämiellyttävältä, mutta ei juurikaan edes näy päällepäin. Kirurgi oli sitä mieltä, että se täytyy leikata ja pisti saman tien papereita eteenpäin.

Tyypilliseen tapaani oli tietysti pakko alkaa penkoa lisää tietoa asiasta heti kotiin päästyäni. Jotenkin en suostunut uskomaan, että "joillekin nyt vaan käy niin". Kai tyrän syntyyn joku syy on, muukin kuin se että mahaani on leikelty ja kudos nyt vain on heikompi arven kohdalta?

Ehkäpä on ollut ihan hyvä, että viimeisten parin kuukauden aikana liikuntainnostusta on saanut etsiä oikein toden teolla. Ei ole ainakaan tullut tehdyksi liian rankkoja salitreenejä. Mutta se missä olen mokannut synnytyksen jälkeen ja jo ennen raskautta, on coren treenaaminen oikealla tavalla. Ennen raskautta luotin siihen, että esim. raskaat perusliikkeet kuten kyykky, maastaveto jne. pitävät joogan ja satunnaisen vatsatreenin ohella huolta keskivartalon lihaksista. Tämä ei taida kuitenkaan olla ihan totta. Nimittäin se, miten kehoaan käyttää arjessa, vaikuttaa vähintään yhtä paljon - ellei enemmänkin. Ja siinä minulla on paljon parantamisen varaa.

Raskauden jälkeen en ole vielä kunnon vatsatreeniä edes ehtinyt aloittaa. Neuvolalääkäri kehotti odottamaan puoli vuotta synnytyksestä, ja olin ajatellut aloitella reissusta palattuamme. Olen tehnyt vasta fyssari-Ristolta saamiani jumppaliikkeitä hätäsektioarven ja lihaskalvojen eheyttämiseksi, niitäkin viime aikoina aivan liian laiskasti. Ensi viikolla menen käymään pitkästä aikaa Riston luona. Katsotaan mitä hänellä on sanottavanaan masun palautumisesta. Väkisinkin vähän mietin, että olisinko onnistunut ehkäisemään tyrän syntymisen, jos olisin ollut aktiivisempi Ristolta saamieni harjoitteiden kanssa viimeisten kuukausien aikana.

Navan kohdalla minulla on vielä jonkinmoinen kraateri vatsalihasten välissä, plus nyt vielä tuo reikä kalvoissa. Ylempää vatsalihakset ovat palautuneet hyvin omille paikoilleen.

Kyselin tutulta fysioterapeutilta vastikään, että voinko aloittaa jo suorien vatsojen treenaamisen, mutta hän oli sitä mieltä että kannattaa odottaa kunnes navan kohdalla oleva aukko on pienempi. Tämän keskustelun jälkeen huomasin itse tyrän navan seutua tunnustellessani.

**Edit: Selvennykseksi - raskauden jälkeen on normaalia että suorat vatsalihakset ovat erillään toisistaan. Linea alba eli suorien vatsalihasten välissä oleva kalvo venyy raskauden aikana. Erkaantuma siis EI ole sama asia kuin tyrä. Tyrä tarkoittaa vatsanpeitteiden heikon kohdan läpi työntyvää vatsaontelon sisältöä, ts. ohutsuolta ja/tai rasvaa. Lue tästä postaukseni vatsalihasten palautumisesta synnytyksen jälkeen.**

Tyrästä tietoa etsiessäni törmäsin MuTu System -sivustoon* (tulee sanoista MummyTummy). Siellä oli mainio artikkeli raskauden jälkeisen tyrän ehkäisemisestä / helpottamisesta ja keskivartalon vahvistamisesta. Sen mukaan tyrän syntyyn vaikuttaa liian suuri intra-abdominaalinen eli vatsan sisäinen paine. Syy tähän voisi olla esim. jatkuvat raskaat nostot, ylipaino, useat peräkkäiset raskaudet tai monikkoraskaus ja/tai kehon virheasennot tavallisessa arjessa.

Jos keskivartalo toimii oikein, ei esimerkiksi raskaiden esineiden nostelu tai raskaus aiheuta tyrää. Mitä ilmeisimmin syy löytyy siis siitä, miten keskivartalo toimii. Minulla on ollut notkoselkä (ja heikko core) niin kauan kuin jaksan muistaa. Tiedän, että se aiheuttaa rangan ja lantion virheasennon.


"Whole body alignment, meaning the way you carry your body every day, and the strength (or lack of strength) of your core muscles: the ones that support your entire abdominal and pelvic region… this is the part that you can do most of all to minimise the risk and the effects of hernia. These muscles need to be not just ‘strong’, but functioning optimally to keep everything in. They also need to be aligned correctly so that the pressure inside your abdomen is drawing and holding you in, not pushing it all away."

Viereinen kuva täältä: Pelvic floor tone + postural alignment - yes they're connected!

Eli suomeksi sanottuna raskauden jälkeisen tyrän riskiä vähentää se, että koko vartalon linjaus on kunnossa ja keskivartalon + lantionpohjan lihakset toimivat optimaalisesti. Keskivartalon lihaksilla tarkoitetaan tässä ns. syvää vatsalihasta eli transverse abdominalista, selkärankaa tukevia multifiduksia, palleaa ja lantionpohjan lihaksia. Ei riitä, että lihakset ovat vahvat, vaan niiden pitää myös toimia oikein. Keskivartalon lihakset ovat systeemi. Siksi niitä pitäisi myös treenata systeeminä, ei ikään kuin irrallisina osina. Optimaalisesti linjatut ja toimivat keskivartalon lihakset ikäänkuin "vetävät" painetta sisäänpäin, sen sijaan että paine suuntautuisi ulospäin vatsasta.

Kuvan lähde: Pelvic organ prolapse & why kegels aren't enough

------------

Neljä vinkkiä synnytyksen jälkeisen tyrän helpottamiseen / ehkäisyyn:

1. Vähennä intra abdominal pressurea eli intra-abdominaalista painetta seisomalla oikein (täällä tiedonjanoisille lisää tietoa biomekaniikasta). Heivaa korkokengät komeron alimpaan nurkkaan tai kirpputorille, hanki paljasjalkakengät (esim. Vivo Barefoot) tilalle.

2. Opettele löytämään ja treenaamaan koko keskivartalon lihaksia ja vahvista niitä päivittäin. Etene sisältä ulospäin - ensin syvät keskivartalon lihakset kuntoon.

3. Lopeta "väärien" vatsalihasliikkeiden, kuten istumaannousujen ja rutistusten teko litteämmän vatsan toivossa. Opettele aktivoimaan keskivartalon lihakset kaikessa liikunnassa. Ei riitä, että tekee 10 minuutin keskivartalotreenin päivässä ja sitten menee juoksulenkille unohtaen samaisten lihasten aktivoinnin tyystin. Esim. virtsankarkailu liikunnan aikana kertoo siitä, että lihakset eivät aktivoidu oikein.

4. Opettele käyttämään keskivartalon lihaksia kaikessa mitä teet arjessa: vauvan nostelu, pyykkikorin raahaaminen, astioiden laittaminen tiskikoneeseen jne. “Lift yourself  [belly button to spine on an exhale, pelvic floor lifted, with no butt tucking or shoulder tensing] before you lift your baby” is a great mantra to live by."

Lista täältä.

------------

Näin kauan siis piti odottaa, että on ihan oikea, iso tarve alkaa tehdä tälle kehoni linjausasialle jotakin. Mutta kun ei ole ollut varsinaisia "oireita" (ellei raskauden aikaista alaselkäkipua lasketa), niin eipä tässä vauva-arjessa ole asiaa tullut ajatelleeksi. Tämä on surkuhupaisaa, koska muistan että ekaa kertaa minulle on sanottu tuosta oikean seisoma-asennon opettelusta abikeväänä. Siis 12 vuotta sitten. Korvissa kaikuu juuri nyt ne fysioterapeutin "jos tätä ei ala korjata ajoissa, niin se aiheuttaa kyllä myöhemmin ongelmia" -sanat (en tosin olisi osannut odottaa tällaista ongelmaa, mutta ehkä tämä mieluummin kuin esim. välilevyn pullistuma). Nyt sitten leikkauspöytä odottaa. Sen jälkeen taas uusi toipuminen, tällä kertaa koko corea ajoissa vahvistaen.

Toivottavasti teissä lukijoissani on minua viisaampia, ja olette treenanneet optimaalista keskivartalon hallintaa jo iät ja ajat. :)

PS. Jossain aiemman postin kommenteissa minulta kysyttiin, että miten erkaantuneita vatsalihaksia pitäisi / saa treenata. Kirjoitin erkaantumasta erillisen postin. Itse ymmärsin vasta siihen tutustuttuani, miten kokonaisvaltainen asia tuo coren treenaaminen on. Kyse ei ole vain vatsalihasten erkaantuman umpeen kuromisesta, vaan koko keskivartalon optimaalisesta toiminnasta. Näitä harjoituksia voi tehdä jo raskauden aikana ja tietysti myös ennen raskautta.

* Minulla ei ole mitään sidoksia tähän firmaan.


Kaisa Jaakkola

Kommentit (17)

Vierailija

Mielenkiintoinen juttu, itselläni ei ole yhtään raskautta takana mutta nivustyrä on johon leikkaus tulossa. Harmillisen vähän on tietoa näistä asioista, sanotaan vaan että "kyllä se siitä ajan kanssa paranee normaaliksi" sitten leikkauksen jälkeen...

Vierailija

Olen itse saanut avun pilateksesta. Asiansa osaavat ohjaajat kiinnittävät huomiota  kehon linjauksiin ja keskivartalon (pilateksen powerhouse) aktivointiin.

 

 

Vierailija

Hei,

ja kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta.

 

Toimin omassa yrityksessäni fysioterapeuttina ja pilatesohjaajana, ja raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien fysioterapia on yksi erityisistä ammatillisista kiinnostuksen kohteistani.

 

Harmittavan usein tietämys näistä asioista ja erityisesti niiden ennaltaehkäisy- ja hoitomahdollisuuksista on myös terveydenhuollon toimijoilla vähäistä. Olen omalla paikkakunnallani saanut yhteistyön julkisen äitiyshuollon (neuvolat) kanssa alulle, ja terveydenhoitajien on nyt mahdollista ohjata apua tarvitsevat äidit saamaan ohjausta, neuvontaa ja hoitoa mm. vatsalihasten erkauman tai lantionpohjan toiminnanhäiriöiden korjaamiseksi. Ikävää, että ongelmat monesti pitkittyvät ja oireet vaikeutuvat hoitoon ohjautumisen viivästymisen vuoksi. Ja ihan vaan siitä syystä, että kukaan ei ole osannut kertoa, että näihin ongelmiin on olemassa hoitomahdollisuuksia.

 

Erityisen tärkeänä pidän sitä, että yleinen tietoisuus kehon muutoksista ja niiden huomioimisesta (mukaan lukien raskausajan ja synnytyksen jälkeisen liikunnan erityispiirteet) lisääntyy. Kiitos siis vielä tärkeän asian esiin tuomisesta ja työstäsi raskaana olevien ja synnyttäneiden äitien hyvinvoinnin edistämiseksi.

Vierailija

En malta olla vielä lisäämättä edelliseen kommenttiini. =) ...

 

Esimerkiksi vatsalihasten erkauman hoidossa keskivartalon harjoittelu on tärkeää tehdä oikein. "Vähän sinne päin" harjoittelu voi joskus jopa pahentaa ongelmaa. Jos siis keskivartalon oikea oppinen harjoittaminen arveluttaa, suosittelen asiantuntijan henkilökohtaiseen ohjaukseen hakeutumista. =)

Vierailija

Jos keskivartalon treeni on tärkeää tehdä oikein, miksei missään ole selkeitä ohjeita siihen? Olisi kiva saada muutama käytännön vinkki siihen. Kysymys on osoitettu fysioterapeuteille ja neuvoloille. 

 

Vierailija

Itse käyn physiopilates-tunneilla joista moni voisi saada avun. Tunteja vetää fysioterapeutti jolla on myös erillisiä ryhmiä raskaana oleville ja juuri lapsen saaneille. Tunneilla on aina max 12 osallistujaa, jolloin vetäjä pystyy antamaan yksillöllisiä ohjeita jokaisen fyysiset ongelmat huomioiden. 

Vierailija

Onko mitenkään mahdollista, että raskauksista huolimatta ei ole vatsalihasten erkaumaa? En ainakaan osaa tunnustella sitä. Synnytyksestä kohta 2 kk.

Vierailija

Mielenkiintoinen juttu... Itse harrastin fustraa ennen raskautta, mikä olikin tehokasta keskivartalon ja ryhdin huomioon ottavaa harjoittelua. Vauva syntymässä pikapuoliin eikä selkäongelmia ole ollut. Saas nähdä miten synnytyksen jälkeen on keskivartalon tila...

Vierailija
Vierailija

Onko mitenkään mahdollista, että raskauksista huolimatta ei ole vatsalihasten erkaumaa? En ainakaan osaa tunnustella sitä. Synnytyksestä kohta 2 kk.

Tuolla Kaisan linkittämässä opinnäytetyössä on tällainen kohta:

 

"Raskaana olevista naisista 27 prosentilla erkaantuma todetaan toisella raskauskolmanneksella, 66 prosentilla viimeisellä raskauskolmanneksella ja heti synnytyksen jälkeen 53 prosentilla. Kun synnytyksestä on kulunut 5–7 viikkoa, esiintyvyys on edelleen 36 prosenttia.

Suurin muutos erkaantuman kaventumisessa tapahtuu ensimmäisen kahden kuukauden aikana synnytyksestä. Vuoden kuluttua synnytyksestä kaventumista ei enää tapahdu spontaanisti ilman erityistä vatsalihasten erkaantumaan tarkoitettua vatsalihasharjoittelua."

http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/53798/Suorienvatsa.pdf?sequence=1

Vierailija

Hei Kaisa! 

Mielenkiinnolla luin postauksesi, olen kohtalotoverisi! Sain tyrän viikko kiireellisen sektion jälkeen, ilmeisesti löysään sektio-ompeleen syntyneen reiän seurauksena. Olen kyllä miettinyt myös muita mahdollisia syitä tyrään... Olen todella urheilullinen ja ja treenannut koko ikäni, tämän vuoksi myös aina ajatellut lihaksistoni olevan priimakunnossa. Tällä hetkellä sektiosta ja tyräleikkauksesta on 5 kk ja vatsalihakseni ovat täysin palautuneet paikoilleen. Tyräleikkauksesta jäi tosin ikävä pystyarpi, joka on todella inhottavan tuntuinen (siinä on arven liikakasvua) ja kiristää hiukan. Täytyy ilmeisesti kuitenkin vielä olla varovainen lihaskuntotreenin kanssa, ettei tyrä vain uusiudu... Tsemppiä ja paranemista sulle Kaisa ja kiitos vielä kerran tästä postauksesta! terv. Katariina

Vierailija

11 jatkaa vielä...

 

Minulla tyrä oireili siis siten, että aamulla aamiaisen jälkeen alkoi järjettömän kova, aaltoileva ylävatsakipu ja oksentelu. Jouduin lopulta soittamaan ambulanssin ja saman tien kun tyrä todettiin, se leikattiin. Kuulemma tällaiset akuutit tyrät menevät nopeasti kuolioon, jos niitä ei heti leikata. Ilmeisesti sinun kohdallasi ei ollut kyse tällaisesta akuutista tyrästä, mutta tosi ikävä juttu silti! terv. Katariina

Vierailija

Kiitos tästä blogipostauksesta! Olen itse reilu 6kk ikäisen pojan äiti, ja lueskellut blogiasi silloin tällöin. Neuvolasta ei ole juuri herunut neuvoja liikuntaan raskausaikana ja synnytyksen jälkeen, joten tämänkaltaiset blogit todellakin tulevat tarpeeseen. Itse synnytin alakautta ja vatsalihakset tuntuvat palautuneen hyvin, mutta vauvan kantaminen yhdistettynä liian vähäiseen liikuntaan ovat johtaneet ryhdin huonontumiseen ja kuvailemaasi huonoon vartalon linjaukseen. Tästä postauksesta sain vihdoin kipinän alkaa kiinnittämään parempaa huomiota ryhtiin arjessa!

Vierailija

Selvennykseksi: diastaasi (vatsalihasten erkauma) ja leikkaushaavan tyrä (ventraalihernia) ovat eri asioita. Diastaasissa suorien vatsalihasten välinen kalvo (linea alba) on venyttynyt esim. raskaudesta johtuen ja pullistuu (eikä oikeastaan ole varsinainen tyrä) jännitettäessä vatsaa tai vatsaontelon paineen lisääntyessä. Ventraaliherniassa taas ommellun haavan kerroksiin (vatsanpeitteisiin) on jäänyt reikä, joka täytyy korjata, jos alemmat kudokset pääsevät työntymään aukosta aiheuttaen tyrän ja on riski, että tyrä ns. kureutuu (jää puristuksiin). Reikä syntyy esim. ompeleiden pettäessä (esim. äkillisten ja voimakkaiden ponnistusten yhteydessä) tai jos arpeutumisessa on häiriöitä. Pelkkä diastaasin tarkistaminen ei siis riitä leikatuille ja anna lupaa kaikille vatsalihasharjoitteille, vaan on otettava huomioon aika, joka keisarileikkausarven paranemiseen ja lujittumiseen menee.

Vierailija

Samantyyppisten ongelmien kanssa kipuillut melkein 2 vuotta. Olen ravannut lääkärissä, osteopaateilla, kirolla - you name it. Ryhti ei pysy ja lantion koko vasen puoli kipeä ja jumissa. Syyksi löytyi lähentäjäjänne, joka ilmeisesti viottunut synnytksessä/loppuraskaudesta, sitä ei osannut kukaan epäillä ennen kuin tapasin loistavan kirurgin, piilotyrä nivusissa on toinen ehdotettu syy. Lantion biomekaniikka todellakin tärkeä, kun yksi kohta tilttaa, se käynnistää ketjureaktion. Olen aina ollut hoikka ja en huolehtinut coresta, kun maha oli litteä, raskausaikana painoa tuli runsaasti ja tukilihakset romahtivat. Leikkausta odotellaan...Valtavasti voimia, sisua ja tsemppihenkeä etsiä apua! Itse koin, että moni tapaamani lääkäri piti vähän kuin itsestään selvänä, että raskaus/synnytys jättää sotavammoja. Jos olisin huippukuntoinen miesurheilija, niin varmasti tämä urheiluvammatyyppinen - vaikkakin raskausrasituksen aiheuttama - olisi diagnoisoitu ja hoidettu yli vuosi sitten ennen kuin ehti mennä näin pahaksi. 

Vierailija
Vierailija

Selvennykseksi: diastaasi (vatsalihasten erkauma) ja leikkaushaavan tyrä (ventraalihernia) ovat eri asioita. Diastaasissa suorien vatsalihasten välinen kalvo (linea alba) on venyttynyt esim. raskaudesta johtuen ja pullistuu (eikä oikeastaan ole varsinainen tyrä) jännitettäessä vatsaa tai vatsaontelon paineen lisääntyessä. Ventraaliherniassa taas ommellun haavan kerroksiin (vatsanpeitteisiin) on jäänyt reikä, joka täytyy korjata, jos alemmat kudokset pääsevät työntymään aukosta aiheuttaen tyrän ja on riski, että tyrä ns. kureutuu (jää puristuksiin). Reikä syntyy esim. ompeleiden pettäessä (esim. äkillisten ja voimakkaiden ponnistusten yhteydessä) tai jos arpeutumisessa on häiriöitä. Pelkkä diastaasin tarkistaminen ei siis riitä leikatuille ja anna lupaa kaikille vatsalihasharjoitteille, vaan on otettava huomioon aika, joka keisarileikkausarven paranemiseen ja lujittumiseen menee.

 

Kiitos tästä selvennyksestä, juuri näin minulle kävi, eli ohutsuoli pääsi kureutumaan vatsanpeitteisiin tulleesta reiästä. Kuulemma suoli olisi voinut mennä kuolioon, ellei tilannetta olisi heti korjattu. Oli aika inhottava olo tuon tyräleikkauksen jälkeen, kun vatsa oli kahdesta kohtaa leikattu viikon sisään (vaaka- ja pystyviillolla)... yllättävän nopeasti siitä kuitenkin parani. terv. nro 11 ja 12

 

Vierailija

Jos blogin kirjoittaja vielä täällä käy kysyisin, oletko törmännyt aiheeseen perehtyessäsi sellaiseen, että erkaantuma aiheuttaisi jo raskauden alkuvaiheessa kipuongelmia? Itsellä vasta 11. viikko menossa ja muutaman viikon aikana on tullut tunne kuin jokin kramppaisi tai pullistuisi ulos tuosta navan vierestä vaikkapa naurahtaessa, yskiessä tai varovattomasti liikahtaessa. Tunne ei ole varsinaisesti kipu mutta niin voimakas, että koko keho sävähtää. En tiedä, aiemmista raskauksista jääneen erkaantumaa mutta toisaalta vatsalihaksia tehdessä ja lankuttaessa maha on aina ollut sellainen kumma kumpu tai kolmio. Ylipainoa on jonkin verran ja vanhentunutkinhan sitä on. Huolestuttaa tuo tyrän mahdollisuus mutta voisiko kuitenkin olla linea alban ohentumisesta kyse? Tarttee kyllä ottaa asia puheeksi ensimmäisessä neuvolalääkärissä. Niin ja alkaa vahvistaa tuota poikittaista lihasta...

Seuraa 

Blogiarkisto

2014