Mitä tuore äiti syö jotta maitoa riittää, imetys sujuu ja itse pysyy tolpillaan kun unet ovat katkonaisia ja uudenlainen vastuu syö energiaa? Seuraavissa parissa blogipostissa käyn läpi kuvakollaasia viime viikkojen syömisistä. Aloitetaan sairaalasta ja synnytyksestä.

Vauva-arki, ihana ja aivan uudella tavalla vaativa elämä! Pikkuinen on tänään 2 viikkoa ja 3 päivää vanha. Monena päivänä olen jo ajatellut että pitäisi päästä kirjoittamaan blogia, mutta aika vain hukkuu johonkin mustaan aukkoon. Päivät rytmittyvät pienen imetyksen, ihmettelyn, unien, hyssyttelyn, hoitamisen, lepäilyn, pikkuriikkisten parisuhdehetkien, vierailujen ja kotihommien kesken. Eipä siinä aikaa jää juuri muulle. Monena päivänä ei konetta ehdi avata lainkaan.

Tämä pariviikkoinen on kyllä ollut varsinainen bootcamp vauvaelämään. Joka päivä osaamme reagoida pienen ihmisen tarpeisiin hieman paremmin. Pikkuruinen on suloinen tapaus, kiltti poika joka ei turhasta itkeskele. Itkun aiheita tuntuu olevan vain kaksi: jos masua vääntää tai röyhtäys ei tule. Muina aikoina hän nukkuu rauhassa tai ihmettelee maailmaa tummilla silmillään.

Mutta mitä tuore äiti syö jotta maitoa riittää, imetys sujuu ja itse pysyy tolpillaan kun unet ovat katkonaisia ja uudenlainen vastuu syö energiaa? Seuraavissa parissa blogipostissa käyn läpi kuvakollaasia viime viikkojen syömisistä. Aloitetaan sairaalasta ja synnytyksestä.

Artikkelikuva tämän postin alussa: Synnytystä edeltävänä päivänä kävin tankkaamassa energiapitoisia eväitä sairaalakassia varten - kylläpä olikin hyvä ajoitus! Samana iltana minulla oli ihan kamala nälkä, todella erilainen normaaleihin päiviin verrattuna. Söin illan aikana kaksi isoa lämmintä ateriaa, noin 300 grammaa macadamiapähkinöitä ja reilusti tummaa luomusuklaata. Kookosvettä teki mieli tosi paljon, mikä oli outoa koska en ollut juonut sitä kesän jälkeen kuin pariin otteeseen. Seuraavana yönä selvisikin miksi kroppa halusi tankata - synnytys käynnistyi klo 2.45 lapsiveden menolla. 

Onneksi olin syönyt niin tuhdisti edellisenä iltana, nimittäin reilun 11h synnytyksen aikana en pystynyt syömään juuri mitään. Join mustikkakeittoa, vettä ja söin muutaman palan suklaata. Synnytystä seuraavina päivinä nälkä oli hurjan kova. Macadamiapähkinät ja kookosvesi olivat myös silloin kova sana.

Naposteltavat ja luomuherkut hain Runsaudensarvesta, joka löytyy Tampereen Kauppakadulta kutakuinkin vastapäätä Suomalaisen Kirjakaupan Kauppakadun puolesta ovea. Runsaudensarvi on ollut vakkariostospaikkani jo vuodesta 2008. Siellä on hyvä palvelu ja mainioita luomuherkkuja, pähkinöitä, teetä ja kaikkea ihanaa.

Nyt Runsaudensarven ohessa toimii myös Pajumaja, josta ostin mm. luomuharsoja, heijastimen vaunuihin ja luonnonmukaisia puhdistuspyyhkeitä. Sektiohaavan kanssa oli tosi hankalaa alussa yrittää pestä vauvan peppua, joten puhdistuspyyhkeet tulivat tarpeeseen (en edes tiedä miten älysin ostaa niitä - olin ajatellut ettei semmoisia käytetä kuin reissussa). Isi saikin vaihtaa vaippaa ahkerasti ensimmäiset päivät. Nyt hätäsektiosta palautuminen on jo mahtavalla mallilla, tikit on poistettu ja arpi on todella siisti. Pepun pesukin sujuu.

Tässä vielä muutamalla sanalla Runsaudensarvesta ja Pajumajasta (lainattu verkkosivuilta):

"Runsaudensarvi on kahden naisyrittäjän pyörittämä luonnontuotteita ja herkkuja myyvä erikoisliike. Valikoimissamme on monenlaisia reilun kaupan tuotteita, kuten kahvia, teetä, suklaata, keksejä ja virvoitusjuomia. Vuosien työkokemus sekä oma innostuksemme luonnonruokia, kasvisruoka-aineksia, reilun kaupan ehdoin tuotettuja ja luomuviljeltyjä tuotteita kohtaan näkyy laadukkaassa ja monipuolisessa tuotevalikoimassa sekä palvelussa."

"Pajumaja myy varusteita mukuloille ja kasvattajille: valikoimiin tulee mm. lakkeja, sukkia, kasseja, petivaatteita, kantoliinoja, luonnonkumisia tutteja, lasisia tuttipulloja, eväsrasioita, ruokalappuja, lusikoita, kestovaippatarvikkeita, harsoja, hoitoalustoja, luonnonmukaisia vauvanhoitotuotteita, puuleluja, pehmoleluja, kylpyankkoja, mobileja, kirjoja, julisteita, kortteja ja paljon muita valtavirrasta poikkeavia vaihtoehtotuotteita raskausajasta alakoulun aloitukseen asti."

Käykäähän tutustumassa! Ihania kauppoja ovat. Osoite on Kauppakatu 4, Tampereella.

Synnytyksen jälkeisenä iltana sain ensimmäisen sairaala-aterian. Se ei ollut  kuvassa oleva, muistan hatarasti että kalastelin peruna-jauhelihalaatikosta jauhelihan nokareita. Osastolla oli aivan ihania hoitajia, olin ihmeissäni kun minusta pidettiin niin hyvää huolta. Iltapalatoiveita kysyttäessä pyysin hoitajaa tuomaan jotain suolaista, mutta ei kuitenkaan leipää. Osaston jääkaapista löytyi keittokinkkua ja suolakurkkua. Ei ollut nälkä mutta jotain oli pakko kuitenkin syödä.

Ihanat hoitajat kyselivät ruokatoiveitani ja sain gluteenittomat ateriat, vaikka minulla ei ole keliakiaa. Turpoan gluteenipitoisista eväistä pahemman kerran, vatsa on kipeä monta päivää ja päänsäryistä ei meinaa päästä eroon. Nämä riittivät hoitajille perusteluiksi. Onneksi! Oli ollut kamalaa olla pahoinvoiva samalla kun on haavansa kanssa kipuinen ja yrittää opetella uudenlaista rooliaan äitinä, imetyksineen kaikkineen.

Olin osastolla neljä päivää ja sairaalaruoka tuli kyllä varsin tutuksi. Lyhyellä sairaalavisiitillä sillä ei nyt ole niin väliä, mutta jos osastolla olisi viikkoja tai kuukausia, jäisi monien ravinteiden saanti valitettavan matalaksi. Huolenpito osastolla oli aivan mahtavaa, mutta ikävä kyllä ruoasta ei voi antaa samanlaista täyttä kymppiä. Ymmärrän toki että eurot ovat varmasti tiukassa. Olin niin kovin kiitollinen kaikesta, että ruoka oli omalla listallani noiden neljän päivän aikana prioriteettilistan häntäpäässä. Minulla oli terve poika kainalossa, mikä voisi olla sen tärkeämpää. :)

Sairaala-aamupala: hiilareita riittämiin, kasviksia ei ikävä kyllä lainkaan. Proteiinia saa etsiä suurennuslasilla. Osastolla oli kuitenkin jääkaappi, josta sai itse hakea mitä haluaa. Siellä oli mustikka- ja mansikkakeittoa, luumukeittoa, (sokeri)jogurtteja, viilejä, juustoa, keittokinkkua ja kalkkunaleikkelettä. Näistä sai hyvin koottua jo hieman kattavamman aamiaisen. Iltapala-aikaan tarjolla oli myös leipää. Päiväkahvin aikaan tarjoiltiin kahvia, teetä ja (valitettavan teollisia) herkkuja kuten muffinsseja. Minulla oli täydennyksenä omia eväitä. Lisäsin aterioille aina keittokinkkua tai kalkkunaa tai juustoa, näin oli proteiininsaantikin turvattu. Minulla hiilaripitoinen ruoka ei tahdo pitää nälkää.

Omia eväitäni olivat mm. kuivaliha, kylmäsavuhärkä, proteiinijauhe, mandariinit, kiivit, porkkanat, keitetyt munat, jauhemuotoinen Coco Hydro Sport -kookosvesi jota tankkasin ihan kunnolla synnytyksen jälkeen, viherjauhe josta sain antioksidantteja ja herkutteluun suklaakuorrutetut mustikat, karpalot ja gojimarjat sekä ihan tavallinen Fazerin suklaa. Joni toi kotoa minulle ruokia joita minun teki mieli, kuten keitettyjä munia. Niitä sai säilyttää osaston jääkaapissa.

Kookosvesi oli aivan huippu juttu, koska olin ollut tuntikausia lämpimässä altaassa avautumisvaiheen aikana ja nestettä oli haihtunut runsaasti. Elektrolyyttipitoinen kookosvesi nesteyttää kehoa tehokkaasti. Se onkin erityisen hyvä esim. urheilun aikana tai jälkeen - nyt kyseessä oli vaan se 11 tunnin puuskutus hot joogan tai kuumassa ilmassa lenkkeilyn sijaan! ;)

Kaisa Jaakkola

Kommentit (18)

Vierailija

 

Onnittelut pienestä pojasta <3! Meillä on täällä kuusiviikkoinen pieni tyttönen ja oma syöminen on nyt miehen töihinlähdön jälkeen huonolla tolalla, tyttö ei nuku päivällä kuin ulkona liikkuvissa vaunuissa ja hereillä ollessaan on sylikissa. Osaisitko siis antaa vinkkejä ravitsevaan mutta helposti ja nopeasti (yhdellä kädellä :D) valmistuvaan ruokaan ja välipaloihin?

Vierailija

Kaikista paras ainesosa uuden äidin syömisessä on KANTOLIINA. Jättää kädet vapaaksi ja vauva rauhoittuu sinne vaikka ei muualla nukkuisi. Olisiko paikkakunnallasi kantoliinayhdistystä tai -tukihenkilöä, niin oppisit sidonnat?

Vierailija

Hyvä bloggauksen aihe! Jos toinen kerta vielä koittaa, lähtee tämäkin äiti ehdottomasti osastolle omien eväiden kanssa ja isä täydentää varastoja myöhemmin. Oli se meinaan sellaista settiä tuo sairaalaruoka.

 

Meilläpäin tarjoilukin kesti vain puoli tuntia, jolloin ruoka meinasi mennä usein sivu suun imetyksen tms vuoksi. Onneksi hoitajat hieman katsoivat perään onko kukainenkin päässyt muonaa hakemaan. Hiilaritietoiselle (verensokeriongelma loppuraskaudessa) ruuat olivat kyllä ens alkuun kauhistus. Sokerisoppaa, sokerimehua, pottua potun perään ja leipää (ei aina edes muuta kuin margariinia päälliseksi), välipalaksi pelkkää pullaa. Aamupalalta siinä sitten yritti hamstrata edes niitä hedelmiä jotta ei itseään olisi pelkällä pullalla pitänyt täyttää.

 

Harmi etten hoksannut kysyä olisiko osaston jääkaapista voinut jotain muuta hakea. Sen kuitenkin kuulin ettei osastolla päivää viettävän isän toiveeseen viedä omia terveellisiä eväitään jääkaappiin suhtauduttu kovinkaan myönteisesti. Mutta loppujen lopuksi ei tuosta isoja traumoja jäänyt ja loppupeleissähän sitähän syö vaikka kengänpohjaa kun on nälkä. ;)

Vierailija

Hei Kaisa, en tiedä mitä olet ajatellut rokotuksista eikä se minulle kuulu , mutta tulit mieleeni kun sain ystävältäni tiedon näistä luennoista. Ehkä olet kuullutkin mutta tässä linkki siltä varalta että et http://suzannesuomessa.fi/

Vierailija

Oysissa ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja terveellistä:) Esim valtava korillinen hedelmiä oli jatkuvasti tarjolla. Ruuat olivat lihapitoisia eikä  kasviksiakaan oltu säästelty.

Vierailija

Taysissa on myös homeongelma:  kellarissa ilma on niin paksia ja haisevaa, ettei siellä voi edes hengittää ja toki se sieltä kulkeutuu muualle taloon. Ruoka on tosiaan pahaa hiilari+lisäainemössöä ja mahtaakohan leikkeleissäkin olla arominvahvennetta? Eikä osastolla voi nukkua, kun aina siellä joku meluaa sillä hetkellä, kun oma vauva nukkuisi. Toivottavasti en ensi kerralla joudu olemaan siellä kuin max yhden yön!

Vierailija

Sairaalan ruoat olivat ainakin Kättärillä 2012 hyviä, ja jos ei joku tykännyt, varmaan sai tuoda omat pöperönsä huoneeseensa. Kahvia oli aina tarjolla, leivät ja leikkeleet hyviä ja varsinaiset ateriat mielestäni tosi moneen makuun sopivia ja ennen kaikkea helppoja syödä. Laitosruokaa, koska laitoksessa oltiin. Jos ei ehtinyt syömään lääkärijuttujen tai esim. imetyksen vuoksi, hoitajat laittoivat tarjottimen syrjään odottamaan. Erityisruokavaliot huomioitiin. 

Vierailija

Taysissa hoidetaan vuosittain vuodeosastolla noin 75 000 potilasta. Sairaala on sen verran iso laitos, että muuta en siellä edes odottanut saavani, kuin teollista laitosruokaa. Sitä sain ja siihen olin oikein tyytyväinen. Olin hyvin hämmästynyt jo siitä, kun heti osastolle tultuani minulta kirjattiin ylös ruokatoiveet. En todella ollut odottanut, että saisin valita ruokiani edes sen vertaa kun sain. Ruoka oli toki erilaista kuin mitä kotona syön, mutta riittävän hyvää silti.

 

Eurot ovat varmasti tiukassa ja edelleen entistä tiukemmassa, kun julkisista menoista on säästettävä ettei velkainen Suomi ole kohta ylivelkaantunut Suomi. Mieluummin säästetään ruuasta kuin vaikkapa hoidon tasosta, lääkäreiden palkoista tai vaikka leikkaussalin välineistöstä. Jokainen potilas kyllä maksaa sairaalavuorokausistaan, mutta se muutama kymppi per vuorokausi on niin naurettavan pieni raha verrattuna oikeisiin kustannuksiin, että mielestäni on turhaa valittaa ruuan tasosta. Ruoka on kuitenkin sellaista, että sillä kyllä pärjää ja ravintoaineitakin tulee sen verran, ettei siellä ihan muutamassa päivässä tai edes muutamassa viikossa varmasti pääse aliravitsemus iskemään. 

 

Silloin kun itse olin synnytyksen jälkeen Taysissa osastolla, siellä oli jatkuvasti tarjolla iso kulho hedelmiä niiden jääkaappitavaroiden lisäksi. Jos salaatissa on omasta mielestä puutteita niin hedelmällä voi hyvin täydentää. Proteiinia saa lisää osaston jääkaapin leikkeleistä ja juustosta jos kaipaa. Ja jokainen voi tuoda mukanaan niin paljon omia eväitä kun sielu sietää. Itse en kyllä kokenut tarvitsevani mitään, mutta toki olin iloinen perheeni vierailuillaan tuomista jäätelöstä ja karkkipussista, vaikkeivät nekään normaalisti päivittäiseen ruokavaliooni kuulu. Ja hyvä että leivonnaisiakin oli tarjolla päiväkahviaikaan - niin epäterveellistä kuin se olevinaan onkin, niin olen nyt jälkikäteen huomannut että nimenomaan sokeri on se, joka pitää minulla maidontuotannon käynnissä. Oli siis varmasti hyvä maidon nousun kannalta kohtuudella herkutella jo sairaalassa. Itselläni maidon tulo hiipuu aivan minimiin, jos sokeria ei ruokavaliossani ole, vaikka söisin muuten runsaasti ja monipuolisesti ja ravintoainerikkaita ruokia. Ja mikä tahansa hiilari ei tuossa auta, esimerkiksi perunaa ja täysjyväviljaa syön, mutta ne eivät tunnu riittävän. Liekö sitten vaikutusta sillä, että insuliiniherkkyyteni on huippuluokkaa ja verensokerini ei juuri värähdäkään edes runsaasta sokerin syönnistä - ehkä sitä verensokerin nousua tarvitaan edes vähän maidontuotantoon?

 

Itse en myöskään osannut kaivata kookosvettä, ja olin kuitenkin jalkeilla ihan normaalilla vedellä ja sairaalaruualla sektioiltaa seuraavana aamuna. 

Vierailija
Vierailija

Ja hyvä että leivonnaisiakin oli tarjolla päiväkahviaikaan - niin epäterveellistä kuin se olevinaan onkin, niin olen nyt jälkikäteen huomannut että nimenomaan sokeri on se, joka pitää minulla maidontuotannon käynnissä. Oli siis varmasti hyvä maidon nousun kannalta kohtuudella herkutella jo sairaalassa. Itselläni maidon tulo hiipuu aivan minimiin, jos sokeria ei ruokavaliossani ole, vaikka söisin muuten runsaasti ja monipuolisesti ja ravintoainerikkaita ruokia. 

 

Jännä juttu, olen itse ollut aina persompi suolalle ja rasvalle kuin makealle. Raskausaikanakaan en kehittänyt mitään erikoisia mielitekoja, ja muutenkin ruokahaluni oli ehkä jopa normaalia pienempi närästyksen takia. Nyt imettäessä olen kuitenkin huomannut paitsi ruokahaluni yleensä räjähtäneen, myös kaipaavani sokeria. Jo synnytyslaitoksella se laimennettu sekamehu, josta en pitänyt edes lapsena, maistui jotenkin erityisen hyvältä. Ilmeisesti toimi myös osaltaan, sillä maidontuotantoni käynnistyi kohinalla. Olen  siis kotonakin juonut "maltillisesti sokeroitua mehu" varsinkin yösyöttöjen jälkeen, jolloin en viitsi lähteä jääkaapille. Lisäksi muuten terveelliseen aamiaiseeni (kaurapuuroa, maustamatonta jugurttia, joku hedelmä) kuuluu nykyään Twix-patukka, siis hirveintä ylikansallista makeismössöä, jota kuvitella voi. :-D En ole mitenkään yrittänytkään hillitä näitä mielitekojani, koska tuntuu, että elimistöni tarvitsee sokeria. Kuitenkin vauva on kasvanut kaikkien käyrien yläreunalla, kun taas itse palauduin synnytystä edeltäneeseen painooni alle kuukaudessa, vaikken juurikaan voinut liikkua repeämähaavoiltani. 

Vierailija
Vierailija

Hei Kaisa, en tiedä mitä olet ajatellut rokotuksista eikä se minulle kuulu , mutta tulit mieleeni kun sain ystävältäni tiedon näistä luennoista. Ehkä olet kuullutkin mutta tässä linkki siltä varalta että et http://suzannesuomessa.fi/

todella törkeää edes linkkailla tuollaisia. Kaisalle onnittelut uudesta perheenjäsenestä!

 

Vierailija

Minua niin ärsyttää ammattivalittajat, jotka terveen vauvan saatuaan jaksavatkin vielä valittaa siitä, että sairaalassa ei ole aina tarjolla kulloisenkin muotidieetin mukaista ruokaa.

 

Newsflash: siellä sairaalassa on muitakin. Kaikki eivät noudata muotidieettejä, tai ainakaan aina yhtä ja samaa.

 

Jos ruoka ei kelpaa, niin puhelinsoiton päässä on varmasti ravintola josta voi tilata hiilaritonta, rasvatonta, kolesterolitonta, suolatonta, lisäaineetonta ja mautonta ruokaa ihan niin paljon kuin kukkaro antaa periksi. :)

Vierailija

Minulle tehtiin aamulla sektio, saman päivän alkuillasta oli oltava jalkeilla halusi tai ei, ei kyseltä onnistuuko. Kaikkien on oltava jalkeilla vähintään vuorokauden kuluttua. Toisella kerralla sama juttu, aamulla sektio, alkuillasta ylös. 

 

Sairaalan ruokaa söin.

Vierailija

Kannattaa varautua lapsesi kouluun menoon jo hyvissä ajoin! Siellä ruoka on jopa "tasottomampaa" kuin synnärillä :)

Vierailija

Hei!
Hihittelin tässä itsekseni sohvalla sinun synnytyseväillesi. Aikamoinen varustautuminen muutaman päivän takia. 

Itselleni ei parista synnytyskerrasta ole jäänyt mieleen, että ruoka olisi mitenkään erityisen hyvää tai huonoa. Minusta oli vain ihanaa, etten joutunut itse huolehtimaan ruuista. Kotona odottikin sitten karu paluu todellisuuteen. Ja synnytykset olivat Naistenklinikalla Helsingissä. 

Vanha kikkahan on nostattaa maitoa kaljalla tai oluella. Eli siis tavallinen kotikalja tai alkoholiton olut sopivat varmaan hyvin imettävällekin. Muistan, että Naistenklinikalla oli jääkaapissa tarjolla Perhekaljaa.. 

Vierailija
Vierailija

Minua niin ärsyttää ammattivalittajat, jotka terveen vauvan saatuaan jaksavatkin vielä valittaa siitä, että sairaalassa ei ole aina tarjolla kulloisenkin muotidieetin mukaista ruokaa.

 

Newsflash: siellä sairaalassa on muitakin. Kaikki eivät noudata muotidieettejä, tai ainakaan aina yhtä ja samaa.

 

Jos ruoka ei kelpaa, niin puhelinsoiton päässä on varmasti ravintola josta voi tilata hiilaritonta, rasvatonta, kolesterolitonta, suolatonta, lisäaineetonta ja mautonta ruokaa ihan niin paljon kuin kukkaro antaa periksi. :)

 

Vierailija

Hei!
Hihittelin tässä itsekseni sohvalla sinun synnytyseväillesi. Aikamoinen varustautuminen muutaman päivän takia. 

 

Itselleni ei parista synnytyskerrasta ole jäänyt mieleen, että ruoka olisi mitenkään erityisen hyvää tai huonoa. Minusta oli vain ihanaa, etten joutunut itse huolehtimaan ruuista. Kotona odottikin sitten karu paluu todellisuuteen. Ja synnytykset olivat Naistenklinikalla Helsingissä.

 

Just. Eli kun ihminen, joka on panostanut oman terveytensä ylläpitoon löytämällä hyvän ruokavalion itselleen, haluaa varmistaa energiatasonsa säilymisen niinkin rankan suorituksen aikana kuin synnytys (ja leikkaus) ja haluaa varmistaa, että toipuminen käy mahdollisimman nopeasti, hän on yhtäkkiä ammattivalittaja. Onhan se nyt selvää, että laitosruoka ei nykypäivänä ole tasoltaan kovin hyvää ja ravinteikasta. Ja kun ollaan kuitenkin sairaalassa, jossa ihmisiä hoidetaan kuntoon, luulisi, että ravinnon taso pitäisi olla tarpeeksi hyvä. Jostain syystä ravinnon merkitys sairauksista toipumiseen unohtetaan kokonaan tai sitä ei pidetä kovin tärkeänä. On tosi hienoa, että syntynyt vauva on terve, mutta olisi äidinkin syytä olla voimissaan sitä vauvaa hoitamaan. Jos kokee, että tarjottu ruoka ei tätä edistä, silloin on pakko tukeutua omiin eväisiin. Mutta ei se estä keskustelua siitä, että onko laitosruoka oikeasti laadukasta tai ravinteikasta, tässäkin näyttää jo kommenttien perusteella olevan sairaalakohtaisia eroja.

 

Jos gluteeni (tai viljat) eivät elimistölle sovi, ne eivät sovi. Ei siinä ole kyse mistään muotidieetistä. Eikä siinä, jos haluaa ruuastaan muutakin kuin energiaa.

 

Onnea vauvasta Kaisa ja Joni!

 

-Nanna-

Vierailija

Minua ärsyttää ammattivalittajat, jotka valittavat jos joku esittää vastavirtaan tyytymättömän ruokamielipiteensä (kasvis, gluteeniton, paleo jne). Miksei ikinä kukaan ajattele että Suomessa ravitsemus on päin hevoa jos edes sairaalassa, jossa pahimmassa tapauksessa joutuu elämään kuukausia, saa sairatonta elämää tukevaa ruokaa? Mehukeitto, sokerijugurtti, paahtoleipä. Olenko ainoa jonka mielestä vuodeosastolla makaavan pitäisi saada jotain muuta?

 

Olen ollut sitä mieltä, että Hyksillä on ollut oikein hyvänmakuisiakin safkoja, oltu omissa puitteissaan suht joustavia, huomioon ottavia ja jaksettu leikellä niitä paprikaviipaleita, mutta mietin vain niitä potilaita jotka joutuvat ravitsemuksellisesti fyysisesti huonommassa kunnossa makaamaan siellä useamman kauden putkeen. (Olen ollut itse vain osastoilla, joilla kaikki omat eväät aina juomapulloihin ja purkkiin asti on ollut kiellettyjä). Syömishäiriöpotilaalle se paahtoleipä voi olla psykologinen lääke, mutta ei kukaan imettävä äiti sitä tartte. Kai se 500g kasviksia tulee sairaalaruokaa tulee täyteen jos hedelmät laskee, mutta ei ylikypsiä muhjaantuneita porkkanoita enää kasviksiksi laskisi.

Vierailija

Mainiot kommentit teillä ravitsemusasioista 16 ja 17. Puitte sanoiksi myös minun ajatukseni! :)

Vierailija

Kättärillä olen ollut 3 kertaa synnyttämässä 4vuoden sisään ja oikein hyvää perusruokaa ollut aina. on leivät ja kurkut,jugurtit ja mehut.kanaa,riisiä,keittoa,raastetta tvs. hyvin on maistunut! Ruualla hifistelijöiden valittelua aika monella...kaikessa mennään nykyään niin äärimmäisyyksiin..KUN MIKÄÄN EI VAAN RIITÄ!!! 3 pienen lapsen äitinä osaan ainakin arvostaa pelkästään jo sitä että saa valmiin lämpöisen ruuan eteen laittamatta itse tikkua ristiin,vaikka sitten kättärillä!!!

Seuraa 

Blogiarkisto

2014