Pieni rakas poikamme syntyi torstaina 24.10.2013 kello 14.09. Synnytys oli huikea kokemus, pojan tulo maailmaan oli yhtä aikaa harmoninen ja dramaattinen.

Pieni rakas poikamme syntyi torstaina 24.10.2013 kello 14.09 reilun 11 tunnin synnytyksen jälkeen. Olemme Jonin kanssa niin rakastuneita pikkuiseen kuin vain tuoreet vanhemmat voivat olla!

Synnytys oli huikea kokemus, pojan tulo maailmaan oli yhtä aikaa harmoninen ja dramaattinen. 11 tunnin ajan painuin yhä syvemmälle synnytystranssiin (tai synnytysregressioon) ja pystyin hyödyntämään melkeinpä pelkästään lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä. Synnytyksen viimeinen vartti oli juonenkäänteiltään täysin ennalta-arvaamaton eli hätäsektio.

Tämän kappaleen tunnelmissa on tämä viimeisin viikko eletty. :)

Lapsivesi meni 2.45 kotona loiskahduksen kera. Minua nauratti ihan kamalasti, olin riemuissani kun tiesin että viimeistään parin vuorokauden päästä vauvamme on jo täällä. Naurua ei vähentänyt yhtään se, että lapsivesi oli jostain syystä loiskahtanut sänkyyn niin että lakanaan tuli elefantin muotoinen lätäkkö. :D

Joni oli vielä aivan unenpöpperössä. Ei tainnut herra ymmärtää ihan täysin että nyt mennään eikä meinata! Soitin doulakätilöllemme, Vauvantain Silja Seppäselle ja kysyin neuvoa. Silja sanoi, että odotellaan - jos supistukset eivät ala niin hän tulee aamulla tekemään vyöhyketerapiaa ja jos ne alkavat niin hän tulee heto. Supistukset alkoivat säännöllisinä noin puolen tunnin kuluttua. Supistus ei kyllä ole välttämättä ihan se sana mikä tuota tunnetta mielestäni kuvaisi. Sanoisin ennemmin Aktiivinen synnytys -kurssin tapaan poltot, Luonnollinen synnytys -kurssin tapaan aallot tai kätilö Ina Mayn tapaan rushes.  Tunti lapsiveden menon jälkeen ne toistuivat säännöllisinä jo neljän minuutin välein ja kestivät minuutin.

Tästä se lähtee - Joni juo aamukahvia neljän maissa, tässä vaiheessa TENS:in käyttö ei vielä kovin paljoa kiinnosta... mutta kun vaimo alkoi olla tuskainen niin kummasti laitteen käyttö tuli tutuksi. Suosittelen lämpimästi, aivan mahtava vekotin! :)

Silja tuli meille klo 4.15 ja oli mukana pojan syntymään saakka. Silja oli NIIN korvaamaton, tulemme olemaan loppuikämme hänelle kiitollisia! Siljan avun myötä synnytyksestä tuli meidän synnytyksemme, ei vain minun. Joni pääsi juuri siihen rooliin joka tässä synnytyksessä oli isälle täydellinen, eli jatkuva läsnäolo minun kanssani ja henkisesti kivun jakaminen. Sen tuntee, kun toinen on jotenkin energeettisesti samassa tilassa ja voi omalla olemuksellaan viedä kivun pahinta terää pois.

Oman synnytyskokemukseni myötä toivon koko sydämestäni, että joskus tulisi se päivä jolloin kaikki synnyttämään lähtevät naiset olisivat vähintäänkin tietoisia siitä, miten paljon doulasta voi olla apua - ei vain äidille, vaan myös isälle. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, miten arvokasta Siljan läsnäolo oli meille.

Pärjäsin avautumisvaiheen ajan lähes pelkkiä lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä käyttäen, kuten olin kovasti toivonutkin. Tämä oli synnytystoivelistassani - haluaisitteko lukijani muuten nähdä sen? Voisin tehdä blogipostin aiheesta. :)

Kotona ollessa halusin luoda rauhallisen ja turvallsen ilmapiirin, joten sytytimme kynttilöitä, kuuntelin Juha Tapion biisejä ja lauleskelin (yritäpä laulaa ja jännittää - ei muuten onnistu!) ja opettelin käyttämään TENS:siä. Supistukset tihenivät ja voimistuivat tasaisesti. Aamusella tuli aika lähteä sairaalaan, kun soitimme sinne ja kysyimme milloin pitää lähteä. Sanoivat että heti. Kello oli seitsemän, oli vielä pimeää. Meiltä on vain 10 minuutin matka Taysiin. Sinä aikana tuli kaksi polttoa ja heti perään sairaalan pihalla. Sairaalassa minut tutkittiin, olin 1,5cm auki ja synnytys hyvässä vauhdissa. Pääsimme heti synnytyssaliin ja siitä nopeasti allashuoneeseen, jonne olin toivonut pääsyä. Vesiallas oli aivan mahtava! Joni tuli kanssani altaaseen. Oli ihana kun pystyi nojailemaan toiseen ja Joni pystyi auttamaan polttojen aikana.

Avautumisvaiheen aikana käyttämiämme lääkkeettömiä rentoutus- ja kivunlievitysmenetelmiä olivat muun muassa:

- TENS-laite => lisää hyvän olon, kivun lievityksen hormonien eli beetaendorfiinien eritystä
- hypnosynnytyksen hengitystekniikat => lue Vauvantain sivuilla Hengitys ja ääni
- vesiallas (johon Joni tuli kanssani) => lue Vauvantain sivuilla Vesi ja Bebesin sivuilla artikkeli Vesi apuna avautumisvaiheessa
- Jonin ja Siljan tekemä ns. counter pressure double hip squeeze -painanta => ks. video
- aktiivisen synnytyksen synnytysasennot, parhaita olivat nojailu korkealle nostettuun sairaalasänkyyn + tyynykasaan ja vessanpöntöllä istuminen :D (jälkimmäisessä Joni istui edessäni ja auttoi hengittämään rauhallisesti kun poltot olivat jo melkoisia) => Vauvantain sivuilla artikkeli Asennot ja liikkuminen, Silja on tehnyt myös tulostettavan pdf-muotoisen kuvaoppaan asennoista
- synnytyslaulu => ks. Jenni Vartiainen puhumassa aiheesta Saravuo-ohjelmassa (kohdasta 7:00 juuri se mitä tein, ensin kevyitä hengittelyitä polttojen aikana ja avautumisvaiheen loppua kohti ääni koveni ja koveni) ja YLEn sivuilla juttu Synnytyslaulu on hallittua huutoa => tällä olen rauhoittanut vauvaa myös silloin kun hän itkee, vaikuttaa siltä että hän jotenkin tunnistaa äänen :)
- rentoutusaudiot ja niiden myötä syvärentoutumisen tila, ts. hypnoosi  => kuuntelin Journeys Inward Hypnobirthing -audioita iPodista lähes koko synnytyksen ajan, siitä lähtien kun lähdimme kotoa aamulla Taysiin ja
- Siljan tekemä akupainanta, ks. myös mitä voi tehdä itse kampaa kädessä pitäen

Missään vaiheessa en järjestelmällisesti ajatellut mitä milloinkin pitää tai haluan tehdä. Kaikki vain soljui eteenpäin, keho tiesi mitä tehdä, Silja ja Joni toimivat "rationaalisina aivoinani" ja omalla toiminnallaan helpottivat oloani merkittävästi. Olin silmät kiinni omassa maailmassani suurimmaksi osaksi koko 11 tunnin ajan.

Kun olin 5cm auki, otettiin käyttöön myös ilokaasu. Olin jo etukäteen ajatellut että se on lääkkeellisistä vaihtoehdoista ykkönen ja mieluiten ainoa, koska sen vaikutukset vauvaan ja oman kehoni hormonitoimintaan ovat minimaaliset. Jonia ja Siljaa nauratti kun kerroin olevani "violetissa maassa", vähän niinkuin jossain teletappien meiningeissä. Samaan aikaan hyvä ystäväni Tytti oli lähettänyt Jonille kieli poskessa tekstiviestin "Kaisalle jaxuhalit ja yksisarvisen pölyä", sopi teemaan oikein hyvin. ;) 

Halusin hyödyntää kehon omia hormoneja mahdollisimman paljon ja pyrkiä olemaan häiritsemättä kehon omia prosesseja. Sen vuoksi olin suunnitellut, että jos suinkin selviän, haluan lääkkeettömän tai lähes lääkkeettömän synnytyksen. Esim. epiduraali usein saa aikaan supistusten hiipumisen, jolloin on pakko käyttää oksitosiinia, vauvan sydänääniä seurataan jatkuvasti jne. Halusin minimoida medikaalisen väliintulon niin hyvin kuin mahdollista. Kipu (tai ehkä paine / polte kuvaisi tunnetta paremmin) oli loppuvaiheessa melkoisen rajua, mutta näköjään hengissä selvittiin.

Synnytys eteni tasaisesti ja olin ihan rento ekoista poltoista lähtien aivan loppuun saakka. Voisin oikeastaan sanoa, että synnytys meni täysin toiveideni ja sen mukaan mitä olin visualisoinut parin kuukauden ajan. Tunnelma oli aivan ihana, Joni ja Silja olivat tukenani koko ajan. Sanoinkin Siljalle maanantaina kun näimme uudelleen, että hän ja Joni olivat vara-aivoni, se osa joka oli synnytyksen aikana "pois päältä".

Minun ei tarvinnut puhua mitään, sain lillutella omassa rauhallisessa maailmassani silmät kiinni. Visualisoin kohdunsuun aukeamista kuin se olisi suuri punainen ruusu, ja polttojen/aaltojen aikana sukelsin mielikuvissani valtavan meren aallon alle keskittyen hitaaseen hengitykseen ja "hhhhaaaa" tai "aaaaa" tai "mmm" äänen laulamiseen. Ihanat rakkaat tukihenkilöni tiesivät miten helpottaa oloani eikä minun tarvinnut ajatella sen suhteen yhtään mitään, riitti kun sanoin "nyt".

Pystyin tiputtamaan oman kontrollini pois ja luottamaan siihen, että kehoni ja vauva tietävät miten synnytetään. Tämä oli minulle aivan äärimmäisen parantava kokemus, koska olen muutosta parempaa kohti tekevä kontrollifriikki. Missään vaiheessa en tuntenut että olisin jäänyt yksin, päin vastoin. Koko synnytys oli suorastaan spiritual experience, jonkinlainen hyvin henkinen kokemus.

Viimeiset 15 minuuttia toivat muuten niin rennosti edenneeseen synnytykseen dramaattisen käänteen. Olin jo yhdeksän senttiä auki ja alkoi olla olo, että pian on pakko ponnistaa.

Yhtäkkiä kätilö ei saanutkaan KTG-sydänkäyrää näkyviin, sitten scalp-anturi - tai itse asiassa kolme scalp-anturia - eivät lähteneet pelittämään. Tässä vaiheessa lääkäri oli jo kutsuttu paikalle ja salissa oli melkoinen hälinä. Lopulta sydänäänet saatiin kuuluviin ultralla. Syke oli hyvä 130 mutta tipahti nopeasti 70:een.

Lääkäri sanoi sanan jota edelliset pari minuuttia olivat jo enteilleet: hätäsektio. Tässä vaiheessa totesin ääneen, että tehkää ihan mitä tahansa tarvitsee. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin pitämään itseni täysin rauhallisena. Kontrollifriikki minussa oli tehnyt kuolemaa niin monen tunnin ajan, ettei se päässyt puskemaan esiin vaan olin täydellisen luottamuksen tilassa. Silja kuiskutti korvaani rauhoittavia sanoja ja aloin itse hokea hitaasti ääneen, "kaikki on hyvin, kaikki on hyvin...".

Tämän jälkeen asiat etenivät todella nopeasti enkä muista kunnolla loppuajan tapahtumia. Silja kertoi minulle jälkikäteen mitä missäkin kohti tapahtui. Viimeinen oma mielikuvani on leikkaussalista kun kasvoilleni laitettiin maski ja nukahdin. Alle viiden minuutin päästä tästä Jonilta tultiin jo kysymään, haluaako isä tulla katsomaan poikaansa. :)

Silja on ollut kätilötyötä tehdessään mukana hätäsektioissa. Se on kyllä hurjaa touhua. Kävimme läpi Siljan kanssa hätäsektion vaiheet yksi kerrallaan, koska analyyttisenä ihmisenä minulle on äärimmäisen tärkeää ymmärtää mitä minulle on tapahtunut.

Ajatelkaa - siinä vaiheessa kun lääkäri sanoo "hätäsektio" ja leikkausta aletaan valmistella, vauvan syntymään on usein alle viisi minuuttia aikaa. Sillä välin kun minut siirrettiin sängyltä paareille, tehtiin tarpeelliset toimenpiteet, kärrättiin leikkaussaliin ja siirrettiin leikkaussängylle, olivat vastaava kätilö ja synnytyslääkäri jo vaihtaneet leikkausvaatteet päälleen ja odottivat leikkaussalissa valmiina täyteen toimintaan. Vatsan iho puhdistettiin ja useamman kerroksen läpi leikattiin haava pystysuuntaan. Pystysuuntaisesta haavasta vauva saadaan nostettua ulos nopeammin.

Näillä ihmisillä, jotka tuollaista työtä pystyvät tekemään, täytyy olla aivan käsittämättömän kova paineensietokyky. Olen NIIN kiitollinen kaikille synnytyksessämme mukana olleille henkilöille. Länsimainen lääketiede on aivan huippulaatua akuuttitilanteissa. Saamme kaikki olla täällä Suomessa todella kiitollisia siitä että vastaavia tilanteita varten hätäapu on välittömästi saatavilla.

Vauva nostettiin ulos kohdustani täysin terveenä, hänen hapetusarvonsa olivat hyvät. Ehkä hapenpuute oli ollut vain hetkellinen (pH-arvo oli ilmeisesti ollut laskusuuntainen, mutta ei missään katastrofirajalla)? Vaavi sai 8/9 Apgar-pistettä, joka oli kätilön mukaan todella hyvä sektiovauvalle. Kuulemma kymppiä ei Taysissa juuri edes anneta. Poika oli kuulemma nukutusaineen hälvettyä kuin pieni tikanpoika, rauhallinen ja tarkkaavainen. 

Mun rakkaat mieheni, pienempi ja isompi versio

Isi sai vauvan heti paidan sisään ja pääsi syöttämään luovutettua maitoa. Tuhannet kiitokset kaikille teille, jotka luovutatte maitoa! Vauva oli Jonin sanojen mukaan aivan rauhallinen, tuhisi vain tyytyväisenä isin rintaa vasten. Siellä he tutustuivat toisiinsa keinutuolissa keinutellen kunnes minä heräsin vajaan parin tunnin kuluttua. Kuuppa oli ihan sekaisin, mutta sen verran älysin että tietysti kysyin, että miten vauvan kävi. Mikä helpotus, kun kaikki oli ihan mahtavasti! Joni tuli vauvan kanssa heräämöön ja sain pienen rinnalle ihokonktaktiin samantien. Hän alkoi heti imeä maitoa ja sitten nukahti rinnalle. Minä olin vielä nukutuspöhnässä, mutta niin onnellinen ja rakastunut etten muista samanlaista tunnetilaa kokeneeni ikinä ennen.

Ensimmäinen kohtaaminen vauvan kanssa oli niin kovin hellyyttävä. Ei sitä voi sanoin kuvailla. Poika oli suloinen pienessä valko-viherraitaisessa villapipossaan. Vauva tuntui heti ihan omalta.

Seuraavana päivänä juttelimme lääkärin kanssa ja hän sanoi, ettei sydänäänten laskun syy selvinnyt hätäsektiossa. Me olimme Jonin kanssa vain tosi kiitollisia, että kaikki oli hyvin ja pieni poika tuhisi sylissä rauhallisena.

Vauvalla on ikää nyt viikko ja vähän reilu vuorokausi. Tulimme sairaalasta kotiin maanantaina ja tämä viikko on mennyt uuden elämän opetteluun. Taysin vierihoito-osastolla 2A oli tosi kiva olla. Henkilökunta oli niin kultaista että olin ihan liikuttunut moneen otteeseen. Minulla on ollut tällä viikolla suorastaan ikävä sinne. Kotona on kaikki arjen rutiinit ja itse täytyy olla vastuussa että asiat suttaantuvat.

Kantoliina, elämän pelastus! Rakastuimme molemmat Hug-a-Bubiin.

Elämä vauvan kanssa on kaikessa uskomattomuudessaan, herkistävyydessään ja myös (yöaikaan) väsyttävyydessään parempaa kuin mikään. Olen kiitollinen, helpottunut ja hämmentyneen onnellinen. :) Vauvan vuorokausirytmi on tietenkin sekaisin ja omat hormonini hyrräävät siihen tahtiin että olen nukkunut viikon ajan vain 4-5h/vrk.

Univaje on minulle yksi pahimpia hyvinvointia nakertavia tekijöitä. Seuraavat viikot aion panostaa uneen ihan tosissaan, siinä mittakaavassa kuin se nyt on mahdollista. Mun täytyy alkaa nukkua kun vauva nukkuu. Taitaa pesänrakennusvietti tulla vähän jälkijunassa, kun tässähän olisi oikeasti laskettuun aikaan vielä vajaa viikko. Päivisin olen täysin virkeä, suorastaan maaninen. Olenkin syyllistynyt puuhastelemaan kotihommia vähän liikaakin. :/ Tällaiselle tekijäihmiselle vuodelepo on hankalaa silloin kun olo on hyvä ja virkeä. Nyt pitää vain pakottaa itseni lepäämään, ja siinä olen todella huono kropan käydessä kierroksilla. Pystysuunnassa oleva hätäsektiohaava on parantunut niin nopeasti, että olen vähän liian hyvässä iskussa malttaakseni levätä. Treenistä aion pitää kuitenkin piiiiiiitkän tauon. Pienelle kävelylle varmaan voi lähteä jo lähipäivinä.

Toinen miinus univajeen lisäksi on turvotus. Nestettä on niin paljon, painoni on vain pari kiloa alempi kuin raskausajan korkein paino. Käsivarsia ja jalkoja pakottaa. En tiedä onko kyse vain leikkauksen jälkeisestä tilasta, hormonimuutoksista, univajeesta vai mistä, mutta pyrin hoitamaan itseäni myös tämän suhteen. Tänään tiimimme fysioterapeutti Sanna kävi hieromassa minua kotona ja maanantaina kalevalainen jäsenkorjaaja Saana Monthan tulee tekemään lymfaa ja jäsenkorjausta.

Meidän kissat ovat muuten melkoisen ihmeissään. Arska on ihan järjettömän hellyydenkipeä ja Eemeli on heittäytynyt villiksi, juoksee kauheaa vauhtia ympäri asuntoa ja ottaa seinistä vauhtia. Käyvät välillä vähän nuuhkaisemassa vauvaa ja säntäävät omille teilleen. Taitaa heillä olla pieni pelko, että jäädäänkö tässä nytt ihan kakkoseksi. Yritämme kisujakin paijata parhaamme mukaan. Täällä on kisukuvia. He ovat cornish rex -rotua. Hassuja, äänekkäitä pikku avaruusolentoja. :)

Vauva on niin ihana, että välillä tuntuu että halkean kun katselen häntä. Pienet varpaat ja sormet, ihana tuhina ja vauvantuoksu... kun ihmiset sanovat, että "oma lapsi on vähän eri asia kuin muidet lapset" niin nyt ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan. Äidinrakkautta on vaikea pukea sanoiksi. Juha Tapion sanoin: tykkään susta niin että halkeen.

Kommentit (54)

Vierailija

Onnea teille tuhannesti! Melkoisen lopun synnytykselle sait, mutta hienoa että vauvalla kuitenkin kaikki hyvin! 

 

Olen lukenut toista blogia ja kaksi ensimmäistä kirjaa (niiden opeilla -20kg) ja nyt löysin tänne. Varmasti jään vakkari lukiaksi! 

 

Ihania ensihetkiä teille sinne!

Vierailija

Onnea! Ja paras syntymäpäivä ikinä! Oma pikku mies syntyi 24.10.2012 kello 13.09! :)

Vierailija

Paljon onnea. Tiesittehän, että tämän kaiken mahdollistanut poikalapsi syntyi reilu 2000 vuotta sitten Bethlehemissa.

Vierailija

Onnea kovasti!! Voih, se on niin ihana tunne, kun se oma pikkuinen on vihdoin siinä sylissä tuhisemassa... <3

Vierailija

Paljon onnea Kaisa ja Joni! Hienosti tehty! Sektion jälkeinen turvotus laskee pian, kun nesteet lähtevät taas kiertämään. Itse painoin viikko sektion jälkeen enemmän kuin ennen synnytystä, mutta tilanne korjautui muutamassa viikossa. 

Vierailija

Onnea kovasti pienestän tuhisijasta! =) Sitä omaa lasta ei taida koskaan lopettaa ihmettelemästä.

Vierailija

Sydämelliset onnittelut teille kaikille! ihana tuo Johanna Kurkelan kappale. Meillä kuunneltiin se vauvan nimiäisissä.

Vierailija

Onnea koko perheelle! Saitte ainutlaatuisen ihanan lahjan <3 Kiitos kokemuksen jakamisesta. Äidin rakkautta lapseensa ei voi verrata mihinkään. Ihana saada se kokea

Vierailija

Onnea koko perhe!  Mielellään kuulisin saraalaruokakatsauksen ja vinkit, kuinka selvitä noin viikko sillä ruualla! 

Vierailija

Onnea! Aikamoinen synnytyskokemus teillä. Voimia vauva-arkeen, nuku aina kun voit. Tuli vain mieleen, että olipa hyvä, ettet halunnut synnyttää kotona, vaikka muuten pitkälle olikin kyse "luomusynnytyksestä". Aika yleisiä nuo hätäsektiotkin tuntuvat olevan.

Vierailija

Onko hätäsektio haava pystysuorassa vai vaakaan ? Olen kuullut että se on pystyyn, en tiedä miksi, kiinnostaisi tietää ? Äidiksi tulon jälkeen unenlaatu muuttuu, se on kai ihan biologinen juttu, että äiti vaistoaa vauvan liikkeet ja tarpeet, sitä herää pienempäänkin ääneen vaikka ennen saattoi nukkua kuin tukki eikä uni häiriintynyt mistään ! Itse syyllistyin samaan, olisi pitänyt levätä kun vauva nukkuu, en vain osaa. kyllä sitä kasvaa tuohon äitiyteen ja uuteen arkeen nopeasti , asiat sujuvat omalla painollaan. maltat vain olla treenaamatta, viimeistään jälkitarkastuksessa lääkäri sanoo mitä saa tehdä, itseltä kiellettiin kahvakuula, vasta 6kk synntytksen jälkeen sai sitä treenata, sivuttaisia liikkeita kun ei saa tehdä, eikä repiviä. ehdit treenata vielä pitkään, anna nyt itsellesi ja keholle aikaa toipua, n. 9 kk raskaudesta ei toivuta kuukaudessa tai parissa. 

Vierailija

Onnea hurjasti!

 

Mahtavaa lukea luonnollisesta synnytyksestä, jossa äidillä on ollut hyvä olla ja hätäsektiosta huolimatta synnytyksestä on jäänyt rauhallinen ja hyvä fiilis.

Vierailija

"....niin rakastuneita pikkuiseen kuin vain tuoreet vanhemmat voivat olla!"

 

Minä en rakastanut toivottua lastamme lainkaan, kun hän syntyi, enkä pitkään sen jälkeenkään. 

Vierailija

Mahtavaa, että synnytys oli sinulle juuri sellainen kokemus kuin sen kuuluukin olla <3

 

Jäin vaan miettimään tuota sydänäänten selittämätöntä laskua. Olisiko kuitenkin ollut oikeasti kyse siitä, että anturit eivät saaneet rekisteröityä, eikä siitä, että sydänäänet olisivat todellisuudessa laskeneet.

 

Joskushan käy myös niin, että ne rekisteröivätkin äidin sykkeen eikä vauvan ja kuulostaa, että tuossa olisi voinut käydä juuri niin: Vauvan normaali syke =130 muuttui yhtäkkiä äidin normaaliksi sykkeeksi = 70. 

 

Jotenkin veikkaan, että jos olisit synnyttänyt kotona, niin mokomaa "sydänäänten laskua" ei olisi koskaan huomattukaan ja olisit synnyttänyt alakautta täysin terveen pojan :)

Vierailija

22, kyllä sairaalassa osataan erottaa toisistaan vauvan ja äidin syke, älä huoli. Synnytys on aina arvaamaton tapahtuma. Vaikka kuinka olisi lukenut oppaita, käynyt joogassa ja valmennuksissa, kaikkea ei voi lopulta itse säädellä.

Vierailija

Menee ehkä vähän jo ohi aiheen, mutta samanlaisia kokemuksia kuin kommentoijalla #21, ei ollut tosiaankaan rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka kovin toivottu ja odotettu lapsi olikin. Ensimmäiset puoli vuotta oli melko synkkää aikaa, vaikka masennusta ei varsinaisesti diagnosoitukaan, joten kait se sopeutuminen elämänmuutokseen vaan kesti niin kauan. Ja näin jälkikäteenkin voin sanoa, että rakastan paljon enemmän tuota 4-vuotiasta uhmistani, kuin niitä vauvakääryleitä :)

Vierailija

Olen todella onnellinen teidän puolesta!

Mukava lukea synnytyskertomustasi, siinä oli hyvin paljon samanlaisia oivalluksia, joita itse sain kokea omissa synnytyksissäni. Synnytykset ovat olleet ainoita hetkiä elämässäni joissa olen päässyt ns. Zen-tilaan ;) Aivot narikkaan ja keskity pysymään rentona ovat minusta tärkeimmät neuvot synnyttäjälle :)

Vierailija

Onnea!

 

Tiedätkö, synnytyskertomuksesi lukeminen auttoi tätä myös tuoretta äitiä todella paljon. ajatukset synnytyksestä valmistautumista myöten oli todella samankaltaista, mutta kuten teilläkin, meidänkin synnytyksessä tuli draamaa sydänäänten takia. hätäleikkaus oli sekunneista kiinni, kun yhtäkkiä sydänäänet hetkeksi tasaantuivatkin. hätä- imukuppi ulosauttoon kuitenkin päädyttiin..niiden sydänääni laskujen takia vähän myöhemmin. itse traumatisoidun, jotenkin se hätä oli niin kamala. mutta nyt oli ihanaa lukea toisenlaistakin näkökulmaa hätäsektioon (tai hätätilanteeseen synnytyksessä) joutumisesta, vähän helpotti omaakin suhtautumista tapahtuneeseen! :)

Vierailija

Minullakin sektiovauva mutta en ollut tainnoksissa, homma oli todella nopeasti ohi ja oli huikaisevaa kuulla vauvan itku kun se nostettiin kohdusta . sain pitää pientä nyyttiä rinnallani hetken ennenkuin hänet vietiin pois ja minut ommeltiin. Rakkauden tunne vauvaan oli välittömästi, saada vihdoin nähdä hänet, jota on koko odotusajan jo rakastanut . mieletön tunne nähdä se täydellisen kaunis vauva vihdoin rinnalla ! Hän tuntui heti omalta. Vauva-aika oli ihanaa vaikka väsyttävääkin. Minusta tuntuu surulliselta kuulla kuinka jotkut eivät rakasta vauvojaan ... 

Vierailija
Vierailija

Onnea! Aikamoinen synnytyskokemus teillä. Voimia vauva-arkeen, nuku aina kun voit. Tuli vain mieleen, että olipa hyvä, ettet halunnut synnyttää kotona, vaikka muuten pitkälle olikin kyse "luomusynnytyksestä". Aika yleisiä nuo hätäsektiotkin tuntuvat olevan.

 

Kotisynnytys on erittäin vaarallinen, itse olisin kuollut jo kaksi kertaa synnytykseen ja valtavaan verenvuotoon mikäli olisin kotona synnyttänyt. Tässäkin kyseinen synnyttäjä totesi, että kotisynnytyksessä ei akuuttia helpotusta kipuun ole. Ei, eikä välttämättä mahdollisuutta pelastaa äidin ja/tai vauvan henkeä. Olisi hyvä muistaa, että jokainen synnytys voi päättyä erittäin surullisesti, miten kukaan voi ottaa sellaista tietoista riskiä?? 

 

Vierailija

Kiva lukea synnytyskokemuksesi ja hurjasti onnea pienokaisen johdosta! Itse toivoin kovasti alatiesynnytystä (ainut synnytystoiveeni) ja hätäsektioon kuitenkin lähdettiin kolmannesta pitkittyneestä sydänäänten laskusta. Tämä oli suuri pettymys vaikka tiedän että oli oikea ratkaisu kun saimme ihanan ja terveen vauvan! Ihana lukea kun kerrot kokemuksestasi noin positiivisesti. :) Itsekin sain kyllä hyvän kuvan siitä kuinka kaikki toimii akuuttitilanteessa hienosti aivan silmänräpäyksessä...

Vierailija

paljon ONNEA koko perheelle ja suloiselle pienelle ihmiselle.ja samalla kaikille pienten lasten perheille onnea ja turvalista eloa.tämä se on elämisen tarkoitus,tehdä uusia ihmisiä.

Vierailija

Kiitos Kaisa kun halusit jakaa kokemukseksi meidän kanssa. Kertomustasi lukiessa herkistyin, vaikka olen lapseton enkä edes vauvakuumeile. Paljon onnea teille! Minä jatkan OO-projektiani ja toivottavasti saan konkreettista  hyötyä kokemuksitasi joskus myöhemmin.

Vierailija

Kiitos tästä kauniista ja ihanasta synnytys kertomuksesta.

Tuot toivoa monille naisille onnistuvasta synnytyksestä.

Kaikkea hyvää teille toivottattaen ja onnea!!

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Onnea! Aikamoinen synnytyskokemus teillä. Voimia vauva-arkeen, nuku aina kun voit. Tuli vain mieleen, että olipa hyvä, ettet halunnut synnyttää kotona, vaikka muuten pitkälle olikin kyse "luomusynnytyksestä". Aika yleisiä nuo hätäsektiotkin tuntuvat olevan.

 

Kotisynnytys on erittäin vaarallinen, itse olisin kuollut jo kaksi kertaa synnytykseen ja valtavaan verenvuotoon mikäli olisin kotona synnyttänyt. Tässäkin kyseinen synnyttäjä totesi, että kotisynnytyksessä ei akuuttia helpotusta kipuun ole. Ei, eikä välttämättä mahdollisuutta pelastaa äidin ja/tai vauvan henkeä. Olisi hyvä muistaa, että jokainen synnytys voi päättyä erittäin surullisesti, miten kukaan voi ottaa sellaista tietoista riskiä?? 

 

 

Fakta on (tutkimuksiin perustuva, ei siis yhden ihmisen "olisin-kuollut-kotona" mutututuntumaan perustuva) että kotisynnytykset ovat yhtä turvallisia kuin sairaalassa tapahtuvat. Kotisynnytyksissä kartoitetaan riskit etukäteen ja synnyttäjä on ottanut selvää synnytyksen luonnollisesta kulusta, toisin kuin moni sairaalassa synnyttävä, joka lähtee sinne asenteella "kyllä ne kätilöt tietää mikä on parasta". 

 

Useat sairaalassa tapahtuvat komplikaatiot johtuvat nimenomaan siitä, että ollaan sairaalassa. Epäluonnollisena ja pelottavanakin ympäristönä se ei edistä hyvää synnytystä jos äiti ei ole sinut ympäristön ja häntä hoitavien ihmisten kanssa, vaan synnytys saattaa hidastua ja keskeytyä huonon ilmapiirin vuoksi. Luonnollisen synnytyksen kulkuun puuttuminen aiheuttaa tarpeen puuttua siihen lisää, kierteen loppupäässä voi sitten olla esim. hätäsektio, johon kotisynnytyksessä ei olisi koskaan jouduttu. (En puhu nyt tästä blogaajan synnytyksestä!) Kotisynnytyksestäkin lähdetään myös herkästi sairaalaan heti jos kätilöstä alkaa tuntua, että on tarve. 

 

Näissä asioissa ei voi yleistää sen perusteella, että itse koki olevansa enemmän turvassa sairaalassa. Koska faktat on, että molempi tapa on turvallinen niin ihmisen voida itse päättää sen perusteella kumpi hänelle tuntuu mieluisalta. Kuten monessa muussa maassa onkin. Jostain syystä Suomessa (vielä) kovasti pelätään kotisynnytystä. 

 

Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija

Onnea! Aikamoinen synnytyskokemus teillä. Voimia vauva-arkeen, nuku aina kun voit. Tuli vain mieleen, että olipa hyvä, ettet halunnut synnyttää kotona, vaikka muuten pitkälle olikin kyse "luomusynnytyksestä". Aika yleisiä nuo hätäsektiotkin tuntuvat olevan.

 

Kotisynnytys on erittäin vaarallinen, itse olisin kuollut jo kaksi kertaa synnytykseen ja valtavaan verenvuotoon mikäli olisin kotona synnyttänyt. Tässäkin kyseinen synnyttäjä totesi, että kotisynnytyksessä ei akuuttia helpotusta kipuun ole. Ei, eikä välttämättä mahdollisuutta pelastaa äidin ja/tai vauvan henkeä. Olisi hyvä muistaa, että jokainen synnytys voi päättyä erittäin surullisesti, miten kukaan voi ottaa sellaista tietoista riskiä?? 

 

 

Fakta on (tutkimuksiin perustuva, ei siis yhden ihmisen "olisin-kuollut-kotona" mutututuntumaan perustuva) että kotisynnytykset ovat yhtä turvallisia kuin sairaalassa tapahtuvat. Kotisynnytyksissä kartoitetaan riskit etukäteen ja synnyttäjä on ottanut selvää synnytyksen luonnollisesta kulusta, toisin kuin moni sairaalassa synnyttävä, joka lähtee sinne asenteella "kyllä ne kätilöt tietää mikä on parasta". 

 

Useat sairaalassa tapahtuvat komplikaatiot johtuvat nimenomaan siitä, että ollaan sairaalassa. Epäluonnollisena ja pelottavanakin ympäristönä se ei edistä hyvää synnytystä jos äiti ei ole sinut ympäristön ja häntä hoitavien ihmisten kanssa, vaan synnytys saattaa hidastua ja keskeytyä huonon ilmapiirin vuoksi. Luonnollisen synnytyksen kulkuun puuttuminen aiheuttaa tarpeen puuttua siihen lisää, kierteen loppupäässä voi sitten olla esim. hätäsektio, johon kotisynnytyksessä ei olisi koskaan jouduttu. (En puhu nyt tästä blogaajan synnytyksestä!) Kotisynnytyksestäkin lähdetään myös herkästi sairaalaan heti jos kätilöstä alkaa tuntua, että on tarve. 

 

Näissä asioissa ei voi yleistää sen perusteella, että itse koki olevansa enemmän turvassa sairaalassa. Koska faktat on, että molempi tapa on turvallinen niin ihmisen voida itse päättää sen perusteella kumpi hänelle tuntuu mieluisalta. Kuten monessa muussa maassa onkin. Jostain syystä Suomessa (vielä) kovasti pelätään kotisynnytystä. 

 

 

Jos istukka ei kotisynnytyksessä irtoa vaan alkaa vuotaa verta ja vuotoa tulee lopulta yli 6 litraa niin miten kukaan voi edes kuvitella kotisynnytyksen olevan yhtä turvallinen kuin sairaala, jossa lisäverta on heti mahdollista saada? Se, että kotoa lähdetään herkästi sairaalaan, ei näissä tilanteissa enää äitiä pelasta. 

 

Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija

Onnea! Aikamoinen synnytyskokemus teillä. Voimia vauva-arkeen, nuku aina kun voit. Tuli vain mieleen, että olipa hyvä, ettet halunnut synnyttää kotona, vaikka muuten pitkälle olikin kyse "luomusynnytyksestä". Aika yleisiä nuo hätäsektiotkin tuntuvat olevan.

 

Kotisynnytys on erittäin vaarallinen, itse olisin kuollut jo kaksi kertaa synnytykseen ja valtavaan verenvuotoon mikäli olisin kotona synnyttänyt. Tässäkin kyseinen synnyttäjä totesi, että kotisynnytyksessä ei akuuttia helpotusta kipuun ole. Ei, eikä välttämättä mahdollisuutta pelastaa äidin ja/tai vauvan henkeä. Olisi hyvä muistaa, että jokainen synnytys voi päättyä erittäin surullisesti, miten kukaan voi ottaa sellaista tietoista riskiä?? 

 

 

Fakta on (tutkimuksiin perustuva, ei siis yhden ihmisen "olisin-kuollut-kotona" mutututuntumaan perustuva) että kotisynnytykset ovat yhtä turvallisia kuin sairaalassa tapahtuvat. Kotisynnytyksissä kartoitetaan riskit etukäteen ja synnyttäjä on ottanut selvää synnytyksen luonnollisesta kulusta, toisin kuin moni sairaalassa synnyttävä, joka lähtee sinne asenteella "kyllä ne kätilöt tietää mikä on parasta". 

 

Useat sairaalassa tapahtuvat komplikaatiot johtuvat nimenomaan siitä, että ollaan sairaalassa. Epäluonnollisena ja pelottavanakin ympäristönä se ei edistä hyvää synnytystä jos äiti ei ole sinut ympäristön ja häntä hoitavien ihmisten kanssa, vaan synnytys saattaa hidastua ja keskeytyä huonon ilmapiirin vuoksi. Luonnollisen synnytyksen kulkuun puuttuminen aiheuttaa tarpeen puuttua siihen lisää, kierteen loppupäässä voi sitten olla esim. hätäsektio, johon kotisynnytyksessä ei olisi koskaan jouduttu. (En puhu nyt tästä blogaajan synnytyksestä!) Kotisynnytyksestäkin lähdetään myös herkästi sairaalaan heti jos kätilöstä alkaa tuntua, että on tarve. 

 

Näissä asioissa ei voi yleistää sen perusteella, että itse koki olevansa enemmän turvassa sairaalassa. Koska faktat on, että molempi tapa on turvallinen niin ihmisen voida itse päättää sen perusteella kumpi hänelle tuntuu mieluisalta. Kuten monessa muussa maassa onkin. Jostain syystä Suomessa (vielä) kovasti pelätään kotisynnytystä. 

 

 

Jos istukka ei kotisynnytyksessä irtoa vaan alkaa vuotaa verta ja vuotoa tulee lopulta yli 6 litraa niin miten kukaan voi edes kuvitella kotisynnytyksen olevan yhtä turvallinen kuin sairaala, jossa lisäverta on heti mahdollista saada? Se, että kotoa lähdetään herkästi sairaalaan, ei näissä tilanteissa enää äitiä pelasta. 

 

 

Lisään vielä, että voitko tarkemmin selventää miten tämäkin äkillinen verenvuoto olisi etukäteen kotisynnytystä ajatellen kartoitettu? Tahtoisin kovasti tietää miten näin suuri määrä verta ja happikone olisi sinne kotiin kuljetettu? 

 

Kun saan sinulta ensin näihin kysymyksiin vastaukset niin sen jälkeen voit selventää miksi pidät kommenttiani (olisin kuollut kotona) mututuntumana? 

 

Vierailija

Kiitos kauniista ja koskettavasta kertomuksesta! Antoi ajatuksia omaankin tilanteeseen, vauva syntymässä keväällä. Ja ihanaa, ainutlaatuista aikaa teille!

Vierailija

Onneksi olkoon pienen vauvan vanhemmille! Hieno juttu että kaikki meni lopulta hyvin. Ihailen kykyäsi uudelleenasennoitua, vaikka hätäsektio ei suunnitelmaasi varmaan kuulunutkaan.

 

Pakko kuitenkin hieman ihmetellä tuota yhtä kuvatekstiä .. miten voit viikon käyttökokemuksella kuvata kantoliinaa "elämän pelastukseksi"? (Itselläni on kuukauden ikäinen vauva, ja kantoliina suht ahkerasti käytössä. Loistokapine, mutta en tiedä, olisinko ensimmäisellä viikolla sitä mihinkään tarvinnut.)

Vierailija

Paljon onnea pienen miehen johdosta! Oikein mielelläni lukisin postauksen synnytystoivelistastanne.

Vierailija

Eikö ilokaasu lasketa kuitenkin lääkkeelliseksi kivunlievityskeinoksi, vaikkei sitä nyt millään piikillä pistetäkään?

Vierailija

Hei Kaisa! Sydämelliset onnittelut koko perheelle <3 Olen mielenkiinnolla lukenut blogiasi ja kirjojasi. Itselläni on laskettuaika tammikuussa. Mielelläni lukisin postauksen synnytystoivelistastanne. Mainitsit yhdessä viestissäsi Ina Mayn kirjan, onko sinulla muita hyviä kirjavinkkejä luettavaksi synnytykseen valmistautuessa?

Annukka

Vierailija

Onnea Kaisa ja perhe! Kiitos hienosta synnytyskertomuksesta. Synnytystoivelistastasi lukisin minäkin mielelläni. Olet todella valmistautunut hyvin synnytykseesi ja vaikka yllättäviä käänteitä lopussa tulikin, suhtaudut tapahtuneeseen upeasti. Mielestäni on tärkeää tuoda esille tätäkin puolta, että synnytyksestä voi myös selvitä ilman noita vahvimpia lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja. 

 

Tuo onnentunne jonka lapsen syntymän jälkeen kokee on parhaimmillaan aivan pakahduttava! Kohta puolivuotiaan vauvan äitinä koen yhä tuon saman tunteen päivittäin ja tunnen suurta kiitollisuutta tuosta pienestä aarteestani. Oma lapsi on valtavan ihana asia! :)

 

 

 

Vierailija

43, nukutusaine on kyllä kaikkein vahvin kivunlievityskeino, joten ei tuossa synnytyksessä selvitty ilman.

Vierailija
Vierailija

43, nukutusaine on kyllä kaikkein vahvin kivunlievityskeino, joten ei tuossa synnytyksessä selvitty ilman.

 

No jaa, tulikohan tässä nyt missattua pointti kommentistani vai kuinka.. muotoilenpa sitten niin että synnytysKIVUSTA voi siis näemmä selvitä ilman niitä vahvimpia lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja. Ja niin, been there done that! ;)

 

Vierailija

Pahin syntymäpäivä ikinä! vanhin lapsemme syntyi 24.10.1991 ja voi sitä skorpion kanssa taistelua!!! Seuraavat ajoitettiin niin että horoskooppi varmasti olisi joku toinen. Terveisin: "Merkillä on väliä..."

Vierailija

Kuinka moni meistä onkaan tullut kuulleeksi joltakulta että sairaalaan kannattaa lähteä "tosi hyvissä ajoin" jotta ehtii sitten saamaan epiduraalit ynnä muut kipulääkkeet. Kun sitten voi kaduttaa jos on liian myöhäistä. Itse kun kerroin yleisesti ajatuksestani edetä synnytyksessä lääkkeettömin kivunlievityskeinoin (mikäli vain suinkin mahdollista) sitä kritisoitiin melkein poikkeuksetta ja harteilleni istutettiin hihhuliodottajan viittaa. Sittenpä näet, totesivat monet ääneen. Ja kyllä, pidin pääni. Kiitos Kaisa kun jaat näitä vinkkejä blogissasi. Näistä voi olla monelle apua miettiessään kuinka todella haluaisi synnyttää. 

Vierailija

Hei Kaisa! Tästä käyttämäsi doulan roolista synnytyksessä kyselisin. Mikä hänen suhtautumisensa lääkkeelliseen kivunlievitykseen on (hänhän on siis myös koulutukseltaan kätilö) ja poikkesiko se mitenkään synnytyksessä avustaneen kätilön suosituksista itse synnytystilanteessa? Kuinka hänen ja synnytyksessä avustaneen kätilön yhteispeli muuten sujui? Kysyn sillä, kun tilanteessasi oli siis paikalla kaksi kätilöä mutta kahdessa hieman eri roolissa. Oliko doulan näkemys sairaalaan lähtemisen ajankohdasta sama kuin sairaalan kätilöllä, joka kehoitti jo tulemaan sairaalaan sinne soitettuasi.

 

Omalla kokemuksellani kolmesta eri kätilöstä (26h synnytys josta salissa reilut 13h) havaitsin että heidän näkemyksissään on kyllä kovastikin eroja eritoten näissä kivunlievitysasioissa ja suosituksissaan synnytyksen edistämisestä erilaisin keinoin (oksitosiinit ym), kun se tuntui etenevän hitaasti (vaikkakin täysin ongelmitta). Näin siis riippumatta siitä, että jokainen heistä varmasti oli lukenut synnytystoivelistani jossa siis painotin luonnonmukaista etenemistä jos ongelmia ei ole. 

 

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

Vierailija

Paljon onnea koko perheelle :)! Olen lueskellut blogiasi, vaikka raskausaika ei ole itselläni ajankohtainen. Tuli kuitenkin mieleen, että olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteesi ja neuvosi luonnonmukaisesta ehkäisystä. Haluaisin päästä eroon e-pillereistä, mutta en ole löytänyt parempaakaan keinoa. Oletko kirjoittanut asiasta jo jossain? 

Vierailija

Paljon onnea pikkuisesta! Kävin itsekin Siljan vastaanotolla kokeilemassa synnytyksenkäynnistyshoitoa. Ihana nainen! Synnytin viime tammikuussa Taysissa kuten sinäkin ja vierihoidossa oltiin juurikin 2A:lla. Kova kaipuu takaisin osastolle tuli täälläkin aikanaan kun siellä pidettiin niin todella hyvää huolta :) Toivottavasti pääsisi kokemaan pian kaiken uudelleen! Hyvää jatkoa teidän perheelle!

Vierailija

Anteeksi kökkö kommenttini nukutusaineesta, ei ollut tarkoitettu kritiikiksi kirjoituksellesi. Oma vauvanikin syntyi hätäsektiolla, ja siksi itsekkäästi toivon, että jossakin tulevassa postauksessa käsittelet myös liikunnan aloittamista sektion jälkeen. Siinä kun on omat haasteensa eikä aiheesta neuvolassa hirveästi tiedetä.Onneksi hyvä pohjakunto auttaa myös sektiosta toipumisessa.

Tärkeintä on kuitenkin nyt nauttia ja tutustua pieneen ihmeeseen, mutta ehkä joskus vielä ehdit palata liikunta-aiheeseen! t.45

Vierailija

Kiitos Kaisa kun avasit tätä doula-kätilön roolia synnytyksessäsi. Sinulla on varmasti ollut synnytyksessä sellainen olo, että olet todella hyvissä käsissä. Hyvä synnytyskokemushan auttaa myös osaltaan jaksamaan uudessa ihmeellisessä vauva-arjessa. :)

Vierailija

Paljon onnea pienestä ihmeestä :) Minulle sanottiin sektion jälkeen että muutama kuukausi on hyvä välttää juoksua ym. rankempaa liikuntaa ja tietenkin vatsalihasten treenausta jne. Noudatin ohjetta kirjaimellisesti ja kävelin vain ensimmäiset kuukaudet :)

Vierailija

Onnea Kaisa!

ihana kirjoitus, oli upeaa saada lukea teidän kokemuksesta!

hyvää jatkoa!<3

 

t.Marjo

Vierailija

Hei,

 

Synnytin itse sektiolla ja kyselin myös kovasti turvallisesta liikunnan aloittamisesta sairaalassa ja jälkitarkastuksessa. Vastaukset olivat kuitenkin aika epämääräisiä ja liikuinkin pitkälti omien tuntemuksien mukaan. Aloitin hitaista kävelylenkeistä ja lisäsin vauhtia, kun kunto tuntui sen kestävän. Ennen jälkitarkastusta kävin jo esimerkiksi vauvajoogassa. Luulen, että mitään tarkkoja sääntöjä ei edes ole vaan sopiva aloitustahti riippuu ihan henkilöstä ja voinnista. Tsemppiä palautumiseen!

 

Ella

Vierailija

Onnea koko perheelle, loppu hyvin kaikki hyvin!

 

Mulla on kiireellisellä sektiolla Taysissa 12/2010 syntyneet kaksoset (Viikolla 38+2 5cm:iin pysähtynyt käynnistetty synnytys, lopulta nukutettiin, kun ei epiduraali "ihan" toiminutkaan...), A-pojan pisteet 10/10 ja perätilassa olleen B-tytön 9/9. Tytön miinuspiste tuli väristä, vaikken oikeastaan edes tajua miten siitä osattiin sanoa yhtään mitään, kun neiti oli yltäpäältä paksun valkoisen kinakerroksen peitossa. :) Eli siis todistettavasti myös sektiokaksonen voi saada täydet pojot. /Sanna

Seuraa 

Blogiarkisto

2014