Tervetuloa seuraamaan blogiani! Nimeni on Kaisa Jaakkola ja olen 31-vuotias esikoistaan odottava hyvinvointialan yrittäjä ja tietokirjailija.

Tervetuloa seuraamaan blogiani! Nimeni on Kaisa Jaakkola ja olen 31-vuotias esikoistaan odottava hyvinvointialan yrittäjä ja tietokirjailija.

Joku lukijoista saattaa tunnistaa minut hormoniaiheisten kirjojen kirjoittajana, joku muu Optimal Performancen perustajana ja ravintovalmentajana, ehkäpä joku muistaa vielä kaukaisen fitness-kisa-aikani. Monen vuoden ajan olen kirjoittanut nettiin jakaen omia kokemuksiani, toivoen että joku muu voisi saada niistä inspiraatiota ja toivoa. Niin myös tämän blogin kohdalla! Yhtä todennäköistä on, ettet tunnista minua yhtään mistään. No, tulemme varmasti pian tutuiksi jos päädyt lukijakseni.

Jos rehellisiä ollaan, en tiedä vauvoista juuri mitään. Olen ollut koko aikuisikäni paljon kiinnostuneempi omasta urakehityksestäni ja itseni kehittämisestä kuin perheen perustamisesta. Jossain vaiheessa onnellisen avioliiton myötä tuokin aihe, perhe nimittäin, tuli kuitenkin mieleen ja puheeksi. Aina minulla on ollut mielessä, että "sitten joskus", mutta ajankohdasta ei ollut mitään käsitystä.

Ensimmäinen kolahdus tuli jokunen vuosi takaperin tajutessani etten haluaisi olla kovin vanha äiti. Mutta eipä homma niin yksinkertaisesti käynytkään, vaan meni vielä lähes kolme vuotta ennen kuin olemme tässä pisteessä. Voit lukea kilpirauhasseikkailuni omilta nettisivuiltani, joka voi osaltaan selittää miksi meidän annettiin odottaa näinkin pitkään.

Nyt meneillään on raskausviikko 32. Kiitollisina ja onnellisina odotamme mieheni Jonin kanssa pientä ihmettä saapuvaksi tähän maailmaan.

Vielä näkyy varpaat, molemmilla ;)

Tullessani raskaaksi suurimmat pelkoni olivat valtava väsymys ja kontrolloimaton painonnousu. Mutta voiko niihin vaikuttaa itse? Tähän mennessä raskautta näyttäisi siltä, että kyllä voi. Olen kokeillut, miten erilaiset ruokavalinnat, liikunta, työstressi ja muut pienet asiat vaikuttavat olotilaani. Tuntuu siltä, että olen myös löytänyt paljon asioita joista kiinni pitämällä vointini on mainio, vaikka raskaus onkin jo edennyt loppusuoralle.

Blogissani kirjoitan näistä itselleni tärkeistä pienistä asioista, joilla pyrin parantamaan hyvinvointiani niin raskaus- kuin myöhemmin vauva-aikana. Minulle hyvinvointi rakentuu ravinnosta, liikunnasta, fiksuista elämäntavoista, stressinhallinnasta, mielen tasapainosta, sosiaalisista suhteista, elämän kauneuden huomaamisesta ja monista tutuista, mutta usein unhoon jäävistä tekijöistä.

Jännityksellä odotan, onko virkeä vauva-aika ylipäätään mahdollista. Voi olla, että yövalvomiset vaativat veronsa ja vaippasavotassa hermotkin kiristyvät. Pysy mukana seuraamassa miten käy - lupaan raportoida fiiliksiäni totuudenmukaisesti!

PS. Ai mistäkö blogini nimi tulee? Se on ystävieni antama lempinimi minulle. Vaikka en suinkaan ole rakastanut vihanneksia koko ikääni, on minulle jossain vaiheessa tätä hyvinvointi-innostustani muodostunut tavaksi kiikuttaa käsilaukussani aina mukana jotain kasviksia. Joskus vuosia sitten purin käsilaukkuani kahvilan pöydälle etsiessäni jotain tavaraa. Sieltä putkahti evääksi kotona ottamani minigrip-pussillinen raakoja parsakaalinnuppuja. Kaverini tokaisi: "sä oot kyllä yksi parsakaaliprinsessa noine eväinesi!" ja näin nimi jäi. :)

Kaisa Jaakkola

Kommentit (12)

Vierailija

Jännittävää seurata, saatko vireyden pysymään myös vauvan tultua. Riippuu toki paljon vauvan luonteestakin. Itse sorruin vauvan synnyttyä puuhastelemaan hormonien virittämänä ja väsymys iski vasta sitten kun vauva alkoi olla pitkiä aikoja päivästä hereillä. Samalla unohtui ruuat, liikunnat yms., joskus jopa suihkussa käyminen kun yritin vain selvitytyä päivästä aktiivisen vauvan kanssa ja illalla vauvan nukahdettua olin niin lopen uupunut, että rojahdin sänkyyn. Ihanaa aikaa silti! Pitää vain muistaa olla itselleen armollinen ja antaa anteeksi vaikka joskus tulisikin syötyä huonommin. Mukavaa loppuodotusta!

Vierailija

Moi!

 

Mielenkiinnolla jään seuraamaan myös tätä blogiasi :) Tervetuloa meidän mammojen joukkoon! Me ollaankin puhuttu paljon serkkuni kanssa siitä miten väsyneenä ja kiireisenä äitinä on niin vaikea panostaa siihen ravintoon ja liikkumiseen ym. samalla tavalla kuin ennen ja etenkin nyt kun lapsia on enemmän. Toivottavasti sulla onnistuu paremmin tai keksit jonkun tavan mistä mekin voidaan ottaa oppia :) Odotan kovasti uutta kirjaasi ja ammennan myös vinkkejä täältä, kun pääset vauva-arjen makuun. Täytyy sanoa, että nyt kolme viikkoa valvoneena vauvan takia niin liikkuminen kuin ruokavalio menee helposti metsään. Olen todellakin saanut todeta sen, että uni on tärkein! Kortisoli on taivaassa ja sen huomaa, että paino nousee, vaikka syö kuten ennenkin ja liikkuu yhtä paljon kuin koko imetysaikana. Jos uni on pielessä, kaikki muutkin on. Siinä tulee olemaan ehkä se suurin haaste, jos vauva heräilee paljon. Mutta sellaisiakin vauvoja on, jotka nukkuu yön putkeen. Se on niin yksilöstä kiinni :) Kovasti voimia loppuraskauteen ja tulevaan arkeen! t. Vanha luokkakaverisi, jonka serkku asuu Lumijoella :)

Vierailija

Ihanaa Kaisa! Hieno juttu, että aloitit blogin täällä. Olet hyvä kirjoittaja ja sinulla on varmasti paljon annettavaa lukijoille. :) Odotan innolla, miten koet vauva-arjen. Itselleni esikoisen tuoma elämänmuutos oli aikamoinen järkytys (eikä ollenkaan virkistävä), mutta ehkäpä tämän toisen tulijan kanssa selviämme sitten paremmin. :) Onnea odotukseen!

Vierailija

Moikka ja tervetuloa=) Jään seuraamaan tätä blogia innolla=)

Itselle oli ehkä hieman yllätys, kuinka paljon enemmän asennetta ja tahdonvoimaa vaatii jatkaa sali/liikuntaharrastuksia vauvan tulon myötä, kun alkuaikana tuli nukuttua max 2-3h pätkissä yöt. Ihmeesti se vaan verotti oloa ja jaksamista, kun on tottunut nukkumaan pitkiä yöunia. Nyt on jo helpompaa, kun vauva on asustellut kotona 3,5 kk.
Mutta kyllä liikunnan harrastaminen kannattaa ehdottomasti ja auttaa jaksamaan vauva-arjessa.

Voimia sinulle loppuodotukseen =)

Vierailija

Hei Kaisa ja onnellista loppuodotusaikaa ! Synnytys on rankka fyysinen kokemus ja onkin hienoa että olet treenannut koko raskausajan. Muista kuitenkin että juoksulenkit kannattaa jättää puoleksi vuodeksi synnytyksestä. Kohdunlaskeumalla ei turhaan pelotella naisia. Kukapa haluaa virtsakarkailuvaivoja nuorena naisena ? Minäkään en tiennyt vauvoista mitään ennen omaa esikoistani, kohta vuoden vanha tyttö. Mutta niin se luonto toimii, kaikki on menneet alusta lähtien ihan omalla painollaan, vaipanvaihto vähän pelotti alussa, pienen vauvan liikuttelu, pelkäsin että menee rikki.. Huomaat kyllä kun vauva on syntynyt kuinka nopeasti siitä tulee osa perhettä etkä edes kohta huomaa että elämää on ollut ennen vauvaa! :-)  Henna

Vierailija

Hei Kaisa ja onnellista loppuodotusaikaa ! Synnytys on rankka fyysinen kokemus ja onkin hienoa että olet treenannut koko raskausajan. Muista kuitenkin että juoksulenkit kannattaa jättää puoleksi vuodeksi synnytyksestä. Kohdunlaskeumalla ei turhaan pelotella naisia. Kukapa haluaa virtsakarkailuvaivoja nuorena naisena ? Minäkään en tiennyt vauvoista mitään ennen omaa esikoistani, kohta vuoden vanha tyttö. Mutta niin se luonto toimii, kaikki on menneet alusta lähtien ihan omalla painollaan, vaipanvaihto vähän pelotti alussa, pienen vauvan liikuttelu, pelkäsin että menee rikki.. Huomaat kyllä kun vauva on syntynyt kuinka nopeasti siitä tulee osa perhettä etkä edes kohta huomaa että elämää on ollut ennen vauvaa! :-)  Henna

Vierailija

Kiva että blogista tykätään jo nyt :) Saa nähdä miten treeni sujuu raskauden jälkeen. En ole treenannut koko raskautta, valehtelisin jos väittäisin niin (enkä kai sanonut missään niin?). Alkuvaiheessa kroppa tuntui todella vieraalta ja liikunta ylipäätään vastenmieliseltä. Väsymyskin oli välillä niin kova että tuli valittua uni treenien sijaan. Vasta 2. ja 3. kolmanneksen myötä oon palannut salille aktiivisemmin ja teen edelleen punttitreeniä. Kirjoittelen treeneistäni lisää tässä kun joudan. Kaikkea ei viitsi postata ekalla viikolla, eihän mulla jää aiheita enää varastoon! ;)

 

Juoksua en ole koskaan harrastanut joten sitä tuskin aion aloittaa synnytyksen jälkeenkään. Olen enemmän tällainen voimasta ja kehonhuollosta syttyvä, aerobista harjoittelua teen lähinnä mielenterveysliikuntana.

 

-Kaisa

Vierailija

Täällä yksi OP:n valmennusfilosofian diggari ja myös odottaja tällä hetkellä, ehdottomasti seuraan tiiviisti tätä blogia!

 

Juuri käynnistyi 10. rv ja olo on jo muutaman viikon ollut karsea (oikeastaan koko ajan kuvottava, heikottava ja väsynyt), punttisali sekä oikeastaan kaikki liikunta on jäänyt ja kehonkoostumus alkanut heiti muuttua löysemmäksi, painoa on tullut onneksi ehkä vain kilo jatkuvasta ja totaalisen fiiliksen mukaan syömisestä huolimatta. Odotan todella sitä, että olo kohenisi, saisi hallinnantunnut takaisin syömiseen ja pääsisi salille, tässä kunnossa kun esim. pyykkien ripustus on olevinaan isokin ponnistus.

 

Ennen raskautta söin myös yleensä aamupalaksi jotakin lihaa tai kalaa, mutta yksi ensimmäisiä raskausoireita jo ennen varsinaista pahoinvointia oli, etten lihaa enää saanut aamuisin alas. Onneksi sentään myöhemmin päivällä! Lihan on nyt korvannut proteiinijugurtti tattarileseillä. Maitotuotteiden syöminen on muutenkin lisääntynyt todella paljon, tänä aamuna iski himo kermajuustoon ja manteleihin. Ja tuoremehuja tosiaan menee valitettavan paljon pitkin päivää, joskus myös yöllä, kun herää ja on muka jotakin energiaa saatava...

 

Toivottavasti uutta luettavaa ilmestyy usein :D

Vierailija

Vauvat on ihania, treenaaminen parempaa kuin ennen raskautta, oma keho tuntuu paremmalta synnytyksen jälkeen, arvostan enemmän ruokaa, yöunia, kävelylenkkejä, rauhallisia hetkiä koneen äärellä. Itselleni ainakin elämä oli muuttunut liian itsestään selvyydeksi ennen lasta. 

Onnea Kaisa ja kiva lukea blogiasi!

Vierailija

Lopultakin ehdin tänne ;)

Mä en sano mitään tuosta vauvan tulosta ja sen jälkeisestä elämästä kun se on kaikilla niin erinlaista. Sen vinkin vaan annan että yritä nauttia siitä koska se ei ole mikään vitsi että aika menee nopeaa! Muistan kun viimesillään istuin koneella kun odotin esikoista ja kaikki tunnit tuntuivat NIIN pitkiltä. Nyt yksi tunti tuntuu väliltä minuutilta kun 3,5v ja 1,5v juoksee jaloissa. Mun vauvat on jo aika isoja ;) Ihanaa loppu odotusta sulle! Niin ja mulle raskaudet ainakin on ollut sellainen ihana kokemus, ne on jotenkin antanut voimaa ja virtaa elämään. Jos ei olisi niitä yöimetyksiä (kaikillahan ei ole...) niin voisin tehdä vielä pari vauvaa :D

-Kaisu MamaMiasta ;)

 

Seuraa 

Blogiarkisto

2014