Viime viikkoon taisi osua ns. tiheän imun kausi, juuri niille päiville kun vauva täytti kuusi viikkoa. Ensimmäisenä yönä emme tajunneet mistä on kyse, kun pieni ei rauhoittunut millään ja itkeskeli vain.

Tämäkin hyssytysasento on tullut kovin tutuksi. Toimii kyllä masuvaivoihin varsin hyvin!

Vauva on nyt kuusi ja puoli viikkoa vanha. Reilu viikko sitten sain pieneltä ensimmäisen hymyn! Kyllä on veikeä poika, äiti on tietenkin ihan rakastunut. Aika paljon hän katselee kovin vakavana, ihmettelee ja tarkkailee. Silmät ovat nyt auki yhä enemmän ja poika hakee selvästi jo kontaktia meihin aina hereillä ollessaan.

Masu ei enää tunnu niin vaivaavan. Vauvaa on hoidettu nyt monin keinoin: vyöhyketerapialla, kalevalaisella jäsenkorjauksella, osteopatialla ja kiropraktiikalla. Näistä teen erillisen postin. Moni on ollut yllättynyt esimerkiksi siitä, että veimme vauvan kiropraktikolle. Näistä erilaisista hoitomuodoista soisi ihmisten tietävän enemmänkin. Kerron lisää meidän kokemuksista, kun saan postin kasaan. Mitähän muita posteja olen mahtanut luvata? Muistanko ikinä niitä toteuttaa :D Kertokaahan ihmeessä, jos tulee mieleen jotain mistä haluaisitte lukea.

Välillä olen ehtinyt iloita jo helpoista ja rauhallisista päivistä. Juuri kun huokaisen, että nyt pikkuruinen on löytänyt jonkinlaiset päivärytmit (2-3h unta, syöttö, seurustelua, taas unta jne.) tulee päivä jolloin minkään sortin rytmiä ei pysty havaitsemaan vaikka katsoisi suurennuslasilla.

Viime viikkoon taisi osua ns. tiheän imun kausi, juuri niille päiville kun vauva täytti kuusi viikkoa. Ensimmäisenä yönä emme tajunneet mistä on kyse, kun pieni ei rauhoittunut millään ja itkeskeli vain. Ajattelin jo, että nytkö se masuhuuto alkaa taas. Ei se tainnut kuitenkaan sitä olla.

Seuraavana päivänä jostain mieleni syövereistä löytyivät sanat "tiheän imun kausi" ja tein pikaisen google-haun. Ha! Sieltähän se löytyi: "Tiheän imemisen kaudet osuvat perinteisesti 3 ja 6 viikon sekä 3 ja 6 kuukauden kohdille. Kyseessä ei ole varsinaisesti maidon lisääminen, vaan ennemminkin maidonerityksen varmistaminen." (lähde: Babyidea).

Onneksi juttelin myös Silja-doulan kanssa, muuten olisin varmaan saanut jonkinlaisen henkisen meltdownin. On raastavaa yrittää rauhoitella pientä vauvaa, joka huutaa monta tuntia putkeen. Kokenut vauvaihminen varmaan osaisi ottaa sen iisisti, mutta minulle tuli täysin riittämätön olo kun en tajunnut mistä on kyse. Pysyn kyllä ihan rauhallisena vaikka vauva itkisi, jossain kohti vain usko meinaa loppua. Jumppapallolla pomputtelua, laulamista, musiikin tahtiin hytkymistä, kävelyä, tuttia, kantoliinaa (ja raivareita liinassa), epätoivoisia yrityksiä päästä istumaan sohvalle kun oma (notko)selkäni on katkeamispisteessä vauvan kantamisesta olkapäällä... eikä mikään kelpaa! Varmaan muillekin ensikertalaisille ne "mun on pakko olla huono äiti" -hetket ovat tuttuja.

Helpotti kyllä paljon kun olin tajunnut, että kyse taitaa olla tiheän imun kaudesta. Seuraavat pari päivää meni niin, että vauva söi välillä puolenkin tunnin välein. Monesti jo ehdin ajatella, että eihän siihen voi mahtua niin paljon maitoa! Jonnekin se kaikki vain katosi silti. Noihin pariin päivään mahtui myös melkoinen määrä kiukkuamista, kitinää ja levotonta, katkonaista unta. Sitä oli kuitenkin helpompi kestää, kun tiesin (tai ainakin luulin tietäväni) syyn. Perjantaina äitini eli vauvelin mummu tulikin viikonloppukylään auttamaan pojun kanssa.

Megasyöpöttelyn jälkeen kävin vauvan kanssa kotivaa'alla. Paino näytti olevan 4,8 kiloa. Aika ponteva poika alkaa olla, jos tuohon lukemaan on uskominen. Alimmasta painosta olisi siis tullut 6 viikossa noin 2 kiloa lisää, onkohan se paljon vai vähän? En tiedä yhtään, miten paljon vauvan painon pitäisi nousta.

Nyt jatkuva syöminen on taas vähentynyt ja vauva syö pääasiassa 2-3,5 tunnin välein. Maitobaarista ei nähtävästi juotava lopu, kun tilausta on taas tehty urakalla. :)

Kommentit (7)

Vierailija

Ns. "kokenutkaan vauva-ihminen" ei kestä tuntikausien huutoa. Tämä kokenut vauva-ihminen vei sen huutavan vauvan lääkäriin ja huudon syyksi paljastui aika ärhäkkä maitoallergia. Jos pieni vauva huutaa joka päivä tuntitolkulla putkeen ja mikään ei tunnu auttavan, on aina hyvä yrittää löytää syy huudolle. Huuto on normaalia vauvalle, saattaa olla kitinää ja käninää ympäri vuorokauden, mutta jos alkaa tuntua siltä että suurimman osan vuorokaudesta vain veivaa huutavaa vauvaa, ei vauvallakaan taida olla kaikki kunnossa. 

Vierailija

Mä en ole ikinä kyttäillyt kelloa kolmen lapsen syömisten suhteen, enkä kyllä ikinä jaksanut yölläkään katsoa kelloa. Sitä on heräilty kun on heräilty, ja lähtökohtaisesti ensimmäisen vuoden aikana vauvojen käninään tai huutoon olen tarjonnut rintaa. Hyvin toimi.

 

Asia on tietysti täysin eri juuri esim. allergia-asiassa, mutta siitä ei teidän tapauksessa liene kysymys, kun huutohan osui selkeästi vain tuohon tiheän imun aikaan.

Vierailija

Voi kuulostavatpa tutuille nuo itkevän vauvan tyynnyttelykeinot ja koko tilanne ylipäänsä. Meillä tuollaista oli alkuillasta yöunillemenon aikaan. Olin jostakin vielä lukenut että se kovin vauvan itku stressaa vauvaa itkun loputtuakin pidemmän aikaa, mikä tietysti lisäsi omaa huoltani ja vahvisti tuota maailman huonoin äiti-tunnetta. Tuntui pahalta jollei saanut vauvaa nopeasti tyyntymään. Kyllä siinä joku kyynelkin välillä käväisi silmäkulmassa vaikka yritti olla kuinka tyynenä. 

 

Meillä toimi yöunillemenon aikaistaminen ja hyvin tarkka toistuva iltarutiini ja iso osansa oli varmaan puhtaasti myös ajan kulumisella. Mutta siltikin nukuttaminen/nukahtainen onnistui aikansa vain sylissä. Ja se oli tarkkaa miten se tapahtui (tietynlainen hytkytys, ympäristö ja taustaäänet) ja koska vauvan sai sylistään laskea. Joskus tuntui ettei edes tuurilla onnistu tekemään ja ajoittamaan hommaa oikein! Ja äidin polvia särki usein! ;)

 

Näillä ohjeilla että vauva opetetaan alun pitäen nukahtamaan sänkyyn itse ei meillä tehnyt valitettavasti käytännössä mitään - se ei yksinkertaisesti onnistunut millään ilveellä. Eikä onnistu vieläkään yli puolivuotiaan kanssa.

 

Kyllä se siitä Kaisa! :) Näiden samojen asioiden kanssa täällä monikin varmasti painiskelee. Jännä juttu että sitä monessa asiassa ajattelee että tällaista on vain varmaan meillä ja sitten kuulee ympäriltään että sellaista se on ollut muuallakin. 

Vierailija

Hei Kaisa!

Mielenkiinnolla luen blogejasi, nimittäin täällä yksi viikolla 18 odottava äiti, jonka vauva on saanut alkunsa thyroxin hoidolla ja nyt menee yhdistelmälääkitys (mikä varmaan muuttuu taas..) Haluasin tiettää turvallisista lisäravinteista. Olen käyttänyt nyt solgarin tuotteita pääasiassa, koska sain tietää raskaudesta viikko sitten olen syönyt näitä: Female multiple, Omega 3, D3-vitamiini 125ug, seleeni, stress-b, Gentle iron, ohirras probiotic, gefilus kapselit. Ja nyt ainakin tuon female multiplen jätin pois, varmuuden vuoksi. Onko muut sinusta turvallisia? Lähinnä mietin tuota D-vitamiinin määrää? onko se liikaa? Solgarilla on raskaana oleville monivitamiini valmiste nimeltä Prenatal Nutrients, mutta tämä sisältää beta-karoteenia ja muita karoteinoideja ovatko nämä sama asian kuin A-vitamiini? mitä ei ehdottomasti saa raskaana syödä? Kiitos hurjasti vastauksistasi. 

Vierailija

Paras itkun tyynnyttäjä on rintamaito, jota tuleekin tarjota aina ensisijaisesti vauvan itkuun. Maitoa mahtuu paljon, kasvaahan vauva todella hurjaa vauhtia ja ei sitä maitoa kerralla tule paljoa siksi alle 6kk ikäinen vauva syö lähes koko ajan. Jos annat tuttia tai lisämaitoa, rintatankkaukset vähenee ja näin myös maidontuotanto!!!

Vierailija

Hei, 

Mulla on muutaman päivän nuorempi poika kuin sinulla ja tuo kuulostaa niin tutulta..erityisesti tuo kun mikään muu ei kelpaa kuin olkapäällä kanniskellu ja oma selkää meinaa katketa..silloin on kyllä ikävä vauvan isiä, joka sattuu tietenkin juuri tuona vaikeampana iltana olemaan töissä piitkään..pitkältä ilta tosiaan tuntui! Meillä tilanne on sinällään hyvä, että pidempiä itkujaksoja ei ole ollut, kun vain tekee niin kuin pikkuherra käskee..eli nostaa olkapäälle ja kävelee tuntikausia ympäri kotia..tai toinen vaihtoehto on tanssia melko railakkaasti ympäriinsä vauva sylissä tuntikaupalla..ja mitäpä sitä äiti ei tekisi, jotta murulla ei tarvitsisi itkeä..joten tässä kyllä raskauskilot karisee :) ja myös hieman väsy alkaa painaa. Mutta vaikeampina hetkinä sitä muistuttelee itselleen, että kaikki tämä oli tiedossa ja kaikki tämä myös jossakin kohtaa yleensä helpottaa, joten jaksakaamme! Ja onneksi ne ihanat hymyt poistavat aina hetkeksi kaiken väsymyksen!

Seuraa 

Blogiarkisto

2014