"Taikan syntymän jälkeen itken kymmenen päivää.

Itken, koska synnytys oli niin väkevä ja eläimellinen. Niin pitelemätön, armoton. Ja samalla hurmiollinen ja kaunis. Maaginen kuin vastasyntynyt tyttöni.

Itken, koska olen niin järkyttynyt siitä voimasta, joka vyöryi lävitseni synnytyksessä. Olen järkyttynyt siitä kivun määrästä, jonka kanssa naisen pitää päästä sovintoon saadakseen kannatella pientä lastaan käsivarsillaan.

Itken, koska nyt vasta ymmärrän kuinka paljon rakkautta äitini, isoäitini - kaikki äidit - ovat tunteneet heidän pidellessään vastasyntynyttä rintaansa vasten. Naiset ovat jakaneet tämän kokemuksensa toistensa kanssa vuosituhansien ajan. Itken tajutessani, että minusta on tullut yksi heistä.

Itken ajatellessani sitä, että myös minun tyttäreni saisi todennäköisesti jonakin päivänä kokea tämän vihkimyksen.

Olen ääriäni myöten täynnä. Rauhoittavat kyyneleet tulevat minuun joka suunnalta ja kylven kyyneleiden kirkastavassa virrassa.

Olen saanut tyttären ja kaikista maailman lapsista on tullut omiani. Kaikesta tulee yhtä ja rakkaudesta on tullut ilma, jota hengitän. Syvä ilo ja kiitollisuus sulkevat minut sisäänsä. Tämä vapauttava kokemus tuo minut kotiin."

- Maija Butters: Väkevä hauras


Luin Maija Buttersin Väkevä hauras -kirjan ystäväni suosituksesta viime kesänä, raskauden puolivälissä. En muista, onko minkään kirjan lukeminen ollut aiemmin niin voimakas kokemus. Viipyilin kirjan sivuilla, kuivasin kyyneleitä, tuijotin hämmentäviä ja upeita kuvia. Ihmettelin ääneen äidilleni ja miehelleni, miten joku on voinut tehdä tällaisen kirjan.

Nyt pitkästä aikaa palasin uudestaan kirjan pariin. Kirjan kirjoittaja, Maija Butters, on suomalainen kulttuuriantropologi. Butters kuvaa kirjassa niin lapsen kuin äidinkin syntymää ja äitiyttä tavalla, johon en ole törmännyt muissa kirjoissa. Tuntui jännältä lukea uudelleen hänen kokemuksiaan synnytyksestä ja äitiydestä. Niin monesta asiasta olen ajatellut samoin, mutta sanoja noille ajatuksille ei vain ole ollut.

Yksi voimakkaimmista ihmettelyn kohteista minulle oli raskauden loppupuolella ymmärrys siitä, että miljoonat ja miljoonat naiset ovat kokeneet juuri tämän saman ennen minua. Että synnytys liittää minut ihmeellisellä tavalla tuohon äitien ketjuun.

Synnytyksen jälkeisinä viikkoina tunsin järjetöntä, pakottavaa, ylitse vyöryvää kunnioitusta kaikkia äitejä kohtaan. Miten naisessa voi olla sellainen voima, mitä synnytyksessä tarvitaan? Mistä ihmeiden lähteestä kumpuaa se energia, jolla äiti synnyttää lähes tyhjästä uuden elämän?

Muistan eräänkin päivän, kun tunteille ei löytynyt mitään sanallista muotoa, ja kävelin ympäri asuntoa siirrellen tavaroita paikasta toiseen, itkien, pystymättä sanomaan yhtään mitään. Jollain tavoin olin perustuksiani myöten liikuttunut siitä, millainen tuo muutos naisesta äidiksi oli.

En vieläkään osaa kuvailla kunnolla tuntemuksiani. En ehkä tohtisikaan, koska ne ovat niin henkilökohtaisia. Mutta tuossa kirjassa Maija Butters osaa.

Synnytyksen jälkeen, kuukausien kuluessa olen enenevässä määrin ihmetellyt eri asioita äitiyteen liittyen. Kaikkein eniten ihmettelen kahta asiaa: äidin rakkauden laajuutta lasta kohtaan. Sitä, miten paljon äidit ovat valmiita tekemään ja venymään, jotta pienellä olisi kaikki hyvin.

Ja toisena sitä, kuinka äärimmäisen julmia äidit voivat olla toisilleen, netissä. Sitä, miten hanakasti olemme osoittamassa toisten väärin tekemisen, halventamassa ja haukkumassa niitä päätöksiä joita jokainen tekee kyseisenä hetkenä käytössä olevilla resursseillaan.

Ymmärrän paremmin, miksi osa äideistä ei halua esimerkiksi jakaa ajatuksiaan julkisesti siitä, miten he kokevat että lasta olisi hyvä hoitaa ja kasvattaa. Saat aina haukut päällesi, olitpa mitä mieltä hyvänsä.

Tosiasia on kuitenkin se, että äitejä ja äitiyttä on niin monenlaista. Riippumatta minun tai sinun mielipiteistäsi, tulee aina olemaan äitejä jotka tekevät asiat toisin kuin minä tai sinä näemme parhaaksi. Ei ehkä tarvitse ymmärtää. Mutta voi edes yrittää hyväksyä. Se sattuu vähemmän kuin jatkuva vastustaminen ja tuohtumuksessa tai ärtymyksessä eläminen.

Jos äitiyden voima ja moninaisuus kiinnostaa, niin tämä kirja kannattaa hankkia käsiinsä. Minusta tämä olisi täydellinen lahja esimerkiksi baby shower -juhliin. Omani ostin Suomalaisen verkkokaupasta, näkyy löytyvän googlella monestakin verkkokirjakaupasta.  

"Väkevä hauras kertoo siitä matkasta, jota raskaana oleva nainen tekee kehoonsa; matkasta kohdun tuntemuksiin ja synnytyksen sateenkaarisävyihin. Kirjan painopiste on tunteissa, ei synnytystekniikoissa. Tarkoitus on vahvistaa naisen positiivisia mielikuvia raskauden aikana. Butters esittelee myös myönteisiä naiseuden esikuvia. Kirja on varustettu kauniilla kuvilla raskaana olevista naisista."

Kaisa Jaakkola

Kommentit (1)

Vierailija

Kaunista tekstiä nuo sitaatit.

Olen kahden lapsen äiti, ja itseni yllätti aikoinaan ihan päinvastainen asia: se, miten valtavan voimakasta tukea odottava nainen ja myöhemmin äiti saa nimenomaan netistä. Kasvokkain ja tuttavien kesken saattoi tulla kritiikkiä ja silmien pyörittelyä esim. imetysasioista, mutta oman kokemukseni mukaan netistä on aina saanut upeaa vertaistukea ja paljon neuvoja. Aina kun on asiallisesti ihmetellyt jotakin lapsen kehitykseen tai äitiyteen liittyvää juttua, joku toinen on kokenut saman ja osannut neuvoa. Se on ollut hienoa. Äidit tukevat toisiaan sellaisissa asioissa, joissa ennen olisi varmaan tukenut laajempi perheyhteisö. Monesti myös netti on nopea paikka kysyä ja kertoa asioista - meidät se on varmasti pelastanut parilta turhalta lääkärikäynniltä ja monta kertaa tukenut omissa kasvatusyrityksissä :)

 

 

Seuraa 

Blogiarkisto

2014