Kävimme Jonin kanssa Joogakoulu Manipuran Aktiivinen synnytys -valmennuksessa pari viikonloppua sitten.

Kävimme Jonin kanssa Joogakoulu Manipuran Aktiivinen synnytys -valmennuksessa pari viikonloppua sitten.

Raskauden alkuvaiheessa synnytys oli sellainen kaukainen juttu, jota ei juurikaan tullut ajateltua. Nyt kun laskettuun aikaan on enää pari kuukautta, hiipii synnytys mieleen yhä useammin.

Luin kesällä Maija Buttersin Väkevä hauras -kirjan ja se oikeastaan sai alulle ajatusmyllyn synnytyksestä. Minusta tuo kirja pitäisi olla lukuvaatimuksena jokaiselle joka aikoo synnyttää. Se oli niin vavahduttava, herkistävä. Ehkä kirjoitan siitä lisää johonkin toiseen postiin.
Kuulin Malla Rautaparran Aktiivinen synnytys -kurssista kahdelta ystävältäni, jotka olivat sen käyneet. Molemmat kehuivat kovasti, etenkin toisen pariskunnan miehen kommentti "nyt tiedän mikä minun tehtäväni synnytyksessä on" vakuutti aika lailla.

Minusta tuntuu, että ainakaan sen tiedon perusteella mitä neuvolassa on tähän mennessä tullut (emme ole vielä käyneet synnytysvalmennusta), ei miehen roolista ole puhuttu käytännössä lainkaan. Mallan kurssilla kävi hyvin selväksi, että miehellä / puolisolla / tukihenkilöllä voi olla tosi tärkeä rooli. Oli kivaa harjoitella juttuja yhdessä. Nyt tuntuu, että synnyttämään ollaan menossa yhdessä. Ei niin, että mies kaahaa jalka suorana Taysiin ja jää käytävälle lukemaan kirjaa kun minun hommakseni jää saada lapsi ulos. ;)

Etukäteen ei voi tietenkään tietää, miten synnytys menee. Olen kuitenkin tämmöinen kovin suunnitelmallinen tyyppi, joten mieluummin koen että olen valmistautunut niin hyvin kuin voin olla, kuin että menen takki auki odottaen että kyllä siellä joku hoitaa homman. Olen aikamoisen omistuksenhaluinen oman kehoni suhteen, enkä pidä ajatuksesta että synnytys olisi medikalisoitu alusta loppuun ja että olisin ikäänkuin toisten "armoilla". Jos homma päättyy siihen, että pitää tehdä vaikka hätäsektio, niin asia on tietysti ihan eri. Pääkopassani lähden kuitenkin liikkeelle siitä, että kaikki menee tosi hyvin ja mitä valmistautuneempi olen, sitä helpompi synnytys tulee olemaan niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Mallan kurssilla tärkeitä teemoja olivat synnyttäjän voimien säästäminen, synnytysergonomia niin avautumis- kuin ponnistusvaiheessa ja erilaiset hengitystekniikat ja ääniharjoitukset. Ajatuksena on se, että kehon (ja mielen) tilan pystyisi pitämään mahdollisimman rentona. Tällöin synnytystä eteenpäin vievät hormonit, oksitosiini ja endorfiinit, virtaavat kunnolla. Samoin verenkierto ohjautuu kohtuun.

Kuva Malla Rautaparran Raskaus, synnytys, äitiys -kirjasta

Jos synnyttäjä on peloissaan tai suorastaan paniikissa ja jännittää lihaksia tiedostamattaan, keho erittää adrenaliinia. Tämä heikentää oksitosiinin ja endorfiinien eritystä ja ohjaa verta raajoihin kohdun sijaan. Aktiivisen synnytyksen metodeilla on siis tarkoitus edesauttaa ja edistää kehon oikeanlaisen hormonimyrskyn syntymistä ja ylläpitoa.

Harjoittelimme esimerkiksi rentoutumista ja erilaisia avautumisvaiheen asentoja pallolla, liinojen avulla ja kumppanin tukemana. Voisin kirjoittaa esim. rentoutuskeinoista enemmänkin, niitä olen opetellut tietoisesti jo pidemmän aikaa ihan muutenkin. Menemme nyt lauantaina vielä jatkamaan toista kurssia (Luonnollinen synnytys), jossa opitaan HypnoBirthing-metodia. Kirjoitan sitten lisää kun saan vähän ajatuksiani kasattua.

Ponnistusvaiheen asennot käytiin myös läpi perusteellisesti. Ei-lääkkeellisistä kivunlievityksen keinoista käytiin läpi mm. TENS-laitteen käyttöä, alaselän kipua lievittävää gua sha -hierontaa (toimi muuten tosi hyvin, koska minulla kipuili selkä juuri tuona päivänä, tästä löytyy juttu voimaannuttava synnytys -blogista) ja erilaisia äänteitä hengityksen kanssa (tämäkin oli tosi hyvä). Myös veden käytöstä puhuttiin. Lääkkeellisen kivunlievityksen keinotkin juteltiin läpi.

Tietopakettina kurssi oli tosi hyvä, koko synnytys tuli käytyä läpi niin fysiologian, erilaisten tunnetilojen, kumppanin kuin myös sairaalakäytäntöjen osalta. Jonikin sanoi kurssin jälkeen että nyt tuntuu että tietääkin asiasta oikeasti jotain. Mielikuvat kaikenmoisista elokuvasynnytyksistä hälvenivät kyllä molemmilta.

Kuva Malla Rautaparran Raskaus, synnytys, äitiys -kirjasta

Kurssi kesti perjantai-iltana neljä tuntia ja lauantaina kuusi tuntia. Hinta oli 150 euroa pariskunnalta, minusta varsin kohtuullinen summa.

Ostin kurssilta mukaan myös Mallan kirjan nimeltä Raskaus, synnytys, äitiys. Vaikuttaa tosi hyvältä kirjalta, olen lueskellut sitä nyt tässä monena iltana tällä viikolla. En malta odottaa, että äitiysloma alkaisi. Ehtisi vihdoin lukea kaikkia kirjoja jotka odottaa yöpöydällä.

Kaisa Jaakkola

Kommentit (24)

Vierailija

Ainakin omalla kohdallani miehen tärkein rooli synnytyksessä (juurikin Taysissa) oli ensinnäkin vaatia, että pääsemme synnytyssaliin, muuten olisimme joutuneet odottamaan käytävässä synnytyksen etenemistä, koska en halunnut epiduraalia. Mies oli todella avuksi myös sillä hetkellä, kun lähti käytävään etsimään henkilökuntaa, jotta minut saataisiin ommeltua kasaan, ompelun aloittanut lääkäri kun häippäsi työvuoronsa päätyttyä ja jouduin odottamaan yli puoli tuntia, ennen kuin toinen lääkäri tuli jatkamaan. Miehen rooli synnytyksessä oli siis todella tärkeä!

Vierailija

-yksikään vauva ei ole jäänyt sinne mahaan, kaikki ne tulee ulos tavalla tai toisella

Tällä asenteella lähdin synnytykseen. Toimi, sieltä se ihme putkahti. Ilman mitään kursseja :)

Vierailija

Kaksi lasta synnyttäneenä voin kyllä lämpimästi suositella jonkinmoista valmentautumista, tai ainakin rentoutumisen opettelemista. Itse lähdin ensimmäiseen synnytykseen hieman kuten yllä kirjoittanut vierailija. No, kyllähän se vauva saatiin lopulta ulos, mutta itselleni jäi kokemuksesta hieman pelokas ja traumaattinen jälkimaininki, vaikkei edes tarvittu mitään sektiota tai edes imukuppia. Meinasi vain usko loppua, enkä osannut auttaa kehoani etenemään tilanteessa. Kärvistelin vain ja kenties osaltani myös kivuissa hankaloitin tilannetta. Ennen toisen lapsen syntymää kävin synnytyssairaalan "pelkopolilla" itkemässä ja jakamassa tuntojani, sekä opettelin synnytysrentoutuscd:n avulla rentoutumaan. Ehkä ainakin osittain tämän vuoksi toinen synnytys sujui paljon helpommin, ja synnytyspelkokin kaikkosi.

 

Ei siis kannata kuunnella kauhutarinoita, eikä lukea netistä keskustelupalstoja siitä, mitä voi mennä pieleen. Sen sijaan itse suosittelen lukaisemaan hieman naisen kehon toiminnasta synnytyksessä, kehon rentouttamisesta, kivun vastaanottamisesta ja sen kestämisestä. Jos haluaa, voi myös tutustua esim. äänentuottamiseen synnytyksen tukena (synnytyslaulu) tai muihin metodeihin. Vaihtoehtoja on paljon, mutta omien kokemuksieni perusteella rentoutuminen on kaiken A ja O - eikä se todellakaan ole helppoa supistuskipujen keskellä, vaan vaatii harjoitusta ja keskittymistä.

 

PS. Löysin Vauvan feisbuukin kautta blogisi. Laitathan sen myös Blogilistalle (www.blogilista.fi) niin löydän sieltä blogisi helposti jatkossakin! :) (Blogilistan kautta voi seurata, milloin seurattaviin blogeihin tulee uusia kirjoituksia, jos ei konsepti ole vielä tuttu.)

 

-Äni / mukkimakki.blogspot.fi

Kaisa Jaakkola
Liittynyt29.8.2013

Mä ymmärrän täysin että ihmiset suhtautuu niin raskauteen, synnytykseen kuin lapsiperheen arkeenkin eri tavoin. Niin saa olla, eikä mulla ole mitään tarvetta kertoa miten asioita pitäisi tehdä, jokainen saa tehdä juuri niin kuin parhaaksi näkee. Jos haluaa mennä synnyttämään niin ettei valmistaudu mitenkään ja luottaa omaan kroppaan ja sairaalan henkilökuntaan, niin tuskinpa siinäkään mitään väärää on. Omassa blogissani kerron tietysti asioista siten kuin itse ne näen ja haluan tehdä. :) 

 

Tuolla kurssilla käytiinkin jo läpi synnytyslaulua. Minulla äänen tuottaminen ja keinuttelu samaan aikaan esim. pallo päällä toimi ihan loistavasti alaselkäkipuun, joka oli just tuona päivänä riesana. Notkoselkäni takia ja SI-nivelen löystymisen takia selkä on välillä väsynyt ja kipuileva. 

 

Rentoutukset (ihan muuten vain hyvinvoinnin parantamiseksi) ovat tuttuja NLP-kurssien kautta, joista ekan kävin vuonna 2008. Nyt tietysti tilanne on eri, kun rentoutumista harjoitellaan niin erilaiseen tilanteeseen, etenkin kun synnytys on täysin vierasta maaperää muutenkin kokemuksena!

 

Kiitos Blogilista-vinkistä Äni, lisään blogini :) Se oli mielessä viime viikolla mutta enpä muistanut eilen kun blogi julkaistiin.

 

-Kaisa

Vierailija

Ihana blogiteksti! Kiva kun tuota näitä asioita julki ja tiedoksi.

 

En ymmärrä noita, jotka kirjoittavat, että sieltä ne kaikki vauvat putkahtavat tai sitä, että sanotaan, että sairaalassa henkilökunta sitten kertoo mitä tulee tehdä. Toki kaikki vauvat syntyvät tavalla tai toisella mutta myös itse voi asioihin vaikuttaa ja sairaalassa voi joskus olla tarpeen että itse tai tukihenkilö pitää puoliaan. Esimerkiksi siitä ei puhuta kylliksi, että moni lääketieteellinen toimenpide lisää tilastollista riskiä muihin toimenpiteisiin. Minä ainakin esikoisen kohdalla liikaa luotin juurikin tällaiseen, että henkilökunta tietää ja tekee parhaaksemme asiat. Lopputulos oli kyllä se, että monessa kohtaa henkilökunta toimi medikaalisesti ja enemmän sairaalan kuin minun ja vauvan ehdoilla. Omassa synnytyksessäni moni lääketieteellinen toimenpide, jonka sain (ja näitä oli paljon!) oli varmasti hyvin perusteltukin ja paikallaankin. Olen silti pettynyt siihen, että näiden lisänä en saanut juuri minkäänlaista kannustusta käyttää myös luonnonmukaisia menetelmiä, jotka olisivat oloa helpottaneet ja tuoneet luottamusta ja varmuutta ja ehkä jopa auttaneet välttämään edes osan toimenpiteistä, joiden seurauksesta olin lopulta aika huonovointinen. Synnytyksessä koin, että olin lääketieteen toimenpiteiden kohde en aktiivinen toimija.

 

Olen itse ollut nyt toisen lapsen raskaudessa Rautaparran joogakurssilla ja voin kyllä suositella myös sitä lämpimästi kaikille. Olen työstänyt paljon ensimmäistä synnytystä ja tehnyt suunnitelmaa tulevaa synnytystä silmällä pitäen. Tokihan voi käydä niin, että joudutaan yllättäviin tilanteisiin mutta ehdottomasti luulen, että valmistautumisesta on hyötyä kuitenkin. Esimerkiksi rentoutumisen ja hengitystekniikkojen opettelu ei varmasti mene ikinä hukkaan. Joitakin kurssilla opeteltu kivunlievitysmenetelmiä voi varmasti käyttää myös muissa kuin synnytyskiputilanteissa.

 

Rautaparran kirja on myös tosi hyvä ja siinä on hyvä kuvitus, joka helpottaa harjoitusten tekemistä kotona. Myös tuo Väkevä haura- kirja on ihana enkä olisi sitäkään tullut ilman joogakurssia löytäneeksi.

Vierailija

Turussa on tietääkseni Turun joogayhdistyksellä äitiysjoogaa, jossa eräs synnytysosaston kätilö (Tarja) pitää synnytysvalmennusta samassa. Olen kaikissa raskauksissani käynyt siellä. Sympaattinen ihminen.

Vierailija

Olen käynyt yli 10 v sitten Mallan kurssin ja äitiysjoogan, ja kyllä siitä oli valtavasti hyötyä. Esikoisen synnytys sujui ihan mahtavan hyvin ilman kivunlievitystä, ja sen jälkeen on samoilla metodeilla vielä 2 lasta lisää syntynyt : )

 

Voin todella suositella.

 

Ja kyllä mä uskon, viitaten yhteen vastaajaan aiemmin, että jokainen terve ihminen voisi periaatteessa juosta jollain tapaa maratoninkin tuosta vaan valmistautumatta. Mutta veikkaan silti, että ne jotka harjoittelevat, perehtyvät ja valmistautuvat saavat siitä itselleen miellyttävämmän ja turvallisemman ja terveellisemmän kokemuksen.

 

Synnytys on valtava ponnistus, johon liittyy paljon asioita, joista on hyvä tietää ja joihin on hyvä varautua.

Vierailija

Oma synnytys on edessä ihan juuri (nyt rv 39) ja olen myös kokenut tärkeäksi valmistautumisen synnytykseen, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toki se vauva sieltä putkahtanee tavalla tai toisella, mutta en ole sen luonteinen, että lähtisin mihinkään tilanteeseen, saati näin tärkeään täysin valmistautumatta, en myöskään halua olla synnytyksessä pelkkä toimenpiteiden kohde vaan aktiivinen toimija.

 

Harmi, etten Mallan kurssille tai joogaan enää ehdi mutta täytyy pitää mielessä seuraavaa kertaa varten! Lukisin mielelläni myös jatkokirjoituksia aiheesta.

Vierailija

Mä en kyllä todellakaan usko, että jokainen terve ihminen voisi juosta maratonin tuosta vaan - tai sitten terveen määritelmä tulee tarkistaa :D

 

Vierailija

Omalla kohdallani synnytys on ollut elämäni suurin ja jännittävin tapahtuma. Niin on varmasti monelle muullekin. En tarkoittanut kommentillani, että kaikkien pitäisi toimia kuten itse toimin! Kaikki tavat ovat ihan yhtä hyviä ja tärkeintä on että tekee kuten parhaaksi näkee.

Mutta vaikka olen perusterve ihminen en pystyisi nyt tosta vaan juoksemaan maratonia! 

-2-

Vierailija

Me kävimme myös tuon luonnollinen synnytys kurssin, ja se ainakin sai oman mieleni rauhalliseksi kun vihdoinkin ymmärsi mistä synnytyksessä on kyse ja miten keho sen luonnollisesti hoitaa. Tätä ennen koko homma tuntui olevan suljettujen ovien takana tapahtuva äärimmäisen kivulias ja pitkä prosessi. oli sitten kurssin ansiota tai ei, niin oma synnytykseni eteni täysin luonnollisesti aamulla menneistä lapsivesistä illan syntymään. Uskon ainakin että rauhallinen mieli ja tieto tulevasta auttoi todella.

Kaisa Jaakkola
Liittynyt29.8.2013

Ihana kuulla teiltä hyviä kokemuksia synnytykseen valmentautumisesta! Eilen olimme Luonnollinen synnytys -kurssin tokalla päivällä Helsingissä. Tykkäsin tosi paljon, mieli on luottavainen ja rento. Mitä nyt mielikuvaharjoitukset saavat mut ihan herkistymään, kun mietin pikkuisen vauvamme näkemistä ensimmäistä kertaa. <3 Kirjoita. Kurssista oman postauksen. 

Joku kysyi mekostani, se on Seraphinen mallistoa. Olen tilannut Briteistä kasan äitiysmekkoja, kun kävimme toukokuussa Lontoossa ja ostin silloin ekat Seraphinen vaatteet. Aivan supersuperhyviä! En ole juuri muuta koko raskausaikana käyttänytkään. Googlella löytää kun kirjoittaa Seraphine maternity. Suomessakin vissiin joku verkkokauppa myy niitä. Ehkäpä voisin tehdä mun suosikkiäitiysvaatteostakin postin. Olen tosin kaikkea muuta kuin muodin seuraaja.

Kaisa Jaakkola
Liittynyt29.8.2013

Hehe, ai niin, mun piti vielä lisätä että mä en todellakaan pystyisi juoksemaan maratonia. Sellainen kestävyyskunto on kyllä mielestäni harjoittelun tulos. Sen sijaan voisin milloin vain nostaa maasta vähintään oman painoni ja paljon enemmänkin. Mun mielestäni sen pitäisi olla perusterveen ihmisen mittari :) Voima ja lihas ovat hyvän toimintakyvyn peruselementtejä, voimantuottokykyyn pohjautuu myös monen urheilijan suorituskyky. Lihaksiltaan vahva maratoonarikin on nopeampi juoksija kuin lihaksiltaan heikko kilpakumppani. 

Jos ajatellaan ihmistä evoluution kannalta niin meidän kropalle on luontaisempaa pystyä lyhyisiin, koviin, nopeutta/räjähtävyyttä/voimaa vaativiin suorituksiin kuin 4h kestävään juoksuun. Ei se luolamies jänistä varmaan juossut kiinni vaan vaani pusikossa ja heitti kivellä :) Esi-isät tosin kävelivät varmasti paljon eli maratonmatka pitäis varmaan perusterveen ihmisen pystyä kävelemään. Tää tosin ei ole mitään tiedefaktaa vaan omaa päättelyä. Muistan lukeneeni että joitakin lahjakkaita juoksijoita on alkuperäisissä luonnonkansoissa. Jotenkin silti epäilen että suomalainen persjalkainen mammutinnahkatakkiin pukeutunut partasuu ei ehkä kuulunut heihin. ;)

No, tää nyt ei enää ehkä liittynyt synnytykseen kuin yhdellä tavalla: käsittääkseni synnytyksessäkin voimien säästäminen on tärkeämpää kuin se että koko synnytyksen ajan pystyisi punkemaan ja lihastyöllä edistämään synnytystä. Jotenkin itse ajattelen että keho osaa synnyttää jos sille antaa synnytysrauhan :) Toivon että oma synnytys menee niin että voin rauhallisella hengityksellä, luottamuksella ja kärsivällisyydellä antaa kehoni ja vauvani tehdä sen minkä ne yhdessä kyllä osaavat. :)

Vierailija

Itse olin mielestäni valmistautunut hyvin esikoisen synnytykseen, toivoin mahdollisimman luonnonmukaista meininkiä ja kuvittelin että olen kaikkivoipa Äiti Maa joka lempeästi enkelkuoron helkkäillessä saattelee piltin maailmaan. Sitten kun tilanne oli päällä, oli se sitten kuitenkin niin erilaista että etukäteen haaveilemani tilanne ja tunnelma jäi tosiaan haaveeksi. Kaikki meni hyvin, kuin oppikirjasta, mutta siitä huolimatta koin etten olisi pärjännyt ilman epiduraalia, ja etukäteen must-juttuna pitämäni synnytysjakkara oli ihan turha, en kertakaikkiaan sen avulla saanut aikaiseksi yhtään mitään. Lopulta lapsi sitten syntyikin siinä ehdoton no no - asennossa selällään ja sukanvarsista käsillä repien.

 

Pointtini on siis se, että vaikka on tottakai hyvä valmistautua ja suunnitella, niin kannattaa pitää mieli avoinna myös niille muille vaihtoehdoille. Synnytys on niin raju juttu, että sitä on oikeasti vaikea suunnitella. Ei voi kuin antautua ja mennä mukana sitten kun se tapahtuu. Ettei tule sitten jälkikäteen ns. epäonnistumisen tunnetta, koska väärää ja oikeaa tapaa synnyttää ei ole.

 

Tuo kurssi vaikuttaa tosi hyödylliseltä, tarkoitukseni ei ollut kritisoida.

Vierailija

Mikset mene Vammalaan synnyttämään, jos tällaiset lempeämmät jutut kiinnostaa? Taysissa on aika kova kiire ja synnytykset hoidetaan enemmän tai vähemmän liukuhihnalta. Isän ei kannata myöskään odotella liikoja tuosta omasta roolistaan. Joskus synnytys on sen verran rajua touhua, ettei isä voi auttaa mitenkään, vaan mennään aika rytinällä eteenpäin. Ainakaan itselläni siinä ei ollut mitään leppoisaa vaihetta, jossa isä kantaa kaurapussia synnyttävän äidin hartioille... Varaudu myös siihen!

Kaisa Jaakkola
Liittynyt29.8.2013

Mä en ole pyrkinyt luomaan mitään vaaleanpunaisia prinsessaunelmia synnytyksestä, ennemmin haluan ajatella että lähtökohtaisesti odotan kaiken menevän hyvin MUTTA olen henkisesti valmis myös siihen että mitä ikinä tapahtuukin, hyväksyn sen. Synnytyksen voimallisuutga tuskin pystyy kuvittelemaan etukäteen mitenkään, kaikessa raadollisuudessaan, näin ainakin ystäväni ovat kertoilleet. Liikojen ennakko-odotusten sijaan pyrin pitämään hyväksyvän mielentilan ja luottamuksen siihen että kaikki menee kuten kuuluu. Mitä se sitten tarkoittaakaan, ei ole minun käsissäni. Ainut mitä voin tehdä on harjoitella rentoutumista tilanteessa kuin tilanteessa.

 

Vierailija

Mikset mene Vammalaan synnyttämään, jos tällaiset lempeämmät jutut kiinnostaa? Taysissa on aika kova kiire ja synnytykset hoidetaan enemmän tai vähemmän liukuhihnalta. Isän ei kannata myöskään odotella liikoja tuosta omasta roolistaan. Joskus synnytys on sen verran rajua touhua, ettei isä voi auttaa mitenkään, vaan mennään aika rytinällä eteenpäin. Ainakaan itselläni siinä ei ollut mitään leppoisaa vaihetta, jossa isä kantaa kaurapussia synnyttävän äidin hartioille... Varaudu myös siihen!

Olen miettinyt tätä tosi paljon, viimeksi eilen. Vammalaan on meiltä tunnin ajomatka ja Taysiin 10min. Meille tulee oma doula (joka on myös kätilö ammatiltaan) joten toivon että pystyisin olemaan kotona mahdollisimman pitkään, vaikka kotisynnytystä ei siis ole edes harkittu. Luotan että Silja kertoo milloin pitää lähteä. Luulen että Tays on kuitenkin meille helpompi vaihtoehto, ei tarvitse ajaa pitkää matkaa jos vaikka sattuu vielä syksyn ensimmäiset liukkaat kelit jne.

 

Vierailija

Tottakai synnytykseen on hyvä valmistautua ja ymmärtää mitä siellä tapahtuu. Itsekin luin kaikki mahdollisen ja kun supistukset alkoivat, ymmärsin kuunnella kehoa ja hyväksyä tuskan. 

 

Myös sairaalassa voi synnyttää ihan luonnollisesti. Ainakin itse koin niin.

 

 

Vierailija

Oletko Kaisa lukenut vauva blogeja? Mä oon aika paljon ihan sen takia että mulla on se yritys, sä tiedät ;) Ja mä sanon että tää on sit se blogi kategoria missä valitettavasti "nakellaan paskaa, ollaan kateellisia, omat totuudet on se oikea jne" Huomaan jo nyt että aika paljon on tätä ilmestynyt tännekin. Pidä pää kylmänä!

Minusta kaikki äidit tietävät parhaiten mutta kukaan ei ole oikeassa ;)

- Kaisu TTstä

Vierailija

Kaisa, ajatuksesi synnytyksestä ovat kuin suoraan omasta päästäni! Esikoista odottaessani kävin Bebesin aktiivinen synnytys (tms.) luennolla,  avarsi silmiäni todella paljon! Minua myös hirvitti ajatus siitä, että antaisin niin henkilökohtaisen kokemuksen jonkun toisen käsiin. Kun epiduraali laitetaan, sen jälkeen "peli on menetetty", koska omat hormonit eivät enää toimi synnytyksen aikana kuten pitäisi. Kun kerroin innoissani päätöksestäni välttää lääkkeellistä "väliintuloa", sain todellakin paljon pas***aa niskaani ja ikävä kyllä pidin ajatukset pian täysin ominani. On uskomatonta, miten synnytystä ei saisi "suunnitella" etukäteen, tai siihen ei muka saisi mitenkään valmistautua! Jossain olikin vertaus siitä, miten tarkasti mies autoa ostaessaan ottaa selville kaikista sen ominaisuuksista: merkki, vuosimalli, ajetut kilometrit, huollot jne. jne. Käydään koeajelulla ja pohditaan ja pähkäillään. Mutta nainen on kohtaamassa todennäköisesti elämänsä suurimman henkisen ja fyysisen ponnistelun, mutta siihen ei saisi mitenkään valmistautua!? Tottakai voi olla, ettei mikään mene suunnitelmien mukaan (kuten ei ostettu autokaan ole välttämättä pitkässä juoksussa sittenkään paras valinta), mutta sen hyväksyy kyllä. Itse olin henkisesti erittäin hyvin valmistautunut kipuun ja tietenkin olin myös onnekas, ettei kummassakaan kahdessa synnytyksessäni tullut suurempia ongelmia ja kaikki meni suunnitelmieni mukaan. Voin suositella vielä Ina Mayn kirjoja, synnytyskertomukset ovat todella voimaa antavia! :) Sinun synnytyksesi menee varmasti hienosti, ja tuolla asenteella selätät kivun kuusi nolla! Tsemppiä kovasti loppuraskauteen!

Vierailija

Hei Kaisa! Synnytin toisen lapseni Taysissa 4 vuotta sitten. Esikoisen synnytyksessä kaikki meni päin honkia, juurikin siksi, kun en ollut valmistautunut mitenkään vaan ajattelin, että olen siellä ammattilaisten käsissä, kyllä ne kertoo mitä tehdä. Väärin! Olin todellakin kuin avuton objekti, jolla ei ollut oikein sananvaltaa mihinkään ja kaikesta jäi todella paha mieli. Itkin synnytystä pitkään vaikka lapsi olikin terve enkä saanut kovin pahoja fyysisiä vammoja.

 

Toisen lapsen synnytykseen päätinkin sitten todella valmistautua. Luin kirjoja, kävin kursseilla, tein harjoitteita. Olin luottavainen itseeni ja tiesin mitä halusin. Pääsin ammeeseen kuten olin toivonut, minulle ei tyrkytetty mitään lääkkeitä, mitään ylimääräisiä tutkimuksia ei tehty enkä ollut sidottuna sänkyyn missään vaiheessa. Liikuin ihan loppumetreille asti, olin pallon päällä yms. Synnytyslaulu oli todella oleellisessa osassa, se oikeasti auttoi rentoutumaan :) Ja kaikki meni täydellisesti, tämä synnytys oli elämäni paras kokemus ja saan siitä voimaa vieläkin! Kätilöt oli mahtavia ja vaikka Taysia kuulee monesti parjattavan, niin minä sain siellä mahtavaa kohtelua vaikka toiveeni eivät varmastikaan olleet kaikista tavallisimmasta päästä. Kipuja ei ollut yhtään vähempää kuin ensimmäisessäkään synnytyksessä, päinvastoin, mutta kun hoin itselleni, että kipu on ystävä joka vie mua lähemmäksi vauvaa, niin sen kesti. 

 

Kaikkea hyvää loppuodotukseesi! Synnytys on upea kokemus ja uskon, että siitä tulee sinulle vielä upeampi kun jaksat näin perusteellisesti siihen valmistautua.

 

-Salla

Vierailija

Onko kellään kokemusta kätilö Pia Bärlundin pitämästä valmennuksesta? Löysin hänen pitämänsä synnytysvalmennuksen mainoksen neuvolan ilmoitustaululta ja otin yhteyttä. Puhelimessa homma vaikutti tosi hyvältä, sovittiin tapaaminen meille kotiin ensi viikoksi jolloin viikkoja jo 34 :)

Vierailija

Tohon edelliseen.. Pia kävi meillä toissaviikolla. Valmennus tapaaminen oli hyvä ja just meidän tarpeisiin räätätöity! Ihan huppua jutella jonkun kanssa joka on oikeesti töissäkin synnytyssalissa ja puhuu asioista muutenkin ku vaan siltä pohjalta mikä on hyvää ja kaunista. Jäi tosi voimaantunut olo :)

Seuraa 

Blogiarkisto

2014