Blogipostin edellisessä osassa kerroin ruokavalioni perusperiaatteista. Nyt tarkastellaan, kuinka ne ovat toimineet käytännössä imetysaikana. Vauva-arki voi olla varsin väsyttävää - mutta voisiko osasyy väsymykseen olla myös ravinnevajeet?

Imetys, ruokavalio ja  laihdutus

Imetysaikana energiantarve nousee noin 500 kaloria päivässä. Usein lisääntynyt energiankulutus helpottaa laihtumista: normaalisti 500 kalorin polttamiseen saisi urheilla reippaasti tai nipistää syömisestä.

Itse en ole yrittänyt laihduttaa, joten olen syönyt juuri niin paljon kuin olen halunnut. Raskauskilot ja muutama päälle tippuivat itsekseen, vaikka tuntuu että välillä olen syönyt kuin hevonen. Etenkin imetyksen alkuvaiheessa nälkä oli ihan koko ajan. Nyt se on tasaantunut. Vaikka olisin ihan tyytyväinen vielä 3-5kg pudotukseen, ei se ole juuri nyt ajankohtaista. Jos paino putoaa itsestään, se on ihan ok. Tarkoituksellinen laihduttaminen jo nyt normaalipainoisesta varresta ei kuitenkaan tunnu kovin järkevältä, koska laihtuessa rasvakudos vapauttaa sinne kertyneitä toksiineita. Ennemmin pudotan ne pari kiloa sitten kun imetys on ohi.

Riittävää kalorimäärää ei ole ollenkaan vaikeaa saada täyteen, mutta entäs ruoan mineraali- ja vitamiinimäärät? Imetys kuluttaa muutakin kuin energiaa, nimittäin äidin ravinnevarastoja. Ei riitä, että päivässä ottaa 500 lisäkaloria croissantista tai suklaalevystä. Toki sillä saa energiantarpeen paikattua, mutta ravinteita ei. Ja väsymys voi olla merkki muustakin kuin katkonaisista unista - nimittäin ravinnevajeista.

Edelleen eväitä USA-reissun ajalta: 1) illallinen siskoni luona San Franciscossa, lautasella mm. lammasta, uunivihanneksia, itse tehtyä guacamolea, salaattia ja nachoja, 2) Tender Greens -luomuravintolan pinaatti-pähkinäsalaattia, perunamuusia ja tonnikalaa, 3) lentokenttäeväänä valmissmoothie ja pähkinöitä, 4) lentokone-eväänä luomuheraproteiinia "antiikkiviljoilla", päärynää, äidiltäni nyysitty salaatti, pähkinöitä ja string cheeseä (onneksi oli eväitä, koska jostain syystä Finnairilla oli unohdettu gluteeniton ateriani koneesta :( )

Ravitsemustilaa voi (ja kannattaa) mitata

Kävinkin jonkin aika sitten NutrEval-ravitsemusanalyysissä. Siinä näkyi, että mm. usean eri B-vitamiinin, C-vitamiinin ja ALA-antioksidantin taso on matala. "Tällä ruokavaliolla - miten se voi olla mahdollista?", mietin.

Esimerkiksi monia B-vitamiineja käytetään mm. energiantuottoon soluissa, maksan detox-reaktioiden ylläpitoon ja onnellisuuskemikaali serotoniinin valmistukseen. C-vitamiinia puolestaan tarvitaan mm. kollageenin rakennukseen. Synnytyksestä ja leikkauksesta toipuessa C-vitamiinia tarvitaan elimistössä normaalia enemmän. B- ja C-vitamiinien kulutus on myös varsin kovaa imetysaikana.

Ilmeisesti ravinnosta saamani C-vitamiini ja B:t eivät riitä. Joko
a) vitamiinit, antioksidantit ja muut ravinteet eivät imeydy riittävän hyvin
b) niiden kulutus on paljon suurempaa kuin olen osannut ajatella tai
c) ruokavalioni on ravinneköyhä.

Raskauden loppupuolella jätin myös pois ruoansulatusta tukevat ravintolisät. Minulla on ollut aiemmin varsin ikäviä ruoansulatusongelmia ja olen todennut, että kroppani tarvitsee mitä ilmeisimmin jatkuvaa tukea jotta pystyn saamaan ravinnosta kaiken tarvittavan irti. Raskausaikana närästystä oli välillä, eikä suolahappolisän käyttäminen tuntunut hyvältä. Raskausaikana käytännössä kaikki elimistössä löystyy. Näin on myös ruokatorven sulkijalihaksen toiminta. Ilmeisesti olisi kannattanut ottaa HCL ja entsyymit käyttöön jälleen synnytyksen jälkeen, nimittäin testi näytti että tarvitsen niitä. Tein uudelleen vatsahappotestin ja otin käyttöön suolahappolisän ja entsyymit.

On tainnut olla myös huono idea käyttää imetysaikana vain raskausajan monivitamiinia ilman B-vitamiinilisää. En ole muutenkaan ollut hirveän säntillinen monivitamiinin kanssa, kun olen ajatellut että syön niin puhdasta ja ravinnerikasta ruokaa. Joskus unohdan nappulat viikoksi. Ilmeisesti täytyy olla paljon tarkempi. Nyt olen vaihtanut raskausajan monivitamiinin tavallisesti käyttämääni ja lisännyt rinnalle B-Complex -valmisteen ja C-vitamiinin.

Viimeinen vaihtoehto - ruokavalion ravinneköyhyys - ei oikein ole mahdollinen, ellei sitten puhdaskin ruoka ole niin ultimaalisen onnetonta, ettei siitä saa ravinteita. Esimerkiksi B12-vitamiinia saan kahdesta munasta tai annoksesta luomulihaa enemmän kuin päivän tarve edellyttää. Päivittäinen annokseni vihreitä vihanneksia kattaa folaatin tarpeen. Marjat, hedelmät ja vihannekset antavat aimoannoksen C-vitamiinia. Laskennallisesti.


Imetyshetki Muir Woods -punapuumetsässä. Nälkä ei katso paikkaa... Jos menet San Franciscoon, käy täällä. Ihan kuin olisi astunut Avatar-leffan kulisseihin!

Epäilen, että vaihtoehdot A + B ovat syypää testin tulokseen. Imetyminen ei ole ollut kunnossa ja ravinteiden kulutuskin on ollut kovempaa kuin olen osannut ajatella.

Ruokavalioni ravinnepitoisuutta on haastavaa lisätä ilman aikamoista vaivannäköä. Se tarkoittaisi lisää superfoodeja, lisää laskemista - lisää kaikkea mikä voi aiheuttaa stressiä ja siten viedä ojasta allikkoon. Tässä vaiheessa aiempaa ruoansulatuksen tukeminen ja runsaampi ravintolisien käyttö on oma ratkaisukeinoni. Toivon, että Julius on saanut maidon kautta kaikki ruokavaliostani tulevat hyvät ravinteet, ja että vain minä itse olen jäänyt vaille riittäviä määriä.

Entäs muut äidit?

Labratestin nähtyäni jäin miettimään. Huolestuinkin ehkä vähän. Kuinkakohan moni raskaana oleva ja imettävä äiti ei saa tarvittavaa määrää vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja ja välttämättömiä rasvahappoja omasta ruokavaliostaan - jos oma ruokavalionikaan ei riitä?

Se, että saa laskennallisesti riittävän määrän ravinteita, on eri asia kuin paljonko on verenkierrossa ja solujen käytettävissä. Ravitsemussuosituksissa sanotaan, että monipuolinen ruokavalio kattaa ravinnetarpeet myös imetyksen aikana. Kuitenkin tutkimuksissa on huomattu, että ravitsemussuositukset eivät toteudu käytännössä. Hirvittävän monella on myös kroonisia vatsavaivoja. "Romukoppadiagnoosi" IBS eli ärtyneen suolen oireyhtymä vaivaa yhtä kymmenestä suomalaisesta, joista osa on tietysti myös tuoreita äitejä.

Hirveän moni uskoo syövänsä monipuolista ja terveellistä ruokaa ja ajattelee saavansa tarpeeksi ravinteita. Uskominen voi kuitenkin olla eri asia kuin todellisuus.

Ravinnetasoja mitataan varsin harvoin. Minusta se on sääli. Harva äiti saa myöskään ravitsemusneuvontaa tai tukea hyvän ruokavalion ylläpitoon imetysaikana. Jos ravinnon miettiminen ja puhtaan ruoan valmistus eivät ole olleet sydämen asia ennen raskautta ja vauva-arkea, voi muutoksen teko olla todella hankalaa vauvavuoden väsymyksessä. Harva kurkottaa univajeessa kohti parsakaalikattilaa ja kananrintaa. Kyllä suuhun sujahtaa ennemmin pullaa tai muita herkkuja. Ihminen nyt vain toimii niin - se on todettu tutkimuksissa moneen otteeseen.

Härkää sarvista

Kävin maanantaina tutulla lääkärillä. Juttelimme vauvavuodesta, stressistä, elämänhallinnasta ja äidiksi tulon psyykkisestäkin puolesta. Voihan olla, että olen väsynyt puhtaasti tämän valtavan elämänmuutoksen takia.

Katsoimme kuitenkin ravitsemusanalyysia vielä läpi yhdessä ja minulta otettiin muutamia labroja. Esimerkiksi rautavarastojen riittävyyden halusin tietää. Hemoglobiini minulta mitattiin edellisellä viikolla ja arvo oli oikein hyvä. Se ei kuitenkaan kerro varastoraudoista. Laajemman kuvan saa transferriinireseptorin mittauksella. Jos sen arvo on koholla, on rautaa liian vähän käytettävissä - vaikka hemoglobiini olisi hyvä. Samalla katsottiin useamman eri hormonin arvoja. Katsotaan, mitä labrat kertovat.

Ei vain energiaa

Ravitsemustilalla on valtava vaikutus jaksamiseen. Se heijastuu niin moneen muuhunkin asiaan, kuten unen laatuun, stressinsietokykyyn, mielialaan ja hormonitasapainoon. Jopa tavanomaisen kilpirauhaslääkkeen toiminta (eli T4-hormonin muunnos aktiiviseksi T3-hormoniksi) voi olla riippuvainen tiettyjen ravinteiden, mm. raudan, seleenin ja sinkin, riittävästä saannista.

Puhumattakaan oman ravintoni vaikutuksesta pikkuruisen poikani tärkeimpään ruokaan, äidinmaitoon. 

Kommentit (6)

Vierailija

Joskus vaan väsyttää ihan ilman mitään erityistä syytä. Muistan että itselläni oli  väsymyskausi vauvan ollessa 8-9kk. Vauva-aika vaatii veronsa vaikka se ihanaa onkin.

Vierailija

Miksi koet tarvetta laihduttaa vielä muutaman kilon? Mikä sinua motivoi siihen? En siis kysy tätä ilkeyttäni, vaan uteliaisuudesta. Kiinnostaa myös, miten ajattelit sen tehdä ja miten painoa ylipäätään voi pudottaa järkevästi.

 

Olen lukenut viime aikoina joitain tutkimuksia, joiden mukaan jokaisella ihmisellä olisi biologisesti määräytyvä ominaispaino, joka on terveyden kannalta optimaalinen ja jota keho pyrkii itse ylläpitämään ilman tarvetta rajoittaa syömisiään. Ko. paino ei vain välttämättä ole se, mitä tämä maailma pitää ihailtavana. Tiedätkö tällaisesta? 

Vierailija

Hienoja kirjoituksia jälleen. Kävin tänään täydentämässä vitamiinivarastoja ja anoppi sattui olemaan mukana. Kaikki kuulema on täyttä huuhaata ja "ei ennenkään ole mitään otettu", "taas on muka jtn tutkittu". Anoppi on itse kasvattanut lapsensa perinteisellä kotiruualla ja sen kyllä huomaa (minun vinkkini kaikuvat kuuroille korville mm. lapsettomuudesta kärsivälle miehen siskolle jonka elintavat veisivät minut varmasti sairaalaan). Miestä en myöskään ole vielä saanut vielä kiinnostumaan ravintoasioista eikä lisäravinteiden syöminen vielä luonnistu. Kyseessä kuitenkin mies joka tekee fyysisitä työtä ja treenaakin jonkin verran.

 

No, itse jatkan valitsemallani tiellä ja vedän nämä "huuhaa" vitamiinini, käyn salilla (ja näytän siten esim. kälyn mielestä miehekkäältä) ja teen ruuat itse. Tiedän tekeväni paljon asioita oikein, parannettavaa on sen sijaan vielä moninkertaisesti.

 

Täältä saa aina hyviä vinkkejä!

Vierailija

Kirjoituksesi antoi viitteitä suuresti tietynlaisissa neuroottisuudesta, joka ei ole tervettä. Ravitsemus on tärkeää, kyllä. Mutta rajansa kaikella. Ja laihduttamisesta en edes puhuisi, aivan naurettavaa touhua. Vauva aika on välillä rankkaa ja sitä se tulee myös jatkossakin pienen lapsen, perhe-elämän, työelämän ja arjen yhteen sovittelussa. Mutta sekin on normaalia ja ei vaadi mielestäni tuollaisia analyysejä kuin mitä kirjoitat. Jutut antioksidanteistasi ja muista hifistelyistäsi lähinnä huvittaa. Elämänmuutos  itsensä napaan tuijottavasta kroppakeskeisestä maailmasta äitiyteen taitaa olla se suurin väsymyksestä aiheuttaja. Jälleen yksi joka lopettaa blogisi lukemisen. 

Vierailija

Ymmärrän huolesi oman elimistösi kunnon suhteen. Sinullahan on kilpirauhasvaivoja taustalla. Toisaalta vauva-aikaiselta väsymykseltä ei taida kukaan äiti välttyä. Ehkä se elimistön kehoitus rauhoittua lapsentahtiin?

 

Imetysasioita lukeneena kannustan huolehtimaan omasta jaksamisesta ja ravinnosta oman itsesi takia. Lapsi varmasti saa maidostasi kaiken tarvittavan. Käsittääkseni äidinmaito on heikostiravitunkin äidin tapauksessa varsinaista superfoodia. Et voi tarjota hänelle mitään parempaa kuin omaa maitoasi. Hienoa, että imetät, olethan esikuvana monille. Maitoon tulevat kaikki saatavilla olevat ravinteet; jos jostain on puutetta niin äidin elimistö jää vähemmälle. Nyt kun lapsesi jo maistelee kiinteitä ja olette viisaasti valinneet sormiruokailun, voitte huolehtia hänen terveydestään hyvillä ruokavalinnoilla. Lapsi on viisas ja osaa valita itselleen sopivat ruuat.

 

Olet varmasti tehnyt parhaasi ravitsemuksesi eteen. Eniten äidinmaidon koostumukseen on merkitystä ravinnon rasvakoostumuksella. Erittäin harva suomalaisäiti syö valitettavasti yhtä tasokkaasti kuin sinä. Tsemppiä ja ihania vauvahetkiä teille.

Vierailija

Hei. Mukavaa, ajatuksia herättävää tekstiä. Niin kuin aina :) harmi, että jotkut jaksavat purkaa katkeruuttaan täällä kommentoimalla moisia. 

 

Itse olen, jo ennen tätä raskautta/perhettä, kärsinyt väsymyksestä. Lääkärit eivät ole osanneet asiassa auttaa, koska myös syön "hyvin", urheilen ja nukun "riittävästi". Avun olen löytänyt vitamiinilisistä, annoskoot ylittävät kaikki suositukset, mutta niillä määrillä voin hyvin. 

 

Näistä jutuista tuli taas kivoja ideoita ruokailuihin. ja kiitos kun kirjoittelit raskausajan kuntosaleiluistakin. niistä sain rohkeutta jatkaa itsekin saleilua raskaaksi tullessa. Nyt rv 28 ja edelleen jumppaillaan lihakset kipeiksi Ilman mitään sivuoireita. 

 

 

Seuraa 

Blogiarkisto

2014