Kolme viikkoa ja kolme päivää sitten elämäämme syntyi pieni ihme. Joka päivä pötköttelen pienen kanssa enkä voi tehdä muuta kuin tuijottaa ja ihmetellä: miten meistä, kahdesta niin epätäydellisestä, on voinut syntyä jotain noin kaunista ja täydellistä?

Kolme viikkoa ja kolme päivää sitten elämäämme syntyi pieni ihme. Joka päivä pötköttelen pienen kanssa enkä voi tehdä muuta kuin tuijottaa ja ihmetellä: miten meistä, kahdesta niin epätäydellisestä, on voinut syntyä jotain noin kaunista ja täydellistä? Tämä pienikö on oikeasti täällä nyt meidän kanssamme, eikä lähde pois? Kun vauva avaa tummat silmänsä ja katsoo tutkivasti, tuntuu kuin maailma pysähtyisi.

Vauva-arki on... erilaista. Tuntuu ettei oikein ole sanoja kuvaamaan näitä ensimmäisiä viikkoja. Kaikki on uutta ja pelkästään uuden opettelu on melkoisen väsyttävää. Mania on kadonnut ja syykin sille selvisi. Synnytyksen jälkeen kilpirauhaslabroista kävi ilmi, että kilpparilääkettä piti hieman laskea. Sen jälkeen olo on ollut taas normaali.

Ensimmäisen viikon aikana hormonimuutokset olivat melkoisia. Itkin monena iltana ja herkistelin ihan kaikelle. Pelkästään vauvan tuijottelu, kauniit laulut, synnytyksen miettiminen (hätäsektioon liittyvät pelottavat "mitä jos" -skenaariot) ja väsymys itkettivät. Sen jälkeen olo on tasoittunut tosi paljon. Herkkis olen kyllä edelleen, mutta hormoni-itkut ovat jääneet pois. Synnytyskään ei enää pyöri mielessä.

Juttelin vielä kertaalleen synnytyksen kulun läpi Taysin kätilön kanssa ja se oli kyllä hyvä juttu. Vaikka koinkin heti vauvan syntymän jälkeen, että synnytys itsessään oli äärimmäisen voimauttava kokemus, alkoi jälkikäteen mieleen tulla pelkoja ja ahdistavia ajatuksia joita synnytyksen aikana en mieleeni päästänyt. Mieli rauhoittui kun sain selvyyden siihen, mitä hätäsektioon edeltävien minuuttien aikana tapahtui. 

Yhdestä asiasta olen soimannut itseäni varmaan tarpeettomankin paljon vauvan syntymän jälkeen. Raskausaikana luin jatkuvasti jotain raskauteen ja synnytykseen liittyvää, mutta unohdin yhden tärkeän asian - vauva-ajasta lukemisen. Siskoni sanoi lohduttavasti, "nyt sä luet vauvaa ja opit joka päivä tekemällä". Onhan se näin, mutta tuntuu kyllä että olisi ollut hyödyllistä lukea myös vähän enemmän tästä ajasta jota nyt elämme! Vaikka en kyllä tiedä, voisiko vauva-arkeen valmistautua millään tavalla. Ainakin meille pienen perheenjäsenen syntymä on ollut kyllä varsin mullistava muutos. Hyvällä tavalla tietysti.

Välillä on todella riittämätön olo, kun tuntuu että vauvalla on hankala olla eikä tiedä mitä voisi tehdä. Keskellä yötä on tanssittu ja hytkytty, laulettu ja kävelty. Pääosin kuitenkin elo on ollut ihanaa - luojalle kiitos noista imetyshormoneista! Olen yrittänyt pitää itsestäni huolta syömällä hyvin ja käymällä viimeisen viikon ajan päivittäin kävelyillä. Olen hoidattanut itseäni kiropraktikolla, osteopaatilla ja jäsenkorjaajalla (ja vauvakin on saanut jo vyöhyketerapiaa sekä kalevalaisen jäsenkorjaajan ja kiropraktikon hellää hoitoa, osteopaatin käynti on tulossa). Synnytyksen jälkeinen turvotus helpotti hieronnan ja jäsenkorjauksen jälkeen. Raskautta edeltävään painoon on kolme kiloa jäljellä. Se lähtee sitten kun lähtee. 

Arki rytmittyy nyt niin, että menemme usein sänkyyn jo kello 20 aikaan ja aamulla nousemme 7-9 välillä. Tuuripelillä yö joko nukutaan pätkissä tai valvotaan, riippuen siitä itkeskeleekö vauva vai nukkuuko hän hyvin. Välillä olen saanut unta sen 3-4 tuntia ja välillä yli 8 tuntia. Päivisin aika häviää kuin mustaan aukkoon. Kun on niin pimeää, niin tuntuu että välillä päivät ja yöt sekoittuvat toisiinsa. Minulle yövalvominen on vauva-arjen suurin haaste. Saatan nukahtaa kesken imetyksen, mutta niin onneksi vauvakin. :) Vähäunisten öiden jälkeen tunteet ovat herkässä ja päivä torkahdellaan tekemättä mitään ihmeellistä. Hyvien unien jälkeen taas jaksan puuhailla kotona, laittaa ruokia valmiiksi ja lueskella (nyt vihdoin) vauva-ajan kirjoja. Ina May Gaskinin Ina May's Guide to Breastfeeding on nyt juuri lukulistalla.

Vauva voi hyvin: syö, nukkuu, kakkaa, itkee ja katselee. Kävimme eilen neuvolassa välipunnituksessa - viikossa painoa on tullut 620g! Kolmen viikon takaiseen alimpaan painoon massaa on tullut nyt 1140g. Ilmeisesti ruokaa siis riittää. Ja juuri nyt hän herää syömään - täytyy siis mennä! Perheessämme on uusi johtaja. Olen ihan mielelläni tässä työnjaossa nöyrä alainen. :)

Kommentit (16)

Vierailija

Itselleni tuli suurena yllätyksenä raskaus- ja vauva-ajan jälkeinen taaperoaika noin 1-vuotiaasta eteenpäin, tuonne 2,5-3 vuoteen asti. Toki olin kuullut tahtoiästä jne. mutta mikään ei ollut opettanut varautumaan jokapäiväisiin itkupotkuraivareihin, syöttösotkuihin, sairaan lapsen kanssa valvomisiin, riittämättömyyden tunteeseen työn ja kodin välillä jne.jne.jne. Raskausaikana sitä vaan odottaa, että syntyisipä vauva jo ja sitten vauvan ollessa pieni päivät ja yöt menee tissitellessä ja kakan väriä/koostumusta ihmetellessä. Yhtenä yönä vaan havahtuu, että miten saisi kävelemään opettelevan lapsen lopettamaan pinnasängyssä ees taas unissakävelemisen?! Jatkuva muutos vaatii totuttelua...

 

Paljon onnea vauvan vuoksi. Itsellä rv 37+5 ja mielenkiinnolla kanssa odotan, miten saan Thyroxinit kohdilleen synnytyksen jälkeen.

 

Vierailija

monen yllätyksen lisäksi mut yllätti myös se, että yövalvomiset eivät lopu kaikilla ensimmäisiin kuukausiin, vaan voivat kestää jopa vuosia. Voimia kannattaakin säästellä ja kerätä alusta asti niin, että niitä todella on varastossa, jos voimasyöpöt kestävätkin pitempään, kuin oletti ja normisti menee. Kävelyt ja iisisti ottaminen, kuullostaa hyvältä Kaisa. Ja nauttiminen! :) 

Vierailija

Meiillä ei olla koettu kuin yksi (1) itkuraivari pojan ollessa 1-vuotias :D Yöheräilyt loppuivat kuin seinään, kun lopetin imetyksen kokonaan pojan ollessa 11 kk. Pari viikkoa nukkui miehen kanssa makkarissa ja minä rauhassa alakerrassa (tätä järjestelyä voin todellakin suositella siten siinä kohtaa!), niin heräily loppui ja sain nopeasti valvomisen runtelemani terveyteni takaisin, eli sydämentykytykset ja päänsärky loppuivat samalla kun valvominenkin.

Vierailija

Hei Kaisa, Tracy Hogg:in "Opi kuuntelemaan vauvaasi" voisi olla ihan hyvä kirjatärppi sinulle. Siinä on hyviä nukkumiseen liittyviä vinkkejä ja paljon muutakin. 

Vierailija

4/4 kirjoittaja tässä vielä jatkaa: nyt jos voisin jotain tehdä toisin (vauva-arkea takana puolisen vuotta) olisin lukenut ennakolta tai pian hetimiten vauvan synnyttyä kattavasti faktatietoa vauvan uniasioista (unisyklit ym), vauvan päivärytmeistä ja arjen rytmittämisestä ylipäänsä sekä refluksiasioista. Uniasioista saisi mielestäni olla kunnon pintaa syvemmälle menevää tietoa jo perhevalmennuksessa. On se meinaan niin tärkeää että vauva (ja samalla vanhemmat) saisivat riittävän hyvin nukuttua. 

 

Minä en saanut helpointa mahdollista vauvaa. Mutta kuitenkin olen nauttinut hänestä valtavasti, tietenkin. :) Hän ei alusta alkaenkaan viihtynyt lainkaan vaakatasossa (lattia, hoitotaso, vaunut) ja oli käytännössä kuukausikaupalla kannettava ja nukkui päiväunensakin kantoliinassa. Minä olen antanut hänelle syliä kyllä rajoituksetta. Eikä puhettakaan että hän nukahtaisi vain sänkyyn viemällä. Yöt hän nukkui kyllä alussa hyvin kunhan hänet vain sai nukahtamaan (myönnän että mokasimme alussa, nukutimme vauvaa yliväsyneenä ja siksi hän ei meinannut nukahtaa millään - vauvamme tarvitsi päästä yöunille tuntia paria aiemmin kuin olimme ajatelleet ja tuo aika onkin jo heti alkuillasta). Vasta useamman kuukauden jälkeen ymmärsin että todennäköisesti refluksivaivoista olisi kyse kun häntä tulee pitää pystyssä. Refluksivauvan hoitovinkit ovatkin tepsineet hyvin.

 

Nyt sitten kiinteitä aloitettaessa huomaan että olisi pitänyt lukea hyvissä ajoin myös tuosta sormiruokailusta. Jos se kiinnostaa niin suosittelen perehtymään sen saloihin jo ennakolta (Keltanokan blogissa on myös käytännön kokemuksia siitä). 

Vierailija

Olipa mukavaa tekstiä luettavaksi, kun kirjoitit ajankohtaisista ja niin tutuista ajatuksista! Meidän esikoisemme syntyi syyskuun lopulla. Ensimmäiset viikot menivät ihan kuin tokkurassa, pikkuhiljaa olo alkaa olla järkevämpi. Synnytystä tuli jälkikäteen mietittyä liiankin kanssa, vaikka mitään kovin dramaattista ei tapahtunut ja kaikkea ihmeellistä tuli huolehdittua ja murehdittua. Omituiset ja ahdistavatkin ajatukset kuitenkin kuuluvat asiaan. Luulen, että se on luonnon keino kiinnittää äitiä entistä vahvemmin lapseensa.

 

Onnea pienokaisesta ja hyviä jatkoja!

Vierailija

Samoja ajatuksia on täälläkin ollut, kuin sinulla Kaisa. Nukkuminen on se minunkin heikkokohta. Jos en saa yhtäjaksoista unta tarpeeksi yön aikana, seuraavana päivänä tuntuu, että maailma kaatuu päälle ja olo on niin huono (on myös fyysistä huonoa oloa, kuten sydämen tykytys, pääkipu, ja ajatuksen juoksu on niin tahmeaa). Minulla on ollut myös sitä ongelmaa, etten saa unesta kiinni, vaikka vauva nukkuisi. Kun väsymys menee tietyn rajan yli, niin sitten tulee kehiin nämä nukahtamisongelmat, jotka ovat kyllä todella ikäviä.

Toivottavasti saat nukutta päiväunia, jos on ollut huono yö takana. Muista kuitenkin, että tällainen vaihe ei kestä lopun elämää :) Ja mitäpä sitä ei oman vaavin eteen tekisi. Tsemppiä sinne!

Vierailija

Esikoisen kanssa vauva-arki on todellakin ainutlaatuista, älä stressaa turhaan. Meillä neljäs lapsi ja kun kotona on hoidettavana vauvan lisäksi kolme alle eskari-ikäistä niin joskus kaiholla muistelen aikaa esikoisen kanssa, nimittäin nyt en ehdi keskittyä vauvan antamiin viesteihin vaan elämä on yhtä sirkusta ja vauva hoidetaan siinä jossain välissä kun ehditään. No, tämäkin on kyllä ihanaa, koti täynnä ääntä ja elämää. Nauti sinä siitä rauhallisuudesta, jossain vaiheessa voi arkenne olla myös tätä sirkusta;)

Vierailija

Kirjoitit, että olet hoidattanut itseäsi mm. osteopaatilla. Entäs vauvaa? Hänellekin voisi tehdä hyvää käydä osteopaatilla/vyöhyketerapiassa, monet ovat saaneet vaihtoehtoisista hoitomuodoista avun lasten univaikeuksiin! Ja suolistovaivoihinhan vyöhyketerapia on ehdottomasti toimiva :)

Vierailija

Hei Kaisa ja onnea vauvasta! :)

En tiedä tiedätkö, mutta monella vauvalla on kohdussaolon ja synnnytyksen johdosta yksinkeraisesti niskat jumissa ja/tai virheasennossa, josta monet koliikki-itkut johtuvat. Tämän takia vyöhyketerapia monesti auttaa vain vähän aikaa hoidon jälkeen ja kivut tulevat takaisin. Vyöhyketerapia on erittäin hyvä hoitomuoto vauvalle, mutta virheasentoja se ei tietenkään pysty hoitamaan. Ihan hirveän yleisiä mutta infoa esim.neuvoloissa ei tunnut olevan laisinkaan. Näihin suosittelen lämpimästi hyvää osteopaattia, vauvoihin/lapsiin erikoistunutta (näitä ei montaa ole.) Esim.Helsingin lähellä on yksi erittäin hyvä, jos kiinnostut laitan sulle tietoja. :) Tsemppiä, iloa ja lepoa!

-Nanna-

Vierailija

Kaisalle kysymys imettäjän ravinnosta, eli mitä kaikkea kannattaa ja etenkin mitä ei kannata syödä/juoda. Miten on alkoholin kanssa, jatkatko yhä nollalinjalla, vai onko lasi viiniä joskus ok? Itselleni olisi mahdotonta elää ilman kahvia ja maitotuotteiden totaalikieltäytyminen tuntuisi myös tosi vaikealta. Suklaata/kaakaota ilman olo myös tuottaisi tuskaa.

Vierailija

Hei!

 

Mulla on voinut mennä sun viesteistä ohikin mutta oletteko kokeilleet vauvalle vyöhyketerapiaa? Meillä on melkein samanikäinen vauva kuin teillä ja hänellä on ollut mahavaivojen vuoksi itkuisuutta ja esimerkiksi puklaamista aika runsaasti. On käyty vyöhyketerapeutilla ja olen myös itse hieronut vauvaa vyöhyketerapeutin ohjeiden mukaan jaloista ja mahasta. Tuntuu, että siitä on ollut apua vauvalle. Meillä tosin lähinnä illat ovat olleet levottomia, vauva on sinänsä nukkunut kokoajan yöt hyvin (toki havahtuu öisin syömään, pieni kun vielä on mutta nukahtaa helposti uudestaan) kunhan vain illasta saa unista kiinni, mikä tapahtuu noin 22-24 välillä.

 

Mukava lukea rehellisen ja tunteikkaan oloista kuvaustasi vauva-arjesta. Ihana kun osaat nauttia noista hetkistä! Oma vauvani on meidän toinen ja nyt tuntuu, että osaa paremmin nauttia kun esikoisen kanssa, jostain syystä oma olo ei ole niin sumuinen ja hoitaminen on helpompaa kun on jo kokemusta kuin esikoisen kanssa ja nyt tiedostaa paremmin sen, että kaikki vaiheet menevät nopeasti ohi niin hankaluudetkin tuntuvat pienemmiltä. Kun perheeseen tulee ensimmäinen vauva ei asioita kertakaikkiaan voi tietää ja osata etukäteen vaikka olisi lukenutkin paljon. Pärjäätte varmasti hyvin!

Vierailija

odotan toista lasta ja masentaa kun tiedän vauva-arjen olevan toisenlaista kuin esikoisen kanssa, ja tiedän kakkosen jäävän kakkoseksi. Ensimmäistä odotin valtavalla latauksella, monen vuoden odotus palkittiin täydellisen ihanalla pienokaisella, joka on kaiken lisäksi helppo ja hyväntuulinen lapsi. Toivon, että ammennan jostain rakkautta tätä toistakin kohtaan. Nyt mietin lähinnä, että kamala vaippa- ja valvomisralli alkaa taas. Ekaa imetin puolitoista vuotta ja mielelläni, nyt en haluaisi rintoihini koskettavan, en mieheni varsinkaan.. kun on näin negatiivinen peruslähtökohta, taitaa olla  epätasa-arvoiset asemat meidän sisaruksilla.

Vierailija

Yksi kirjavinkki lisää: Niemelä toim, Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. 

Vierailija

11 jatkaa...: Selvä se, enkä mä olekaan tulkinnut tekstejäsi missään kohtaa arvostelevina/painostavina ohjeina ;) Kysyin juuri siksi, että toisin kuin esikoisen kohdalla, tällä kertaa haluasin olla motivoitunut miettimään syömisten ja juomisten vaikutuksia maitoon, vauvaan ja nimenomaan vauvan nukkumiseen, siis samalla omaan nukkumiseeni siten kun vauva syntyy. Nukkuminen on myös mulla ehdottoman tärkeä asia kokonaisvointini kannalta (gluteenittomuuden ja liikunnan ohella), joten ehkä jos vain saan riittävästi vinkkejä mitä sitten VOIN syödä, ajoittaiset rajoitukset pystyn minäkin vetämään läpi. Saa nähdä sitten kevällä :)

Vierailija

Luen juuri yhtä erinomaista vauva-ajan opusta: Keski-Rahkonen Anna ja Nalbantoglu Minna, Unihiekkaa etsimässä. Suosittelen sinullekin Kaisa tätä. 

Seuraa 

Blogiarkisto

2014