”Tutkimukset viittaavat siihen, että voimistunut riskinotto nuoruudessa on todennäköisesti normatiivista, biologista ja – ainakin johonkin rajaan asti – vääjäämätöntä”, kiteytti teiniaivotutkija, professori Lawrence Steinberg Developmental Review -tiedelehdessä kymmenen vuotta sitten. Näyttö tästä on vahvistunut viime vuosina.

Jotkin teinien ottamista riskeistä eivät ole yhdentekeviä. Nuori sortuu esimerkiksi holtittomaan autoiluun, suojaamattomaan seksiin, rikoksiin sekä kokeilemaan laillisia ja laittomia päihteitä herkemmin kuin muunikäiset.

Liikenneonnettomuudet ovat 15−29-vuotiaiden yleisin kuolinsyy koko maailmassa. Suomessa nuorten kuljettajien riski kuolla liikenteessä on yli kolminkertainen muuhun väestöön verrattuna.

THL:n vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan 8.–9.-luokkalaisista viidesosa oli ollut sukupuoliyhdynnässä; 11 prosenttia ei ollut käyttänyt viimeisimmällä kerralla mitään ehkäisyvälinettä. Lukion ykkös- ja kakkosluokkalaisista yhdynnässä oli ollut 38 prosenttia, suojaamatonta seksiä oli viime kerralla harrastanut noin viisi prosenttia. Ammatillisten oppilaitosten koululaisten vastaavat luvut olivat 60 ja 7,5 prosenttia.

Saman tutkimuksen mukaan 40 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista, 65 prosenttia lukion 1.–2.-luokkalaisista ja 73 prosenttia ammatillisista koululaisista juo alkoholia. Humala lisää tunnetusti sekä holtittoman autoilun – rattijuoppo on useimmiten 18-vuotias –  että suojaamattoman seksin riskiä, mutta sillä on merkitystä myös pääkopan sisuksille. 

Tutkijat arvelevat, että teinin aivot ovat erityisen herkät alkoholin haitoille. Eläinkokeissa on havaittu, että alkoholi vaurioittaa esimerkiksi muistin ja oppimisen keskiössä olevaa hippokampusta helpommin kuin aikuisella. Myös paljon ryypänneitä ihmisteinejä on tutkittu aivokuvauksin, ja kuvista näkyy, että heidän hippokampuksensa ovat pienemmät kuin raittiilla ikätovereilla. 

 

Miten vanhempi voi sitten suojata nuortaan pahimmilta riskeiltä? Estää näkemästä muita nuoria? Lukita huoneeseensa ja päästää kymmenen vuoden päästä ulos?

Ei tietenkään. Nuoruuden, joka siis jatkuu vielä pitkään biologisen murrosiän päätyttyäkin, tehtävä on kasvattaa lapsi itsenäiseksi aikuiseksi. Ikätoverit ovat tässä keskeisessä roolissa: he auttavat nuorta oppimaan seisomaan omilla jaloillaan ja rakentamaan omaa identiteettiään. He opettavat vuorovaikutustaitoja, joita aikuisuudessa tarvitaan. Ja juuri heistä rakentuu se sosiaalinen kudos, joka nuorta tulee aikuisena ympäröimään.

Ystävät ovat myös turvaverkko, joihin teini voi nojata, kun tunteet tuivertavat (kuvaava esimerkki Mormuskamutsin blogissa!). Frendit puskuroivat myös mielen kuormittumista. Nuoruus kun on mielenterveydellisestikin riskialtista aikaa: moni mielen sairaus puhkeaa herkimmin juuri teini-iässä. 

Hyvää ystävänpäivää! 

Kirsi

 

ps. Voi se vanhempi silti jotain tehdä. Palataan siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaksi äitiä ja tiedetoimittajaa puntaroi perhe-elämää aivovinkkelistä. 

Tiina Huttu on neurobiologi ja tietokirjailija (Personal Brainer - treenaa aivosi vireiksi, Wsoy 2016). Häntä inspiroi lapsen ja vanhemman yhteinen kasvu: keitä olemme, miten voimme tulla siksi, joksi haluamme ja mistä tiedämme, mitä haluta?

Kirsi Heikkinen on tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, aivan erityisesti aivotutkimus. Kirsi on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa – viimeksi Uudessa-Seelannissa.

Kaksikon tietokirja Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä ilmestyi helmikuussa 2017 Wsoyn kustantamana. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat