“Say yes to new adventures” lukee teinini älypuhelimen suojakuoressa.

Nuoret janoavat uusia elämyksiä ja jännitystä. He hyppäävät benjin, riekkuvat konserteissa ja vapauttavat ketut tarhoista. He innostuvat ja vimmastuvat, ihastuvat ja inhoavat. He ovat intohimoisia.

Uuden kokemisen hinku kumpuaa aivoalueilta, jotka osallistuvat palkitsemiseen. Aivojen palkkiojärjestelmän perustehtävä on tuottaa mielihyvää asioista, jotka edistävät elämän jatkumista, kuten syöminen ja seksi. Kognitiivinen hallintajärjestelmä, lähinnä otsalohkot, yrittää puolestaan pitää huolta, ettei mielihyvän hakeminen riistäydy käsistä. Se puntaroi tekemisten seurauksia ja lyö jarruja, jos teot näyttävät johtavan pulaan.

Nuorilla nämä molemmat järjestelmät ovat vielä keskeneräiset.

 

Psykologian professori Lawrence Steinberg yhdysvaltalaisesta Templen yliopistosta kollegoineen on osoittanut, että nuori on aikuista kärkkäämpi palkkioille. Nuori myös arvostaa välitöntä mielihyvää enemmän kuin aikuinen. Elämyshakuisuus on väkevää.

Teinivuosien myötä kaikki nämä kolme piirrettä ensin voimistuvat ja sitten vaimenevat.

Toiminnallinen magneettikuvaus vahvistaa, että nuoren aivojen vaakakupissa nautinto painaa enemmän kuin aikuisen. Kalifornian yliopiston tutkijat huomasivat, että palkintojärjestelmään kuuluva aivojuovio riemastui teineillä enemmän kuin lapsilla tai aikuisilla, kun koehenkilö sai maistaa makeaa. Samoin kävi, kun testattaville annettiin rahaa.

Jos uusi ja jännä tuottaa mielihyvää, se ajaa helposti riskinottoon. Monessa tutkimuksessa on havaittu, että teini osaa punnita riskejä vallan mainiosti, kun tilanne on hänen kannaltaan “emotionaalisesti tyyni”.  Jo 16-vuotiaan looginen päättelykyky ja informaationkäsittely on aikuisen tasoa. Toisin kuin usein väitetään, nuori ei myöskään kuvittele olevansa kuolematon – päinvastoin, hänellä on taipumus yliarvioida riskejä.

Mutta hetken huumassa nuoren päähänpistojarru ei toimi. Mielihyvä ohittaa riskipuntarin.

 

Steinbergin toteuttama videopelitesti paljastaa tämän hyvin. Pelissä tavoitteena on ajaa autolla mahdollisimman nopeasti kaupungin läpi. Matkalle osuu useita liikennevaloja. Kuten oikeassakin elämässä, valot vaihtuvat välillä keltaiseksi, kun pelaaja lähestyy risteystä. Jos ehtii kurvata läpi ennen kuin valo vaihtuu, säästyy kallisarvoisia sekunteja, mutta jos painaakin päin punaisia, häviää sakkona enemmän aikaa, kuin jos olisi pysähtynyt vapaaehtoisesti. Peli siis palkitsee pienestä riskistä, mutta rankaisee liian isosta.

Kun 15–20-vuotiaat pelaavat yksin, he ottavat riskejä kuin aikuiset. Jos sen sijaan ystävät ovat seuraamassa suoritusta, nuoren riskinotto tuplaantuu: hän porhaltaa sellaisistakin valoista, joihin soolona pysähtyi. Aikuisten riskinottoon ylimääräiset silmäparit eivät vaikuta.

Miksi näin?

Aivokuvat kielivät, että ystäväpiirin suosio on nuorelle arvokas palkkio. Kun Steinbergin ryhmä laittoi nuoren pelaamaan kavereiden katsellessa, hänen aivojensa palkintoalueet vilkastuivat. Tämä ennakoi riskin ottamista: nynnyilystä ei kaveripisteitä saa. Kognitiivinen kontrollijärjestelmä – tekemisiä punnitsevat ja toteuttavat alueet – puolestaan toimi heikommin kuin aikuisilla.

Seuran ei tarvitse koostua edes tutuista, jotta se vaikuttaisi nuoren käyttäytymiseen, kävi ilmi templeläisten jatkotutkimuksessa. Nuori – tässä kokeessa koehenkilöt olivat 18–22-vuotiaita opiskelijoita – otti rahapelissä suurempia riskejä, jos hän luuli saman ikäisen, samaa sukupuolta edustavan ihmisen tarkkailevan häntä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaksi äitiä ja tiedetoimittajaa puntaroi perhe-elämää aivovinkkelistä. 

Tiina Huttu on neurobiologi ja tietokirjailija (Personal Brainer - treenaa aivosi vireiksi, Wsoy 2016). Häntä inspiroi lapsen ja vanhemman yhteinen kasvu: keitä olemme, miten voimme tulla siksi, joksi haluamme ja mistä tiedämme, mitä haluta?

Kirsi Heikkinen on tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, aivan erityisesti aivotutkimus. Kirsi on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa – viimeksi Uudessa-Seelannissa.

Kaksikon tietokirja Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä ilmestyi helmikuussa 2017 Wsoyn kustantamana. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat