Rankaisu ei välttämättä ole kovin tehokas keino takoa järk…yrittää saada nuori oppimaan jotain. 

Näin voi päätellä tutkimuksesta, joka julkaistiin PloS Computational Biology –tiedelehdessä vuonna 2016. 

Kognitiivisen neurotieteen professori Sarah-Jayne Blakemore Lontoon University Collegesta ryhmineen värväsi siihen mukaan  12–17-vuotiaita teinejä ja 18–32-vuotiaita aikuisia. Nämä saivat tehtäväkseen valita kuvioita, joista tietyllä todennäköisyydellä joko tienasi rahaa tai sai sakon. 

Kävi ilmi, että nuoret älysivät yhtä nopeasti kuin aikuiset, millainen kuvio poiki palkinnon. Sen sijaan he olivat huonoja oppimaan, millaisia kuvioita kannattaisi vältellä. Toisin kuin aikuiset, teinit eivät ottaneet onkeensa siinäkään tapauksessa, että heille erikseen selitettiin kunkin valinnan jälkeen, mitä toisesta vaihtoehdosta olisi seurannut. 

 

Välitön palkinto houkuttaa teiniä voimakkaammin kuin isompi voitto hamassa tulevaisuudessa, Blakemore huomauttaa tuoreessa kirjassaan Inventing ourselves – the secret life ot the teenage brain (Doubleday 2018). 

”Se, että palkinto tepsii teiniin paremmin kuin rangaistus, ja pikainen palkinto paremmin kuin pitkäaikainen, voi selittää, miksi esimerkiksi tupakoinnin haitoista varoittelevat mainokset eivät oikein uppoa tähän ikäryhmään”, Blakemore sanoo. 

Hän kertoo taannoisesta tutkimuksesta, jossa verrattiin eri tavoin toteutettujen savuttomuuskampanjoiden vaikutuksia nuoriin. 

Joissakin niistä painotettiin tupakoinnin keuhkosyöpäriskiä, joissakin taas yököteltiin tupakoitsijoiden pahanhajuista hengitystä.  Toisissa sauhuttelijat esitettiin ikävinä ihmisinä, kun taas coolit tyypit kieltäytyvät tupakasta. Osassa ruodittiin passiivisen tupakoinnin haittoja muille ihmisille, erityisesti vauvoille ja pikkulapsille, osassa taas keskityttiin tupakkateollisuuden markkinointiin ja mainittiin, kuinka ala hyötyy tappavien tuotteidensa myymisestä jopa alaikäisille. 

 

Osoittautui, että parhaiten nuorten savuttomuutta edistivät kampanjat, joiden keskiössä oli passiivinen tupakointi, roolimallit sekä tupakkateollisuuden motiivit.

”Missään niistä ei ollut kyse tupakoitsijan omista terveysriskeistä, vaan ne nostivat esiin vaikutukset kanssaihmisiin”, Blakemore sanoo.

Vastaava tulos saatiin kokeissa, joissa yritettiin vaikuttaa nuorten ruokatottumuksiin. Ruoan terveyshyötyjen mainostaminen ei hetkauttanut teinien tapoja, mutta kun terveellisen ruoan valitseminen esitettiin keinona panna hanttiin esimerkiksi roskaruoan markkinoimiselle pikkulapsille, he jättivät epäterveelliset herkut väliin – ainakin joksikin aikaa.

Näyttää siis siltä, että ainakin terveysvalistus menee paremmin perille, jos se kytkeytyy arvoihin, jotka ovat nuorille itselleen tärkeitä. 

”Jos haluamme vähentää tiettyjä riskejä, voisi olla fiksua korostaa valintojen ja päätösten välittömiä sosiaalisia seurauksia sen sijaan – tai lisäksi – että varoittelisimme niiden kauaskantoisista seurauksista.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaksi äitiä ja tiedetoimittajaa puntaroi perhe-elämää aivovinkkelistä. 

Tiina Huttu on neurobiologi ja tietokirjailija (Personal Brainer - treenaa aivosi vireiksi, Wsoy 2016). Häntä inspiroi lapsen ja vanhemman yhteinen kasvu: keitä olemme, miten voimme tulla siksi, joksi haluamme ja mistä tiedämme, mitä haluta?

Kirsi Heikkinen on tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, aivan erityisesti aivotutkimus. Kirsi on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa – viimeksi Uudessa-Seelannissa.

Kaksikon tietokirja Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä ilmestyi helmikuussa 2017 Wsoyn kustantamana. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat