Otsikon kysymyksen esitti kolmen murrosikäisen äiti – ja toivoi vastausta heti.

Tässä tulee (*rummunpärinää*): siksi, että teinin aivot toimivat toisin kuin aikuisen tai lapsen.

”Teiniaivot eivät neurobiologisesti ole mitkään puoliksi kypsennetyt aikuisaivot tai lapsiaivot, jotka on unohdettu pistää jääkaappiin”,  Stanfordin yliopiston biologian ja neurologian professori Robert Sapolsky sanoo kirjassaan Behave (Penguin Press, 2017).

Nuoren pääkopan uumenissa tapahtuu paljon (vaikkei aina ehkä uskoisi!), mutta ”teiniyden” ytimessä on erityisesti otsalohko. Se (tai oikeastaan ne: vaikka puhutaan otsalohkosta, niitä on kaksi) säätelee käyttäytymistä, tunteita ja liikkeitä.

”Otsalohko kypsyy aivoalueista viimeisenä. Se on täysin kytketty vasta kolmannen vuosikymmenen puolivälissä”,  Sapolsky täsmentää.

 

Sapolskyn mukaan tästä seuraa kaksi erittäin olennaista seikkaa. Ensimmäinen on se, että teini-ikä ei muokkaa mitään muuta aluetta aivoissa niin paljon kuin otsalohkoa. Toinen on sitten se, että mitään nuoruuteen liittyvää asiaa ei voi ymmärtää ilman, että otetaan huomioon otsalohko(je)n aivokuoren hidas kypsyminen.

”Jos limbinen, autonominen sekä hormonaalinen järjestelmä tykittää jo täysillä, kun otsalohkon aivokuori vasta yrittää saada tolkkua rakennusohjeista, niin saamme selityksen siihen, miksi teinit ovat niin raivostuttavia, upeita, typeriä, impulsiivisia, inspiroivia, tuhoisia, itsetuhoisia, epäitsekkäitä, itsekkäitä, mahdottomia ja maailmaamullistavia”, Sapolsky luettelee.

Ajattele tätä: nuoruus ja varhainen aikuisuus ovat elämänvaiheet, jolloin ihminen todennäköisimmin tappaa tai tulee tapetuksi, häipyy kotoa iäksi, keksii taidemuodon, auttaa syrjäyttämään diktaattorin, tekee etnisen puhdistuksen, omistautuu köyhille, jää koukkuun, menee naimisiin ryhmän ulkopuolisen kanssa, uudistaa fysiikan, omaa kammottavan vaatemaun, murtaa niskansa vapaa-ajalla, pyhittää elämänsä jumalalle, ryöstää mummon – ja on vakuuttunut, että juuri tämä hetki on maailmanhistorian merkittävin, huolestuttavin ja lupaavin, Sapolsky sanoo.

Toisin sanoen nuoruus on maksimaalisen riskinoton, elämyshakuisuuden ja kaveruuden elämänvaihe, hän kiteyttää.

"Kaikki tämä epäkypsän otsalohkon takia."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kaksi äitiä ja tiedetoimittajaa puntaroi perhe-elämää aivovinkkelistä. 

Tiina Huttu on neurobiologi ja tietokirjailija (Personal Brainer - treenaa aivosi vireiksi, Wsoy 2016). Häntä inspiroi lapsen ja vanhemman yhteinen kasvu: keitä olemme, miten voimme tulla siksi, joksi haluamme ja mistä tiedämme, mitä haluta?

Kirsi Heikkinen on tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, aivan erityisesti aivotutkimus. Kirsi on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa – viimeksi Uudessa-Seelannissa.

Kaksikon tietokirja Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä ilmestyi helmikuussa 2017 Wsoyn kustantamana. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat