Kirjoitukset avainsanalla teiniaivot

Rankaisu ei välttämättä ole kovin tehokas keino takoa järk…yrittää saada nuori oppimaan jotain. 

Näin voi päätellä tutkimuksesta, joka julkaistiin PloS Computational Biology –tiedelehdessä vuonna 2016. 

Kognitiivisen neurotieteen professori Sarah-Jayne Blakemore Lontoon University Collegesta ryhmineen värväsi siihen mukaan  12–17-vuotiaita teinejä ja 18–32-vuotiaita aikuisia. Nämä saivat tehtäväkseen valita kuvioita, joista tietyllä todennäköisyydellä joko tienasi rahaa tai sai sakon. 

Kävi ilmi, että nuoret älysivät yhtä nopeasti kuin aikuiset, millainen kuvio poiki palkinnon. Sen sijaan he olivat huonoja oppimaan, millaisia kuvioita kannattaisi vältellä. Toisin kuin aikuiset, teinit eivät ottaneet onkeensa siinäkään tapauksessa, että heille erikseen selitettiin kunkin valinnan jälkeen, mitä toisesta vaihtoehdosta olisi seurannut. 

 

Välitön palkinto houkuttaa teiniä voimakkaammin kuin isompi voitto hamassa tulevaisuudessa, Blakemore huomauttaa tuoreessa kirjassaan Inventing ourselves – the secret life ot the teenage brain (Doubleday 2018). 

”Se, että palkinto tepsii teiniin paremmin kuin rangaistus, ja pikainen palkinto paremmin kuin pitkäaikainen, voi selittää, miksi esimerkiksi tupakoinnin haitoista varoittelevat mainokset eivät oikein uppoa tähän ikäryhmään”, Blakemore sanoo. 

Hän kertoo taannoisesta tutkimuksesta, jossa verrattiin eri tavoin toteutettujen savuttomuuskampanjoiden vaikutuksia nuoriin. 

Joissakin niistä painotettiin tupakoinnin keuhkosyöpäriskiä, joissakin taas yököteltiin tupakoitsijoiden pahanhajuista hengitystä.  Toisissa sauhuttelijat esitettiin ikävinä ihmisinä, kun taas coolit tyypit kieltäytyvät tupakasta. Osassa ruodittiin passiivisen tupakoinnin haittoja muille ihmisille, erityisesti vauvoille ja pikkulapsille, osassa taas keskityttiin tupakkateollisuuden markkinointiin ja mainittiin, kuinka ala hyötyy tappavien tuotteidensa myymisestä jopa alaikäisille. 

 

Osoittautui, että parhaiten nuorten savuttomuutta edistivät kampanjat, joiden keskiössä oli passiivinen tupakointi, roolimallit sekä tupakkateollisuuden motiivit.

”Missään niistä ei ollut kyse tupakoitsijan omista terveysriskeistä, vaan ne nostivat esiin vaikutukset kanssaihmisiin”, Blakemore sanoo.

Vastaava tulos saatiin kokeissa, joissa yritettiin vaikuttaa nuorten ruokatottumuksiin. Ruoan terveyshyötyjen mainostaminen ei hetkauttanut teinien tapoja, mutta kun terveellisen ruoan valitseminen esitettiin keinona panna hanttiin esimerkiksi roskaruoan markkinoimiselle pikkulapsille, he jättivät epäterveelliset herkut väliin – ainakin joksikin aikaa.

Näyttää siis siltä, että ainakin terveysvalistus menee paremmin perille, jos se kytkeytyy arvoihin, jotka ovat nuorille itselleen tärkeitä. 

”Jos haluamme vähentää tiettyjä riskejä, voisi olla fiksua korostaa valintojen ja päätösten välittömiä sosiaalisia seurauksia sen sijaan – tai lisäksi – että varoittelisimme niiden kauaskantoisista seurauksista.”

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Anteeksi klikkiotsikko, mutta en saanut aivoistani juuri nyt irti parempaakaan.

Jatketaanpa neuvoista (teinin vanhemman huoneentaulun löydät tästä). Pyysin nimittäin kirjaamme varten vinkkejä vanhemmille myös nuorilta itseltään. Sellaisilta, jotka ovat jo loiskutelleet teinivuosiensa läpi mutteivät ole vielä ehtineet unohtaa, miltä se tuntuu ja millaista se on.

Kokemusasiantuntijoiden käyttäminen asiantuntijoina on usein pulmallista (he eivät suinkaan ole aina oikeassa, vaikka itse niin luulevat!), mutta tässä tapauksessa se on mielestäni perusteltua. 

Kolme nuorta listasi kukin viisi asiaa, joita teinin vanhemman EI kannata tehdä. Vaikka nämä neuvonantajani olivat eri paikkakunnilta eivätkä nähneet toistensa listoja, ohjeet osoittautuivat niin samankaltaisiksi, etten viitsinyt vaivata useampaa. Sitä paitsi näiden kokemusasiantuntijoiden neuvot olivat aivan samoja kuin tutkija-asiantuntuntijoiden.

Tässä tulee 15 vinkkiä, olkaa hyvät:

 

3 x MOKAAT VARMASTI, JOS

1. Rajoitat nuoresi itseilmaisua

Se, että on pakko omistaa tietynlainen kynä, ostaa valmiiksi rikkinäiset farkut tai pukeutua katupunkkarin näköiseksi, voi vanhemmista tuntua naurettavalta, mutta teinille se on tärkeää. Se lisää itsevarmuutta, sillä ilmaistaan kuulumista ryhmään, ja se auttaa löytämään uusia kavereita. Karseatkin ulkonäkökokeilut auttavat nuorta oman itsensä löytämisessä. 

2. Ylivalvot teinisi tekemisiä

 Älä aseta tiukkoja kotiintuloaikoja tai kyttää nuoren jokaista liikettä. Minulla ei koskaan ole ollut kotiintuloaikoja ja sain lukiossa alaikäisenä olla öitä poissa. Kaverini, joiden vanhemmat utelivat koko ajan, missä olemme ja kenen kanssa, kapinoivat huomattavasti enemmän ja käyttäytyivät estottomammin ja karskimmin kuin minä.

 Riittää, että varmistat, että teinillä on rahaa bussilippuun ja tiedät, minne hän on menossa, sillä se on välittämistä. Kaikki sen ylitse menevä osoittaa ymmärryksen ja luottamuksen puutetta. Kun vanhemmat olettavat, että lapsi tekee huonoja päätöksiä ja sekoilee, tämä heijastuu lapseen. Sen sijaan jos vanhempi luottaa, että teini osaa pitää itsestään huolen, hän tekee niin ja oppii vastuullisuutta.

 3. Järjestät koko ajan yhteistä tekemistä

 Joskus on hyvä mennä koko perheen voimin mökille tai ulos syömään, mutta parasta on se, kun ollaan yhdessä ihan omalla painollaan. On tärkeää, että teinillä on omat menonsa kavereiden kanssa, ja ettei häntä pakoteta lapsen tavoin kaikkiin suvun rientoihin ja muihin aktiviteetteihin.

4. Olet liian tunkeileva

Jos teinilläsi on kavereita kylässä, kysy lyhyesti kuulumiset, mutta sitten voit poistua näkyvistä. Tai jos teinin kannalta oikein onnekkaasti käy, olet keksinyt omaa menoa samalle päivälle. Ei ole tarpeen saattaa ovelle, jos tarjoat nuorellesi kyydin kavereilleen. Eikä julkisilla paikoilla tarvitse osoittaa suurenmoisia “olemme yhtä perhettä” -eleitä, varsinkaan, jos näköpiirissä on muita teinejä, jotka hengaavat kavereidensa kanssa.

5. Asettaudut (muka) teinin aaltopituudelle

Kyllä se vain on niin, että vanhemmat eivät tiedä, mikä musiikki on nyt in tai mitkä slangisanat cool, eikä heidän tarvitsekaan tietää. Vanhemmat ovat muutaman vuoden ajan teinin mielestä noloja, mutta veikkaanpa, että kehumasi muusikot, antamasi kirjasuositukset ja elämänohjeet, muistuvat muutaman vuoden päästä mieleen. Siksi vanhempien kannattaa vaan pitää kiinni omasta maustaan ja tyylistään, eikä yrittää liiaksi ymmärtää murrosikäisen ailahtelevia vaiheita musiikin ja pukeutumisen suhteen.

Silja-Riikka, 20

 

1. Unohdat, että teinisi on teini

Teinit tekevät kaikenlaista tyhmää – halusitpa sitä tai et. Kaiken ”tyhmän” kieltäminen ja tiukkojen rajojen asettaminen ei todennäköisesti johda siihen, että sinun teinisi jättäisi idioottimaiset kokeilut ja muut sekoilut tekemättä. Todennäköisempää on se, että teinisi sekoilee ja kokeilee ihan yhtälailla kun muutkin ”nuoret aikuiset” – siitä vain ei kerrota nipottajavanhemmille. Kun annat teinille siimaa, tämän kynnys kertoa missä on, mitä tekee ja kenen kanssa liikkuu ei kasva liian suureksi. Näin sinulla saattaa jopa olla jonkunlainen käsitys siitä missä kiusankappaleesi liikkuu.

2.  Olet liian utelias

Ole kiinnostunut teinisi tekemisistä, mutta älä huohota niskaan. Mitä enemmän tivaat, sitä vähemmän nuortasi kiinnostaa kertoa kuulumisiaan oma-aloitteisesti. Älä kuitenkaan anna sellaista kuvaa, että sinua ei kiinnosta teinisi asiat lainkaan, koska silloin häntä ei todennäköisesti kiinnosta sinulle mitään kertoakaan.

3.  Unohdat kehua

Klisee, mutta kehuminen kasvattaa itsetuntoa, joka teini-iän myllerryksissä saattaa joskus olla hukassa. Sitä paitsi kaikki pitävät kehuista – kehu teinisi lisäksi kaikkia muitakin ihmisiä.

4. Olet ylituttavallinen

Tutustu nuoresi kavereihin. Kun tunnet heidät (ja he tuntevat sinut!), sinun on helppo epätietoisuuden hetkellä tarkistaa tilanne soittamalla jonkun toisen riesalle ja kysyä heiltä missä mennään, ja mikä meininki on. Älä kuitenkaan ole liian tuttavallinen – sinä et ole enää teini.

5.  Teet valintoja teinin puolesta

Ihmiset saattavat olla kummallisia teini-iässä – suurin osa on. Anna teinillesi tilaa kasvaa sellaiseksi, miksi hän ikinä kasvaakaan. Vanhempi on katsoja ja fani, jonka pitää huutaa paitsiota ja raivota erotuomarille, mutta peliin puuttuminen ei ole enää sallittua. 

Eemeli, 21

 

1. Huudat, jos teinisi jää kiinni alkoholin juomisesta

 Pystyynhaukkuminen on takuuvarma keino estää nuortasi olemasta sinulle rehellinen tai  jakamaan asioitaan kanssasi.

 2. Tuputat harrastuksiasi

 Vaikka itse olisit (ollut) innostunut esimerkiksi tietystä urheilulajista, se ei automaattisesti tarkoita, että lapsesi haluaa seurata jälkiäsi. Kannusta hänen omia harrastusvalintojaan.

 3. Olet kroonisesti epäluuloinen

Mitä enemmän vanhempi luottaa, sitä vähemmän teinin täytyy kieroilla. Luotetun lapsen ei tarvitse piilotella asioita.

 4. Oletat, että nuori on aina kotona

 Jos tiedät, missä lapsesi on, hän ei tarvitse  minuutintarkkoja kotiintuloaikoja – eikä hänen tarvitse aina yöpyä kotona.

 5. Kyttäät netissä

 Sinun ei pidä kieltää teiniltäsi esimerkiksi facebookia, jos tämä ei huoli sinua frendikseen. Eikä sinun tarvitse tietää jok’ikistä asiaa nuoresi yksityiselämästä. Ei hänkään halua tietää sinun.

Sandra, 22

***

Kiitos kun klikkasit,

Kirsi

 

Kommentit (2)

Tennari

Kirsi olen täysin eri mieltä kanssasi. Itsellä on jo kolme fiksua aikuista lasta, joiden elämässä olin ja olen tiiviisti mukana. Nuori tarvitsee vanhemmista tukea ja turvaa, ei kaveria. Unta riittävästi, eli kotiintuloajat arkisin hyvissä ajoissa. Alkoholia voi nauttia sitten kun on täyttänyt 18v. Sääntönä oli lukio-aikana myös, että mahdollisista bileistä soitettiin kotiin. Yöksi ei jääty, ja me vanhemmat haimme aina kotiin. Näin varmistettiin, että teini oli hyvässä kunnossa ja pääsi turvallisesti kotiin. Usein myös kavereita samalla kyydillä.  Lasten ja nuorten työ on opiskella koulussa. Olen vaikuttanut heidän kouluvalintoihinsa, ja pienempänä varmistin myös läksyt.  Itselläni oli turvaton lapsuus liian isossa perheessä mitä vanhemmatkaan eivät jaksaneet. Ei rajoja, eikä kotiintuloaikoja. Kaikenlaista ei niin hyvää, sattui minulle silloin. Omista lapsista olen pitänyt erittäin hyvää huolta, ja vanhimmasta tuli opettaja ja kahdesta nuoremmasta lakimiehiä. Vanhempien pitää antaa lapsille rakkauden lisäksi säännöt, ohjausta ravitsevaa ruokaa ja huolehtia heistä.

Pää edellä
Liittynyt17.8.2016

Hei,

anteeksi, huomasin kommenttisi vasta nyt! Olen täysin samaa mieltä, että vanhempi on vanhempi eikä kaveri. Ja tukea, turvaa, sääntöjä ja rajoja tarvitaan, ilman muuta. "Anna liekaa, mutta älä katkaise sitä". Kuinka pitkä kenellekin sopiva lieka on, lienee osin perhe- ja lapsikohtaista. Nämä olivat siis nuorten aikuisten antamat vinkit teinien vanhemmille, yleisluonteisempia oli tätä edellisessä postauksessa

Kirsi

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uujea! Nature-tiedelehtiperhe julkaisi eilen (21.2) iiiiiison paketin tuoreita teini(aivo)tutkimuksia, puran niitä teille heti, kunhan työtöiltäni ehdin. Hätäisimmät voivat kurkkia tuloksia täältä

Mutta ensin muuta. Lupailin viime kerralla vinkkejä siihen, miten vanhempien kannattaa teineihinsä suhtautua. Tiristin tähän mennessä kahlaamistani tutkimuksista tärkeimmät neuvot tähän:

 

1 Älä suhtaudu murrosikäiseen kuin vauvaan. Hän ei mahdu enää turvaistuimeen, edes henkiseen. Teini tarvitsee itsenäisyyttä. Anna liekaa, mutta älä katkaise sitä.

2 Arvosta, kuuntele. Se miten suhtaudut, vaikuttaa siihen, millaisena teini itsensä näkee. Varo tuomitsemasta ja haukkumasta isoon ääneen nuoresi ystäviä. Usein hän tulkitsee arvostelun kohdistuvan itseensä.

3 Pidä rajat, mutta vältä kieltoja. Sopikaa tietyistä säännöistä yhdessä, valitkaa myös sääntöjen rikkomisrangaistukset yhdessä. Etukäteen. Ne koskevat myös itseäsi.

4 Älä pelkää riitoja. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lähes puolet äideistä uskoo, että riitely on tuhoisaa äiti-tytär-suhteelle, kun taas tyttäristä tätä mieltä oli vain reilu viidennes. Vastaanväittäminen on nuoren mielestä rehellisyyttä. Älä siis karjaise heti, että ”älä väitä vastaan”, kun teinisi avaa suunsa vaan kuuntele, mitä hän sanoo (kohta 2!)

5 Luota. Ole myös itse luottamuksen arvoinen. Jos lupaat jotakin, pidä se. (kohta 3!)

6 Ota koppi, jos nuori mokaa. Muista, että teinisi vasta opettelee aikuiselämän askelkuvioita.

 

Emotionaalinen murros ja käyttäytymisen muutos näkyvät kaikissa nuorissa, mutta niiden aste vaihtelee. Joidenkin teinimyrsky jää satunnaiseen äyskähdykseen, toiset pillastuvat täysin. Volyymia vääntää – taas kerran – niin nuoren perimät geenit kuin ympäristö, joka niitä virittää.

Yksi universaali ympäristötekijä, joka ohjaa nuoren käyttäytymistä ja viilaa samalla tämän aivoja, on kulttuuri, jossa teini elää. Eri puolilla maailmaa nuori voi ja saa tehdä erilaisia asioita, tai ainakin niistä rankaistaan eri tavoin.

Kulttuurista riippumatta lepsuimpien vanhempien – sellaisten, jotka eivät aseta nuorilleen mitään sääntöjä – nuoret näyttävät villiintyvän pahimmin, huomasivat taannoin Pennsylvanian osavaltionyliopiston tutkijat. Lepsujen lapset myös valehtelevat vanhemmilleen useimmin, he havaitsivat.

Ankarien, nuortensa elämää ja tekemisiä täysin määräilevien vanhempien teinit taas tottelevat, mutta masentuvat kaikista todennäköisimmin. Osa autoritääristen vanhempien nuorista oppii kiertämään säännöt ja kiellot ja pitämään liian tiukkapipoiset vanhempansa pimennossa tekemisistään.

Parhaiten kärryillä nuortensa elämästä ja elämässä pysyvät tutkimusten mukaan ne isät ja äidit, jotka keskustelevat lastensa kanssa eniten. Näillä vanhemmilla on tietyt pääsäännöt, joista he pitävät johdonmukaisesti kiinni. He myös selittävät, miksi ne ovat tärkeitä. Muuten he antavat teininsä opetella itsenäistä elämää antamalla hänen tehdä valintoja ja päätöksiä ihan itse.

 

Välittäminen ilman jyräämistä näyttää olevan ainoita konsteja, millä vanhempi voi vaikuttaa esimerkiksi nuorensa alkoholinkäyttöön. Yhdysvaltalainen Brigham Young -yliopiston 5000 teiniä kattanut tutkimus paljasti, että nuori, jolla on lämpimät välit vanhempiinsa – jotka myös tiesivät, miten nuori tapaa viettää aikansa – olivat vähiten taipuvaisia kännäämään. Näillä nuorilla oli myös muita todennäköisemmin ystäviä, jotka eivät juoneet alkoholia.

Sen sijaan leväperäiset isät ja äidit, jotka kyllä rakastivat mutteivät olleet lainkaan kartalla nuorensa tekemisistä, peräti kolminkertaistivat näiden viinanläträysriskin. Tiukasti jälkikasvuaan vahtivien mutta ”emotionaalisesti kylmien” vanhempien lasten juopotteluriski tuplaantui.

On myös huomattu, että dominoivat vanhemmat, jotka yrittävät jyrkällä sanelupolitiikalla estää jälkikasvuaan käyttäytymistä kaveriensa tavoin, voivat komentelullaan aiheuttaa sen, että nuoresta kasvaa aikuinen, joka ei uskalla pitää puoliaan esimerkiksi alistavan puolison suhteen.

 

”Suhteellisuudentaju. Se on vaikeaa”, totesi kahden teinin äitiystäväni. 

”Olla rauhallinen, mutta jotenkin kartalla. Puuttua, kun on pakko. Huomata puijausyritykset ja katsoa pikkujuttuja sormien läpi.”

Mutta yritetään.

 

Kirsi

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Tutkimukset viittaavat siihen, että voimistunut riskinotto nuoruudessa on todennäköisesti normatiivista, biologista ja – ainakin johonkin rajaan asti – vääjäämätöntä”, kiteytti teiniaivotutkija, professori Lawrence Steinberg Developmental Review -tiedelehdessä kymmenen vuotta sitten. Näyttö tästä on vahvistunut viime vuosina.

Jotkin teinien ottamista riskeistä eivät ole yhdentekeviä. Nuori sortuu esimerkiksi holtittomaan autoiluun, suojaamattomaan seksiin, rikoksiin sekä kokeilemaan laillisia ja laittomia päihteitä herkemmin kuin muunikäiset.

Liikenneonnettomuudet ovat 15−29-vuotiaiden yleisin kuolinsyy koko maailmassa. Suomessa nuorten kuljettajien riski kuolla liikenteessä on yli kolminkertainen muuhun väestöön verrattuna.

THL:n vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan 8.–9.-luokkalaisista viidesosa oli ollut sukupuoliyhdynnässä; 11 prosenttia ei ollut käyttänyt viimeisimmällä kerralla mitään ehkäisyvälinettä. Lukion ykkös- ja kakkosluokkalaisista yhdynnässä oli ollut 38 prosenttia, suojaamatonta seksiä oli viime kerralla harrastanut noin viisi prosenttia. Ammatillisten oppilaitosten koululaisten vastaavat luvut olivat 60 ja 7,5 prosenttia.

Saman tutkimuksen mukaan 40 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista, 65 prosenttia lukion 1.–2.-luokkalaisista ja 73 prosenttia ammatillisista koululaisista juo alkoholia. Humala lisää tunnetusti sekä holtittoman autoilun – rattijuoppo on useimmiten 18-vuotias –  että suojaamattoman seksin riskiä, mutta sillä on merkitystä myös pääkopan sisuksille. 

Tutkijat arvelevat, että teinin aivot ovat erityisen herkät alkoholin haitoille. Eläinkokeissa on havaittu, että alkoholi vaurioittaa esimerkiksi muistin ja oppimisen keskiössä olevaa hippokampusta helpommin kuin aikuisella. Myös paljon ryypänneitä ihmisteinejä on tutkittu aivokuvauksin, ja kuvista näkyy, että heidän hippokampuksensa ovat pienemmät kuin raittiilla ikätovereilla. 

 

Miten vanhempi voi sitten suojata nuortaan pahimmilta riskeiltä? Estää näkemästä muita nuoria? Lukita huoneeseensa ja päästää kymmenen vuoden päästä ulos?

Ei tietenkään. Nuoruuden, joka siis jatkuu vielä pitkään biologisen murrosiän päätyttyäkin, tehtävä on kasvattaa lapsi itsenäiseksi aikuiseksi. Ikätoverit ovat tässä keskeisessä roolissa: he auttavat nuorta oppimaan seisomaan omilla jaloillaan ja rakentamaan omaa identiteettiään. He opettavat vuorovaikutustaitoja, joita aikuisuudessa tarvitaan. Ja juuri heistä rakentuu se sosiaalinen kudos, joka nuorta tulee aikuisena ympäröimään.

Ystävät ovat myös turvaverkko, joihin teini voi nojata, kun tunteet tuivertavat (kuvaava esimerkki Mormuskamutsin blogissa!). Frendit puskuroivat myös mielen kuormittumista. Nuoruus kun on mielenterveydellisestikin riskialtista aikaa: moni mielen sairaus puhkeaa herkimmin juuri teini-iässä. 

Hyvää ystävänpäivää! 

Kirsi

 

ps. Voi se vanhempi silti jotain tehdä. Palataan siihen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kaksi äitiä ja tiedetoimittajaa puntaroi perhe-elämää aivovinkkelistä. 

Tiina Huttu on neurobiologi ja tietokirjailija (Personal Brainer - treenaa aivosi vireiksi, Wsoy 2016). Häntä inspiroi lapsen ja vanhemman yhteinen kasvu: keitä olemme, miten voimme tulla siksi, joksi haluamme ja mistä tiedämme, mitä haluta?

Kirsi Heikkinen on tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, aivan erityisesti aivotutkimus. Kirsi on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa – viimeksi Uudessa-Seelannissa.

Kaksikon tietokirja Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä ilmestyi helmikuussa 2017 Wsoyn kustantamana. 

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat