Oli kyse koulumenestyksestä, urheilusta tai elämänhallinnasta, olennaista on usko omaan pärjäämiseen. Miten lasta voi auttaa uskomaan itseensä?

Moni vanhempi ajattelee, että mitä ylitsevuotavammin lasta kehuu, sitä vankemmin hän oppii luottamaan itseensä. Lapsen kiittäminen ja kannustaminen onkin tärkeää, mutta olennaista on myös se, kuinka sen tekee.

Tutkimusten mukaan lapsi, joka uskoo, että lahjakkuus on synnynnäistä, luovuttaa haastavia tehtäviä kohdatessaan helpommin kuin lapsi, joka uskoo, että ominaisuuksia ja taitoja voi kehittää. Tällaisen asenteen rakentumista auttaa, kun kehuu lasta pikemminkin harjoittelusta ja yrittämisestä kuin vain osaamisesta tai onnistumisesta.

Esimerkiksi lapsi, joka on kuullut koko elämänsä suitsutusta fiksuudestaan, saattaa kuvitella, että haparointi nähtäisiin merkkinä päinvastaisesta. Jos lapselle tulee tärkeämmäksi loistaa muiden silmissä kuin haastaa itsensä oppimaan uutta, hän ei esimerkiksi ehkä tartukaan innolla uuteen, vaikeampaan palapeliin vaan kokoaa vain niitä, joista tietää selviytyvänsä leikiten.

Sen sijaan lapsi, jota palkitaan yrittämisestä – johti se onnistumiseen tai ei – uskaltaa myös harjoitella eikä vain onnistua. Hän oppii uskomaan, että voi itse vaikuttaa pärjäämiseensä ja uskaltaa ottaa haasteet vastaan.

Mistä lasta palkitsee, sitä hän oppii tavoittelemaan ja arvostamaan. Jos häntä kehuu älykkääksi tai kiltiksi, hän ehkä ajattelee, että hänen tuleekin olla sellainen, jotta häntä rakastetaan.

Myös tietty uskottavuus on kehumisessa tärkeää. Jos vanhempi hehkuttaa lasta joka tilanteessa, jo esikoululainen ymmärtää sen kertovan pikemmin vanhemman matalista odotuksista kuin saavutusten erinomaisuudesta. Itsensä ylittäminen on lapsellekin lopulta palkitsevampaa kuin vain tyhjissä kehuissa paistattelu.

Näin kehut fiksusti

Suosi: ”Vau, oletpa malttanut harjoitella ahkerasti, kun olet oppinut piirtämään jo noin hienoja hevosia!”  Rohkaisee lasta kokeilemaan, vaikkei hän vielä osaisikaan.

Vältä: ”Vau, oletpa sinä taiteellinen!” Ominaisuuden kehuminen kannustaa pikemmin näyttämään valmiita taitoja kuin opettelemaan uutta.

Suosi: ”Kylläpä olen iloinen, että yritit pukea itse, sehän sujui jo paremmin kuin viimeksi!” Spesifi kehu auttaa lasta myös seuraavassa vastaan tulevassa tilanteessa: isä tulee iloiseksi, kun yritän. Lapselle on nimittäin tärkeää tietää, mitä häneltä odotetaan.

Vältä: ”Upeaa, kylläpä iskä on ylpeä!” Lapselle voi jäädä epäselväksi, mistä häntä kehutaan.

Suosi: ”Olipa kauniisti tehty, kun maltoit istua pöydässä ruokailun loppuun!” Teot ratkaisevat, ja valinta on lapsen omissa käsissä. Lapsi voi hallita paremmin sitä, mitä tekee kuin sitä mitä on.

Vältä: ”Äidin kiltti tyttö!” Lapsi voi tulkita kelpaavansa vain siksi, koska on kiltti.

Suosi: ”Onpa hienoa, että yritit ihan itse miettiä ratkaisua, seuraavaksi voimme kokeilla yhdessä.” Lapsi oppii, ettei tehtävä ole mahdoton ja häntä autetaan kyllä, kunhan hän on itse yrittänyt parhaansa. Virheet ovat mahdollisuuksia kehittyä.

Vältä: ”Oletpa sinä fiksu kun ratkaisit näin vaikean laskun.” Lapsi oppii, että jos kerran onnistuminen on merkki älystä, epäonnistumisen täytyy olla todiste päinvastaisesta. Kannusta siis silloinkin, kun lapsi ei yrityksestään huolimatta onnistu.

Tiina

P.S. Sain juuri käsiini Niko ja Makke Leppäsen uunituoreen kirjan Itseluottamus – Kestomenestys mielessä (Viisas Elämä 2017). Odotan saavani kirjasta paljon. Kirjoittajilla on viisaita ajatuksia luontaisesta itseluottamuksesta – joka näkyy kirkkaimmin pienessä lapsessa.