Jos et ole enää teini, muistatko, millaista se oli? 

Etenkin se, kun  kaikki tuijottivat sinua herkeämättä päästä varpaisiin, arvostelivat hiuksiasi, kasvonpiirteitäsi, vartaloasi, vaatteitasi, tekemisiäsi? Ja kuiskuttelivat sinusta selkäsi takana.

Tai siltä se ainakin tuntui.

”Tällainen on varsin yleistä noin 11–14-vuotiaana, kun nuoret tiedostavat, että muilla on kyky arvioida heitä. Tämän seurauksena he itse yliarvioivat, kuinka laajasti sitä todellisuudessa tapahtuu”, Sarah-Jayne Blakemore kertoo kirjassaan Inventing Ourselves: The Secret Life of the Teenage Brain. Blakemore on kognitiivisen neurotieteen professori Lontoon University Collegessa ja maailman arvostetuimpia teiniaivojen asiantuntijoita.

”Kun varhaisteini-ikäiset alkavat pohtia, keitä he ovat ja miten he istuvat muiden joukkoon, he tulevat tietoisemmiksi itsestään. Jopa siinä määrin, että he kuvittelevat itselleen yleisön silloinkin, kun sellaista ei ole”, Blakemore sanoo. 

Ja sekös nolottaa!

Yhdysvaltalaistutkijat todensivat tämän toiminnallisella magneettikuvauksella vuonna 2013. 

He pyysivät lapsia, nuoria ja aikuisia makoilemaan aivoskannerissa tekemättä mitään. Silloin tällöin vain syttyisi punainen valo merkiksi siitä, että  toinen – saman ikäinen – ihminen katselisi heidän kasvojaan hetkisen kamerasta. 

Oikeasti heitä ei valon palaessa tarkkaillut kukaan, mutta jo se, että koehenkilö luuli näin käyvän, sai nuoren nolostumaan enemmän kuin lapsen tai aikuisen. Fysiologia vahvisti sanalliset arviot nuorten omista tuntemuksista: heidän ihonsa hikoili muita enemmän, ja heidän ”sosiaalisten aivojensa” (= aivoalueiden verkosto, joka erityisesti puntaroi minää ja yrittää ymmärtää muita) ydinalue etuotsalohkossa aktivoitui voimakkaammin.  

Muiden mielipiteillä on merkitystä.

Itsetietoisuutta, joka kumpuaa siitä, mitä ajattelemme muiden meistä ajattelevan, kutsutaan joskus peiliminäksi. Mietimme, miltä näytämme toisten silmissä, ja miten nämä meitä arvioivat. Tästä voi syntyä tyytyväisyyden, nolouden, ylpeyden, häpeän tai syyllisyyden tunteita.

”Teinit vertailevat itseään lapsia herkemmin muihin ja ymmärtävät, että toiset tekevät samoin. He alkavat myös arvostaa muiden arvioita entistä enemmän. Toisin sanoen nuoruudessa peiliminästä tulee tärkeä minuuden kehitykselle”, Blakemore sanoo.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Kaksi äitiä ja tiedetoimittajaa puntaroi perhe-elämää aivovinkkelistä. 

Tiina Huttu on neurobiologi ja tietokirjailija (Personal Brainer - treenaa aivosi vireiksi, Wsoy 2016). Häntä inspiroi lapsen ja vanhemman yhteinen kasvu: keitä olemme, miten voimme tulla siksi, joksi haluamme ja mistä tiedämme, mitä haluta?

Kirsi Heikkinen on tiedejournalisti, jota kiehtoo kaikki, aivan erityisesti aivotutkimus. Kirsi on ehtinyt asua kolmella mantereella, kuudessa maassa ja 17 kaupungissa – viimeksi Uudessa-Seelannissa.

Kaksikon tietokirja Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä ilmestyi helmikuussa 2017 Wsoyn kustantamana. 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat