Kuvat eivät sovellu muotitietoisille, herkkänahkaisille tai sydänsairauksista kärsiville.
Muuten vain vierailevat, pahoittelen jos silmiä kirvelee ;)





Mekkovihani on alkanut jo polvenkorkuisesta. Kutosluokan kevätjuhlissa hampaat irvessä astelin hakemaan todistusta mekossa, jonka olin äitini mieliksi pukenut. Jos nyt tänkerran. Aikas vähän on sen koommin mekkoa minun päältäni löytynyt, muutamia kertoja lukuunottamatta. Ja rentoja kesäisiä maksimekkoja mukaan laskematta.

Hoksasinkin, että suurimmat ulkonäköpaineet mulla kehittyykin juuri silloin, kun koitan oikeasti olla girlygirl. Sutaissessani tukan sipulinutturalle, sipaissessani vähän aurinkopuuteria naamalle, conssit ja 
istuvat farkut jalassa, ruutupaita tai kiva toppi ylläni en oikeastaan edes mieti miltä näytän, silloin jopa tuntuu, 
että on ihan mukiinmenevä. Mutta sehän siinä, kun joskus olisi kiva olla ihan tyttömäinentyttö, iskeä mekko päälle, laittaa tukkaa tuntitolkulla ja toiset tunnit kuluttaa ähisten topsipuikon kanssa nenä kiinni peilissä. 
Sipsuttaa sievänä laukku kainalossa ja hihitellä siideri kädessä.


Mutta aina, joka ikinen kerta kun tosissaan yritän olla tyttö ja nätti, niin iskee ahdistus ja itku, eikä mikään todellakaan ole ihansamamitäväliä. Siltikin uhmaan kohtaloa ja ystävien hermoja nyyhkimällä ripsaria poskille, että miksen mä voi olla ihan oikea tyttö =D

Lähtipäs nyt ihan raiteiltaan tämä sepustus, alunperin olin tulossa mainitsemaan muutaman sanan muodista. Tai siis "muodista". Mulla ei ole minkäännäköistä silmää asujen yhdistelylle, en todellakaan ole ajantasalla mikä on muodissa milloinkin, siitä junasta jäin hetikättelyssä asemalle. :-D Toisinaan olen pelkkää kuosioksennusta, joskus pelkkää farkkua ja joskus siltä väliltä. En ikinä valitse vaatteita päivää ennakkoon, vaan justiinsa viisi minuuttia ennen kotoonta poistumista. Ja asu on kutakuinkin justiin sen näköinen. Eli pukeutumiseni perustuu fiiliksen ja mikäsattuuekanakäteen- pohjalle.

Poikahan meillä oikeasti on parhaiten pukeutunut. Heh. Ei siksi, etten jaksaisi laittautua, ei siksi, että olen äiti ja minun ei kuulu laittautua. Vaan siksi, että oloni on liian laittautuneena epäitsevarma.

Jossei vielä ne levikset revenneet niin viimeistään sitten tällä:

Mutsin asu:
Housut: HalpaHalli (OI KYLLÄ!:D)
Toppi,pipo,aurinkolasit: H&M
Takki: Kaapin kätkö
Kengät: Converse

Ollien asu:
Housut: KappAhl
Huppari: MAKIA
Pipo: ZaraKids
Kengät Converse


Mites te kanssasisaret pukeudutte? Hillitysti, tytösti, rennosti vai kaikesta siltä väliltä?
Mikä on tän syksyn juttu? Meillä viininpunainen, farkkukuosi ja pipotpipot!

Kommentit (4)

Kyllä mä hyppäisin ihan mielelläni tohon asuun! Must on kiva olla semmonen kameleontti! Välillä sääret sheivaukseen ja mekko päälle ja toisinä päivinä taas jalkakarvat piiloon pillien tai vaikka farkkuhaalareiden alle! Ja oon niiin samaa mieltä tosta piposta!!! Löysin tänä syksynä ekaa kertaa mieleisen pipon itelleni ja siitä en hevillä luovu, hahaaa! :P

Kiitos:) Joo onneksi tulee talvi ja miehen kuuluu rakastaa mua tälläisenä kun olen että tervetuloa karvakerros:---D
Pipot on niin kokopäivän tukkakriisin pelastus!!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat