Vastaan kävelee kahta koiraa taluttava vanhempi rouva, pysähtyy kohdallemme ja hetken höpöttelyn jälkeen kysyy "Onko hän tyttö vai poika". Hyvä, etten tirskahtanut nauruun kun kuulin jo päässäni jatko kysymykset rodusta ja agilitysijoituksista, mutta totesin lapseni urokseksi ja ymmärsin, ettei nykypäivänä voi olla aina varma. Nukuin myös yöni hyvin ja lapseni ei ole toistaiseksi kieroon kasvanut, traumatisoitunut ja hämmentynyt omasta identiteetistään. Poika hän sanoo olevansa ja äiti on kuulemma poika, jolta on pippeli pudonnut.

Tämä tapahtui kesällä, jolloin ei vaatteet ollu piilossa haalareiden alla ja tukka vilkkui lippiksen alta
ja luultiinpa minua kerran myös kaupassa söpön pikkutytön siskoksi. Jostain syystä en ole jaksanut ottaa kuumaa siitä, jos joku herkeää luulemaan lastani tytöksi. Tietenkin aina korjaan, että minulla on poika ja meillä kyllä kasvatetaan ihan _poikaa_ eikä kannateta sukupuolineutraalia kasvatusta, mutta sukupuolisensitiivisyys on sellainen juttu mikä pitäisi mielestäni olla ilman tituleerauksia päivänselvä homma joka kodissa. Lapsi saisi olla kiinnostunut mistä haluaa ja me vanhemmat tuetaan siinä ohjailematta omien mieltymyksien ja olettamuksien mukaan. Leikit on leikkejä, värit värejä ja harrastukset harrastuksia, lokeroimatta niiden sopivuutta lapselle sukupuolen mukaan. 
Ei kävisi pienessä mielessäkään kieltää lapselta nukkeleikkiä sen tähden, että se ei nyt äidistä ole kovin soveliasta pienelle pojalle ja pinkistä et sitten ihan varmasti saa tykätä kun sehän on päivänselvästi tyttöjen väri. 
Dinosaurukset ja autot kuuluu pojille eikä ole suotuisaa, että mekkoihin printataan traktoreiden kuvia. 
Pojat harrastaa tietty lätkää ja tytöt balettia. Kuinkas muutenkaan.

Hiljattain päivitetty1

Paras argumentti asiaan on kuitenkin ehdottomasti "lasta voidaan kiusata". 
Miten musta tuntuu, että asia kuin asia kielletään kun siitä voi kiusata. Pitääkö sitä varpaillaan elellä ja mahdollisimman muita miellyttävästi? Mahdollisia kiusaajia vartenko täällä pitäisi kasvattaa? Samaa kastia sen suhteen, että aina kiusatut vaihtavat koulua.
Ensinnäkin on todettu, että se lapsi kiusaa jos on kiusatakseen ja toisekseen voitais koittaa kasvattaa ne kullanmurut olemaan kiusaamatta ja arvostamaan erilaisuutta. En ajatellut opettaa Oliverille, että hänen täytyy olla sellainen kuin kanssaelelijät haluavat hänen olevan ja mistä luokan bädäri sattuu parhaiten pitämään, vaan mitä Oliver tahtoo olla. Hyvä sellaisenaan toppuuttelematta minkään suhteen, että et sä nyt voi kun joku voi sua sit kiusata. Älä oo tollanen tai ton näkönen ettei sua vaan kiusata. Ääk. Ja jos minä opetan lapselleni kuinka hempeät värit kuuluu vain tytölle, niin todennäköisesti hän siitä mainitsee sille kaverille joka erehtyy vaaleanpunaista päälleen pukemaan. 
Kyllähän nämä on ihan vanhemmalta lapselle opetettuja juttuja, lapsi näkee värit väreinä, ihmiset ihmisinä jne mutta se mihin lapset kasvaa riippuu ihan meistä kasvattajista. 

En tietenkään tarkoita, että joka pojan täytyy tykätä barbie-leikeistä ja värikkäistä väreistä tai tyttöjen dinosauruksista vaan, että meidän ei pitäisi niin herkästi rajoittaa lapsen omia mieltymyksiä sen takia, että itse olemme jämähtäneet kivikaudelle ja kuluneihin kategorioihin. Oliver on autopoika ja kaikki missä on moottori kiinnostaa, aina kun teen ruokaa kipittää pienet jalat keittiöön penkkiä hellan viereen kiskoen. Kotityöt tehdään lähes aina yhdessä ja onpa hänellä oma kyökkikin. Hän tahtoo aina istua pytyllä ja katsoa kun meikkaan ja kynsilakan laittaminen on maailman kivointa, varsinkin kun saa itse "maalata" ja samassa hötäkässä saada väriä omiinkin pikku varpaanpäihin. Tykätään mustasta ja harmaasta, mutta löytyy kaapista pinkkiä ja keltaistakin.  Silti vielä viime tsekkauksen tiedon mukaan löytyi vaipan kätköistä sama varustus.


10891559_394328374062212_4463723483943534737_n

Kommentit (12)

Meillä myös 2 v automies henkeen ja vereen, mutta joka aamu sutaisee "poskipunaa" poskilleen kun äitikin niin tekee. Ja tämä tehdään vakavalla naamalla, ei hän näe asiassa mitään outoa vaikka pippeli pöksyistä löytyykin :P

Niin totta! :) toi kommentti "sitä voi kiusata tuon takia" on kyllä niin tyhmä, ihan kun kiusaaminen olisi itsestäänselvyys, ja jokainen omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, kiusataanko mun lasta. Kun sen nimenomaan pitäis olla niin, et itsensä oleminen on se itsestäänselvyys, ja opetetaan lapsia hyväksymään erilaisuutta! Saitkohan yhtään kiinni mun ajatuksenjuoksusta... 😂 anywho, hyvä teksti!! 😊👍

joo toistaiseksi ei oo pippeli pojalta tippunut vaikka äidiltä kuulemma onkih:D meillä kans tykkää sukia puuteria kuontaloon vaikka on myös sitten se ääripää autopoika myös :)

sain kiinni ja justiinsa niin, ei voida opettaa lapselle että kun sua voidaan kiusata ja näyttää samalla itse juurikin sitä mallia. Mistään ei pitäisi kiusata ja siihen on puututtava eikä koitettava lasta muuttaa vähemmän kiusaajia miellyttäväksi. kiitos

hihiii

siis joo kyllä meilläkin ensisijaisesti mopot autot ja lentsikat kiinnostaa, mutta siis justiinsa se, että jos olisi muuten niin ei sen väliä, kaikki on ok :) ja tietenkään ei oo pakko tykätä vaaleanpunaisesta yms, en mäkään kaikista väreistä vaan tykkää vaikka en niitä niin tietylle sukupuolle nää ja se jos ei osaa pojalle pukea pinkkiä on ihan ok siihen asti kun kieltää pukemasta vaikka lapsi haluaisi =D

Ja juu mä välillä mietin että tosta tulee varmaan joku mekaanikko tai kirurgi kun se haluaa aina veitsellä kaikkea olla leikkaamassa=D

Anonyymi

Minunkin 11-kuukautista poikaa luullaan AINA tytöksi. Hänet puetaan mustavalkoisiin vaatteisiin, koska satun siitä tyylistä pitämään. Ilmeisesti se, että ei ole sinistä päällä, saa ihmiset luulemaan häntä tytöksi, en ymmärrä. :( Useimmiten en tietenkään harmistu, korjaan ystävällisesti väärän päätelmän, mutta olen silti kummissani siitä, että ihmiset ajattelevat noin. Miksi pojan pitäisi olla poikaväreissä (yök mikä sana), eli ilmeisesti sinisissä?

Kiva blogi sulla. :)

äääääh, tylsää. mutta toisaalta, väliäkös hällä? :) mä vihaan jo sanaa poika ja tyttö värit. mitä jos olis vaan ihan -värit- ilman etuliitteitä? :D Kiitos, kiva kun kävit ja jätit kommenttia:)

Voi ei noi kynnet, ihana Salla ja ihana Oliver ♥ ! Meilläkin saa leikkiä mitä haluaa, mutta niin vain ne autot ja muut miesryönät Lugia eniten kiinnostavat, HARMI, minä lähtisin mieluummin vaikka sinne heppatallille. :D Oon myös kokeillut kaupassa että se saa itse valita jonkun lelun, mutta aina se vaan kääntyy niiden moottoriskeidojen puoleen Barbien sijaan.

Ainoa mitä mä en halua on että pukisin meidän pojille vaaleanpunaista ja pinkkiä, koska mun omissa silmissä ne nyt vaan on niin 100% tyttöjen värejä, mutta en mä sitä aio niille opettaa ja jos ne nyt joskus sattuu keksimään että haluavat pukea sen väristä päällensä niin fine, mutta pyytämättä mä en niitä niille osta. :D Mutta sekin on vaan mun omassa päässä ja silmissä se vika, ei mua mitenkään häiritse vaikka muilla oliskin niin kunhan mun ei tarvitse pukea niitä mun pojille. :)

Mut hihi jännä nähdä mitä näistä meidän ja teidän autopojista isoina tuleekaan :D !

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat