Kiitos. Kiitos kaikille tsemppiviesteistä edelliseen postaukseen.
Tapahtuneesta on pian kuukausi, vieläkään ei helppoa ole, 
mutta kuten jo todettu, päivä kerrallaan. 
Ja onneksi meillä on tuo yksi nakero.



Ja arvatkaas mitä. Meidän nakeroiselle on haettu nyt päivähoitopaikkaa.
Nyt tuli todettua kaiken tämän hektisyyden keskellä, että rupeaa omat voimavarat olemaan tiukilla. 
Ei nyt vaan ole kauhean toimivaa sovittaa kahden vanhemman vuorotöitä lapsen kotihoitoon. Koittakaapa :D 
Olen kuitenkin tyytyväinen, että Oliver kuitenkin sai kotona viettää yli kaksi vuotta ja päikkyynkin tehdään pehmeä lasku, puolipäivillä ja noin 10 päivää kuukaudessa. Josko saisi jonkinlaista tolkkua tähän meidänkin arkeen.
Mitenköhän Oltsu pärjää? Ei juuri pelota. Kaveri on kyllä niin yltiö sosiaalinen ja avoin, että varmasti on vaan kiva juttu. 

Että sellaista. Mutta hei, mistä te haluaisitte kuulla? Tai olisiko teillä jotain kysyttävää? Joo kysykää! Voisin toteuttaa jonkunnäköistä vastauspostausta tuonnempana :)



Pssssst.. aatelkaa, stylistinä oli tällä kertaa toiminut perheen isompi kaksilahkeinen. Ei paha!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat