Perinteinen ei ollut meidän Pääsiäinen.
Ei ollut munajahtia, ei loihdittu pöytään toinen toistaan hienompia annoksia,
eikä syöty mämmiä. Varsinkaan sitä mämmiä.
Meillä ei ollut suunitelmia, eikä minkään sortin odotuksia pyhille.
Lukuunottamatta sitä, että viikkoa aiemmin oltiin päätetty viettää lauantaina miehen syntymäpäiviä.
Mutta ehkä juuri se, että ei ollut mitä odottaa, nautti oikeasti hetkestä ja meni fiilispohjalla,
teki tästä viikonlopusta yhden parhaista ikinä.
Pitkäperjantai menikin niin, että lepäilin puolipäivää flunssan kourissa
 miehen aloittaessa siivousta ja loppupäivästä menin pojan kanssa ulos. 
Kyllä vaan tekee niin ihmeitä mielelle tuo aurinko!
Isä korjasi mulle fillarin ja tiikerifani sai uudet tikrulakanat, joita sai sitten paijailla.
Lauantaina päästessäni töistä, oli poika jo kovaa vauhtia lähtökuopissa hoitoon.
Miten siitä onkin kasvanut niin reipas poika?
Hyvä, että malttoi pusut ja halit tulla antamaan, kun jo vilkutti reippaasti ulko-ovelle kävellen.
Ilta oli kaikinpuolin onnistunut, kivaa oli ja morkkikset on taas haettu.
Mikä siinä onkin, että aina on ihan kamalat morkkikset, vaikka ei olisi mitään kummallista tehnytkään?

Sunnuntaina heilutettiin valkoista lippua krapulalle.
Aamulla tuli siskon kanssa, joka oli majoittautunut meille koko pääsiäiseksi,
syötyä kokonainen ananas. Mä en tiedä oliko se se krapula, mutta ai hitto tuore ananas on hyvää.
MTV & aplarimehu.
Krapulan saadessa jo luovutusvoittoa, päätettiin kuitenkin skarpata.
Lähdettiin systerin kanssa hakemaan Oltsu hoidosta, käytiin kaupassa ja vietettiinkin loppupäivä ulkona.
Ja krapulasta ei ollut enää tietoakaan, jäljelle jäi vain onnellinen olo.
Sellainen, että mulla on kaikki tässä ja nyt.

Kyllä kesä on vaan meidän aikaa.
Silloin ollaan kyllä oikeesti aamusta iltaan ulkona, aina kun on vain mahdollista.
Maanantaina mentiin vielä perheen voimin isomummulle.
Tuoretta pullaa, kahvia ja lapsen naurua.
Pallon heittämistä koiralle, vesileikkejä, pyöräilyä, suklaamunia.
Niistä on pienen pojan hymy tehty.
Myöhemmin mies lähti pelaamaan poikien kanssa palloa
ja Oltsu sai tulla äitin kanssa viihdyttämään naisia abc:lle.
Karuselliä, jäätelöä, liukumäki (kolhuja), mopoilua.
Näistä oli hyvin väsynyt pieni poika tehty.

Kommentit (4)

Miten paljon kuvia, mä rakastan niitä! Kun saisi itsekin aikaiseksi keikkua kameran kanssa. Hyvä kun tulee yksi kuva viikossa otettua oikealla kameralla :D

Kiitos! :) meillä oli kyllä kiva pääsiäinen ja ihanaa kun säät suosi! (ja mä todellakin uskon, siellä kolme touhukasta poikaa, kun me ollaan helisemässä välillä jo tämän yhden kanssa:D)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat