Tätä aiheesta on tullut avauduttua enemmän tai vähemmän aiemminkin.

Mulla ei ole mitään selkeää linjaa pojan pukemisen suhteen,
vaan se kulkee aika käsikkäin oman pukeutumiseni rinnalla.
Ei niin, että mätsätään yksyhteen väreineen kuivoineen päivineen,
 vaan sellaisella huolettomalla ja rennolla otteella. 
En seiso vaatekaapin edessä tuntitolkulla värejä ja kuoseja yhdistellen,
että mikä nyt näyttäisi kivalta minkäkin kanssa,
en itseni enkä pojan kohdalla.

Pukeudutaan fiiliksen mukaan ja pojalla rakastan värejä. Ja monen mielestä varmaan vääriä värejä;)







Lähes kaikki minut tuntevan tietää, että olen kuitenkin aika tarkka.
En kelpuuta mitä tahansa, enkä pue pojalle sellaisia vaatteita mitkä ei silmääni miellytä.
Ja miksi pitäisikään?
Olen toistaiseksi ollut vakaasti sitä mieltä, että natseuteni pukeutumisen suhteen ei vahingoita ketään.
Ainakaan niin kauan kun vaatetus on kuitenkin sään mukaista ja oikean kokoista.

Mieleni ei kuitenkaan saa vaurioita jos näen vanhempia, joilla ei ole väliä miten lapsensa pukee.
En osoita sormella, naureskele, arvostele tai kuiskuta pojalle,
 että sun vaatteet onkin arvokkaammat tai paremmat.
Mieleni pysyy suht stabiilina vaikka näen sitä kamalaa Bamsea jonkun muun lapsen päällä,
en koe itsestäni ylemmyyden tunnetta, en vain siedä sitä nallea.
Mutta ei se ole minulta pois, jos joku siitä tykkää.






Huvittaa kuitenkin, miksi monen ahteria raapii kuitenkin se, 
että minä tuhlaan rahaa lapsen vaatteisiin.
Se on turhaa rahankäyttöä ja aivan älytöntä.

No onko sen fiksumpaa käyttää rahaa alkoholiin, tupakkaan, energiajuomiin,
epäterveelliseen syömiseen, salikorttiin käymättä ikinä salilla, viikottaiseen ulkona syömiseen jnejnejne.
Jonkun mielestä ehkä on, mutta meillä näin.






Meillä myös on jokainen riepu ihan käyttötarkoitukseen ostettu.
Ei kaappiin koristeeksi tai marinoitumaan markkina-arvon nousua varten,
taikka ulos vain muiden ihmisten pällisteltäväksi.
Meillä saa jokaisen vaatteen kanssa syödä normaalisti, vaikka sitä mustikkaa,
saa juosta nurtsilla, möyriä hiekkalaatikolla ja pomppia lätäköissä.
Meillä ei ole erikseen kauppavaatteita, römyvaatteita, sisävaatteita ja juhlavaatteita.
Meillä on vain vaatteita, korostan _vain_ vaatteita.





Ihan ykkösinhokit on ehdottomasti kaikki Angry birdsit ja Bamset,
siinä sivussa tulee sitten kaikki kivat Disney-hahmot Cars:eineen päivineen.

Ja vaikka en näitä pue lapselle mistään hinnasta, haluan kuitenkin pukea lapseni lapseksi.
Minä en ihannoi tyyliä pukea lasta kuin pientä teiniä, yök en.
Pyrin pukemaan lastani niin, että vaatteet ovat rentoja ja tyylikkäitä, mutta että niissä olisi joku juju.
Joku, mikä kertoo, että ne on kuitenkin lapselle suunnattuja.
Pitkälti pojan vaatteet on kuitenkin sellaisia, mitä voisin kuvitella itsekin heittävän ylleni
ja sitä oikeastaan rajana pidänkin. En pue pojalleni sellaista mitä en mistään hinnasta itse voisi ylläni pitää.





Kuten mainitsin aiemmin, rakastan värejä.
Pojan päältä löytyykin kaikkia sateenkaaren värejä ja oikeastaan vähiten niitä tunnettuja poikavärejä.
Minä näen värit vain värinä, en sukupuolina,
enkä koe, että pojan miehuutta pienentää pinkin paidan pukeminen.

Merkki ei myöskään ole mulle se the juttu.
Itseasiassa monen merkin saadessa hypetystä on oma mielenkiinto lopahtanut.

Oliveria pukiessa mietin matskua, hintaa (ainakin joskus) ja eritoten sitä, onko se pojan tyylinen.
Sillä ei ole väliä roikkuuko se marketin vai rodinin henkarissa.




Kuvissa näkyvät vaatteet ovat:
 Lindex, Mini Rodini, Converse, Mini and Maximus, Beau Loves,
 H&M, Papu, Bobo Choses, Hummel, Ystävän käsityötä, Feiyue, Etnies

Kommentit (11)

Hyvä postaus ja aina niin tyylikäs O! En muista olenko itse koskaan blogissa vaivautunut "puolustamaan" pojan arvokkaampia vaatteita, koska onhan meillä (paljon) enemmän kuitenkin H&M ja muita halvempien merkkien vaatteita.. ja kolme paria Angry Birds sukkia ;)

No myönnetään, on meilläkin cars boksereita ja yöpaitoja ;) ja yksi angrybirds yöpaita. Että niiden suhteen en oo niin ehdoton;) ja meillä on aikalailla fiftififti merkit ja ketjut:)

Kiva postaus, sun tekstejä on aina niin mukava lukea :). Ja ihana Oliver! Mä oon pitkälti samoilla linjoilla, vaikka viime aikoina mun ote on vähän lipsunut ;). Mut hyvä vaan niin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat