Minulla on jakaantunut persoona.
On äitiminä, työminä, parisuhdeminä ja
 minäminä- se minä joka on ja menee ihanmitensattuu.

Minä olen vahvasti sitä mieltä,
että kokonaisen eheän paketin perheeseen saa sillä, että itsekin voi hyvin.

Ei sitä voi ketään muutakaan rakastaa, jollei itseään rakasta ensin.
Kun viihtyy omana itsenään, niin viihtyy siellä kotona juoksemassa
 polvenkorkuisen termiitin perässä ja halimassa miestä.
En oikein koskaan ole ymmärtänyt lausahdusta, että elämä muuttuu täysin lapsen tullessa.
No, tietysti riippuu ihan hirveästi millainen se elämä ennen on ollut, 
mutta en nyt itse ainakaan mitään järjetöntä vapauden riistoa ole kokenut.
Totta kai lapsen tullessa on asetettava lapsen tarpeet etusijalle,
mutta milloin menee liian pitkälle?
Se, että enää ei tule juostua humpalla joka viikonloppu,
ei ole minkäänmoinen menetys, vaan rikkaus.
Äkkiäkös sen nassikan nakkaisi isovanhemmille hoitoon
ja laittaisi jalalla koreasti, mutta kun ei kiinnosta.
On tullut parempaakin tekemistä vapaapäiville.
Ei mitään ihmeellistä, eikä tarvikaan, mutta niistä osaa nyt nauttia.
On kiva syödä hyvin, katsoa leffaa ja vain olla. 
Tietysti joskus on kiva laittaa täydet tällinnit ja vetää pää täyteen. 
Nollata. Hommata morkkikset aamuksi, jotka todennäköisesti kestää seuraavaan reissuun asti. 
Miksei sitä saisi äitinä käydä viihteellä? 
Eihän se automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi on nyt sitten teipattuna oman huoneen seinään,
komennettuna olemaan nätisti.
Tai sitä, että se lapsi on hylätty olkkarin nurkkaan, telkkari viihdykkeenä
 ja vaippapaketti sekä pilttipurkki käden ulottuvilla. Pärjäile. 
Itsehän rakastan kaljaa. 
Usein tuleekin käytyä yhdellä, turisemassa hyvän ystävän kanssa kera hyvän oluen.
Eli siis summasummarum, edelleen voi bailata vaikka on äiti. 
Se ei tee susta yhtään huonompaa kuin ne äidit jotka ei humppaile yhtään. 
Oma lukunsa on myös äidit jotka kammoksuu moista ajatustakin.
Ai kamala, lapsi hoitoon. Kasvaa vielä kieroon ja todennäköisesti on seuraava kouluampuja, vähintäänkin.
Tai että ei voi enään matkustella.
No jaa, itsehän juuri kotiuduin Amsterdamista, että se siitä. 
Toki, ei sitä varmaan kovin äkkiä rahaa ole joka vuodenvaihteessa matkustaa Thaikkuihin tai Balille, 
mutta äkkiä sitä saa säästäessä maksettua itsensä minilomalle tai äkkilähdölle. 
Elämä on valintoja valintoja.

Edelleen voi näyttää nätiltä jos huvittaa. 
Mua nyt ei pahemmin aina huvita, mutta mä olenkin tälläinen rutku. Pipo pelastaa.
Mutta sekin on mun oma päätös, eikä kutita kenenkään muun ahteria, toivonmukaan ainakaan.
Lapsen tulo ei myöskään tarkoita sitä, että nyt sitä on linnoittauduttava kotiin.
 Kylään saa ehkä tulla.
Jos sitä naperoa ei ole mahdollista jättää puolison huoltoon, eikä kenenkään muun, 
niin äkkiäkös sen mukaan ottaa.
 Eihän se tietenkään ole sama asia, 
mutta näkeepähän muutakin kuin sälekaihtimien takaa omaa pihaansa.

Se, että itse tahtoo luopua aivan kaikesta, on oma valinta sekin.
Jos sitä tahtoo erakoitua ja omistautua vain lapselleen, niin ok.
Ainoa aikuinen jota näkee on oma puoliso, ok.
Ulos mennää siinä vaiheessa kun jääkaapissa on enään se valo ja sekin palaa enään vilkkuen.
Ja jos sä aidosti oikeasti voit sanoa, että sä olet onnellinen eläessäs juurikin noin niin fine.
Mutta sinä päivänä kun se lapsi on vähän isompi,
sille on turha avautua, kuinka "mä olen kaikesta luopunut sun vuoksesi",
koska mikään ei ole pahempaa kuin marttyyrimutsi,
ja kukaan ei sua ole pyytänyt kaikesta luopumaan,
vaan sinä teit sen ihan itse.

Koska elämä on valintoja, valintoja.

Kommentit (13)

Anonyymi

ite en kans ymmärrä niitä ihmisiä jotka sanoo että "teen lapsia vasta kolmekymmpisenä tai sen jälkeen että voin elää rauhassa ja tehdä mitä haluan, niin ettei kukaan oo kirkumassa siinä vieressä ja estelemässä" sitten on myös niitä ihmisiä jotka järkyttyy kun näkee perheen ruokaravintolassa jolla on ehkä vuoden ikäinen lapsi mukana, tosi kamalaa mitähän vaikutteita se lapsi saa siitä ku näkee ihmisten juovan ruuan kanssa olutta. Musta vaan on hyvä että lasta ottaa mukaan moniin eripaikkoihin jotta näkee kaikenlaista uutta, oppii siinä samalla. Ite haluan ainaki olla nuori äiti, oon kokenut jo mun "nuoruuden" vaikka oon edelleen nuori, pystyy sitä lapsenkin kanssa kokemaan. baarissa on aina samanlaista eikä sieltä saa mitään irti jos joka viikonloppu käy. Asenteesta kiinni myös moniasia. Ihanaa ku puhut asiaaa. T.hanna

Hyvä teksti. Musta on tullut aika absolutisti pojan jälkeen. Eli ulkona en oo käyny 2v enkä kaipaa sitä touhua pätkääkään. Olin 30v kun sain ekan lapsen joten bos 16kesäisenä alotin 'nollaamaan' ja bilettään niin voin sanoa et oon menoni menny =D

mua kans pikkusen vituttaa nää marttyyrimutsit jotka ruikuttaa vuoden äitipokaalia jokaisesta 'uhrautumisesta' =D mut ei siinä... kaippa jokainen tyylillään.

Komppaan edellisiä ja yllätyin itsekin et tosiaan, oma valintahan se on miten aikansa viettää ja omasta aikaansaamattomuudesta se jääkin kiinni jos jää sohvan pohjalle kun on nätti ilma ja terassi kutsuis. :)

Joo ja eihän sen tarvitse olla bilettämistä se oma aika! Mutta se että nurisee kuinka joutuu kaikesta luopumaan ja ei voi mitään tehdä ei oo ihan paikkaansa pitävä kuitenkaan.
Toki on tilanteita kun ei ole lastenhoitajaa mutta esim jos tykkää että salilla käynti olis ihanaa omaa aikaa niin monessa paikassa on lastenhoito nurkkaukset yms:)

Juu eihän ne lapset ikinä opi olemaan julkisilla paikoilla jos niitä ei koskaan mukaan oteta!
Ja nimenomaan, en mä koe että mun elämä olisi lapsen myötä mitenkään rajoittunut. Edelleen mulla on perheen lisäksi omakin elämä:)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat