Sitä väitetään, että vanhempi tietää parhaiten lasten tarpeet. 
Monesti huomaa kuitenkin, että moni elää käsityksessä "että minä taidan tietää vähän paremmin". 

On ok antaan vinkkejä, neuvoa kysyttäessä ja auttaa kun apua pyydetään. Tuputtaminen ei ole ok.
Eikä se, että vaivihkaan vähän aliarvioidaan toisen vanhemman menetelmiä.

Mulle on aivan yksi lysti miten kukin lapsensa kasvattaa, minä kasvatan omani näin, puen omani näin, ruokin omani näin ja teen rutiinit juuri niin kuin meille ne on sopiviksi todettu. Jos joku kanssa vanhempi kokee, että perse edellä kiivetään puuhun ja täytyyhän noille näyttää mistä se kana pissii niin kuule ei täydy. Jos olet aidosti huolissasi lapsestani, on asia erikseen, mutta sellainen turhanpäiväinen päteminen ei kauheasti naurata. Eikä hyödytä yhtään ketään.

IMG_5451,
Jokainen lapsi on erilainen (aatelkaa!!) ja siinä missä toinen on auttamaton vilukissa on toinen yltäpäältä hiessä. 
Joku saa pukea heti nollarajat alittaessa kauppareissullekin toppahaalaria, 
mutta me heitetään vaan collareiden alle sukkiksia ja paksumpaa takkia. Ja hengissä ollaan.

Meillä ei ole joka ruokailun yhteydessä seisovaa pöytää josta lapsi saa itse valita syödäkseen,
meillä syödään mitä äiti laittaa, jos ei maistu niin odotetaan seuraavalle aterialle.
Tietenkään en tee tietentahtoen ruokaa, mikä ei toiselle maistu ja jos sattuu olemaan uutta ruokaa,
vaaditaan maistamaan, jos ei tykkää annetaan muuta.
Yleensäottaen ei kuitenkaan lapsen vaihtelevan mielialan mukaan ruokia tehdä.
Jos on nälkä, kyllä se syö. Viimeistään sitten seuraavalla. Ja hengissä ollaan edelleen.

Vaikka olenkin aika immuuni jo tuputtamiselle, on mulle hyvin jäänyt muistiin kaikki vauvavuosien kommentit kuinka mua pidettiin uusavuttomana alkuasukkaana. Hyvä, että en pidellyt lastani nurinpäin ja tietenkin kaikki olisi kannattanut aina tehdä jollain toisella tapaa.
En oikein ymmärrä sellaista itsensä jalustalle nostamista, kiillotetaan omaa sädekehää kuinka on itse äitinä kerätty monta tarravihkoa jo täyteen. On itseasia mulle kunnia päästä kuuntelemaan näitä kattavia neuvoja, kuinka minun kannattaisi lapseni kasvattaa. Jännä juttu kun ei oikeen ottanut onkeen, liekö sitten että olen epäonnistunut.

IMG_5456 

IMG_5464 

Mä olen ennenkin maininnut, että olen harvinaisen ylpeä tuosta kaksivuotiaasta.
On hienoa, että voidaan muittamutkitta mennä kahviloihin, kun tiedän toisen osaavan käyttäytyä.
Tänäänkin istui aikuisten penkillä, mutakakkua naamavääränä vetäen ja lähtiessä meni kassalle sanomaan tädille kovaan ääneen kiitos.
Mutta tuo minun lapseni on vasta kaksi. Ja joskus sitä ärsyttää ja saakin ärsyttää.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, ettenkö olisi opettanut lapselle käytöstapoja tai meillä olisi aina ostettu hiljaiseksi. Se merkitsee vain sitä, että lapseni kokeilee joskus rajojaan tai sitä, että muuten vaan vituttaa. Eikös meitä kaikkia joskus?
Musta on kuitenkin ymmärrettävämpää se kiukutteleva uhmaikäinen, joka ei vielä jokaista tunnettaan osaa säädellä tai oikein ilmaista kuin se, että aikuiset ihmiset eivät osaa käyttäytyä.

Tällä viittaan siihen, kun tuntuu siltä, että suurimmat ongelmat kasvatukseen puututtaessa koskee kasvatusta tai lähinnä sitä, miten lapset käyttäytyy. Tullaan antamaan vinkkiä kuinka kannattaisi ostaa jäätelö, että toinen hiljentyisi, annetaan itse pastillia vaivihkaa äidin huomaamatta tai sitten pyydetään poistumaan kaupasta. Niinkuin hiljattain uutisoitiin.

IMG_5463  

Jos mahdollista, olisin itse ottanut lapsen kainaloon ja lähtenyt jo pois, vartti on kuitenkin jo aika paljon huutoa.
Jos taas minulla olisi ostoskärryt täynnä, antaisin huuta kärryissä, sama aikahan mulla menisi tavaroita palauttaessa kuin maksaa ja häipyä. 

Itse kiinnitin huomiota enimmäkseen siihen mitä kommentteja lööppi oli nettisivuilleen kerännyt, tässäpä muutama:

"Onko niitä kiukkuavia kakaroita pakko viedä sinne kauppaan. On taas pikku nico-Petteri aina saanut tahtonsa läpi. Ei nykyajan vanhemmat saa kakaroihinsa mitään rotia"

Niin. No olisihan se kiva, jos lapsessa olisi joku hälytin mikä varoittaa lähestyvästä kiukunpuuskasta.
Se kiukku kun voi tulla yllättäin, puskan takaa, odottamatta ja todellakin kenenkään tahtomatta.
On ihan tavanomaista, varsinkin sille neljävuotiaalle, osoittaa mieltään. En tiedä, onko kyseisen lööpin nico-Petteri saanut kaiken mikä sattuu milloinkin miellyttämään, mutta noin niinkuin yleensä uhmalla ja hemmottelulla ei ole tekemistä keskenään ollenkaan. Se, että ei meidän lapsi ainakaan koskaan ikinä niin odota, kyllä se joskus koskaan todennäköisesti vielä yllättää ja jos ei, se on sitten vain harvinainen yksilö tai helvetinmoista tuuria mihin ne uhmakohtaukset ajoittuu.
Kaikki lapset kun tosiaan ovat erilaisia.

"Sit ne kiljuvat lapset voi jättää himaan, kaupat on 14 h auki, niin ehtii järkkää reissun ilman kiljujaa"
"Niille parkuville, kaikkia näpelteleville, itku- potku- raivari tenaville pitäs antaa porttikielto kaikkiin kauppoihin."

Tässä vaiheessa mulla tuli joku brainfartti lopullisesti, että mitäköhän mä just luin.
Joskus on kyllä kieltämättä luksusta käydä kaupassa ilman lasta, mutta en mä kyllä rupea aikatauluttamaan ruoan laittoa,
tai mitään muutakaan päivänrutiinia sen mukaan, miten mies on kotona.
Mulla myyjänä on muuten pienet lapset olleet ihan ne vähiten hermoja raastavia asiakkaita,
vaikka olenkin tullut jo immuuniksi tapajuopoille ja tapavalittajille.
Saisin muuten aika monet porttikiellot jaettua alemman marisijan kuvailun mukaan =D
Mitenköhän lapset ikinä oppii siellä kaupassa tai ylipäätään missään yleisellä paikalla käyttäytymään,
jos mukaan on lupa ottaa aikasintaan seittemän vanhana? Diih.

IMG_5307 
IMG_5358

Luinpa muuten, että oli Helsingissä päiväkotilaisetkin häädetty taloyhtiön pihoilta muihin puistoihin notkumaan,
ettei päiväsaikaan (!!) ole muita häiritsemässä. Uskomatonta..

Että kyllä ne pultsarit kuuluu katukuvaan ja raggarit nakkikioskille,
mutta me suomalaiset ärsyynnytään leikkivistä lapsista. Miksi ne lapset niin vihastuttaa?
Lasten täytyisi olla äänettömiä ja näkymättömiä.Onko ne lapset kivoja vaan silloin kun ne nukkuu tai sukeltaa?

Kommentit (16)

Hyvä postaus!

Tuli mieleen Topi tosta kahvilaesimerkistä :) Istuu kans nätisti tuolilla ja syö asiallisesti penkillä safkaansa. Sen jälkeen menee kiittämään kassalle neitiä! Yleensäkin ei huuda karkin perään kaupassa, ei kiukuttele mahallaan maassa jne.

MUTTA SILTI voi iskeä se päivä, että maailma on paska ja kaikki ärsyttää. Sitten tuleekin niitä tuomitsevia katseita, että enkö "kouluta" lastani oikein.

Hmph. Kyllähän aikuistakin joskus vituttaa. Sekö sitten on ok??

Allekirjotan jokaisen sanan tästä tekstistä! (Y)

Mä otan ensimmäisen pätemisen vielä ihan ok hyvin, mutta heti kun sitö alkaa tulla lisää ni avaan kyllä sanallisen arkkuni :D! Mikään ei oo ärsyttävämpää kun toisen päteminen jos sillä ei oo mitään käsitystö asiasta tai jos sen oma lapsi on joku kuka ei ikinä räpäytä edes silmiään ja kertoja kuvittelee sen hiljasuuden johtuvan hänen hyvästä tavastaan kasvattaa lasta xd

Mut joo, just oli tän madventuresin rikun joku teksti hesarissa (?) jossa se kerto kuinka on huomannu maailmalla matkatessaan, että suomessa vihataan lapsia varmaan enemmän kun missään muualla.

Lapsen itkuhan on _luonnollinen_ asia. Eihän pienet vauvat esimeriks osaa muulla tavoin kommunikoida. jos se itku sattuu tulemaan kaupassa, niin monet kyylää ja ihmettelee, että ompa siinä huono mutsi kun lapsi ei osaa käyttäytyä, vaikka lapsi ei edes muulla tavalla vielä osais kertoa hätäänsä -,-

Oon kyl huomannu itessäniki sen, että jos Koda huutaa jossain ( se ei kyllä oo ees vielä ollu kovin vaikeeta sorttia jos ollaan oltu julkisilla paikoilla), ni aattelen heti, että apua nyt se pitää saada hiljaseks ettei häiritse muita. Sitte jos jonkun toisen lapsi huutaa, niin tuskin kiinnitän edes huomiota jos sen vanhemmat on siinä vieressä auttamassa.
Jotenki meihin vaan syötetään sellasta, että lapsi pitäis hiljentää samalla sekunnilla kun se avaa suunsa. Ei kukaan oo mullekaan ikinä sanonu, että hiljennä lapses, mutta ehkä se ajatus on tullu jotenki alitajuntasesti jos on nähny aikasemmin, että miten muut ihmiset reagoi kaupadsa huutavaan lapseen ( tuhahtelee, pyörittelee silmiä, kattoo pahasti yms)

Ihan sikahyvä postaus! Rupes itteeniki kiehuttaa, olit sanas nii hyvin valinnu. :D Vielä ei oo itellä uhmasta kokemusta, kun tytär on 1,5vuotias, mutta sinnepäin mennään kokoajan.. Ihana jo valmiiks tietää etten oo tuleva olemaan yksin niiden asioiden kanssa.

Tosi hyvin postattu, pystyn hyvin samaistumaan ajatuksiisi. Täällä on 3-vuotiaalla ollut melkoisia uhmaraivareita, ne saattaa tulla ihan yllättäen jos vaikka hanska on rutussa tai täti ehtii painaa hissin nappia. Eli aika hankala etukäteen ennustaa milloin harmitus iskee ja kovaa. Kauppaan mennään silloin kun on asiaa, ei me sitä varten jätetä lapsia kotiin jos kaupassa sattuisi itku tulemaan. Mielestäni lapset on vaan hyvä ottaa mukaan arkipäivän menoihin - kauppaan, kahvilaan, kirjastoon.. eihän heitä voi vain kotona ja puistoissa pitää, maailmassa on paljon muutakin. Toki se harmittaa jos uhmiskiukku iskee kaupassa, mutta ei mua siinä muiden asiakkaiden katseet häiritse vaan enemmänkin harmittaa lapsen puolesta jos en osaa auttaa kiukussa.

Kiva blogi sulla, täytyy lukea uudestaankin :)

NO NIINPÄ!

Äidit ja lapsetkin on ihmisiä, joille kuuluu ihmisarvo, ei mitään otuksia, jotka pitää sulkea sisätiloihin silloin, kun tavikset haluaa liikkua ulkona! Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, ja jos itseä alkaa ahdistamaan, on jokaisella vapaus liikkua just sinne minne huvittaa. Mitenköhän ne lapset ikinä oppii julkisilla paikoilla käyttäytymään, jos niitä ei julkisille paikoille saa viedä? Jollain simulaattorilla?

Ps. nico-Petteri. :D

Anonyymi

Vaikka itselläni ei lapsia olekaan joskus laittaa itseänikin kiukuttamaan miten ihmiset suhtautuvat lapsiin. Jos äiti on yksin lapsiensa kanssa esim kaupassa ja mukula kiukuttelee, aivan liian usein näkee ÄITIIN kohdistuvia vihaisia katseita kanssakaupassakävijöiltä. Totisesti moni tuntuu ajattelevan että nuorten lasten vieminen yleisille paikoille on jotenkin väärin... kummallista.. jöröä kansaa täällä tallustaa..

Anonyymi

Uskomattoman hyvä postaus ja täyttä totta! Itsekin pystyn täysin samaistumaan tekstiisi, vaikka itsellä ei ole vielä lapsia. Olet kyllä todella fiksu nuori nainen ja varmasti aivan mahtava äiti ja kasvattaja pojallesi ! :)

P.S Sinulla on kiva kirjoitustyyli ja odotan aina uusia blogitekstejäsi kuin kuuta nousevaa, jatka samaan malliin !

lapset on lapsia, eikä lapsilta mun mielestä voikaan aina odottaa kuuliaista käytöstä, ei pienet aina jaksa. Ja aikuisilta en sitte ymmärrä yhtään..

Joo mä oon huomannut itsessäni ihan samaa mutta koitan sitä kovin kitkeä. Ei tarvitse todellakaan hävetä mutta luulen että se tosiaan opittu tapa.. täytyisi vaan muistaa, että jos jotain häiritsee niin lähtekööt itse, mikä etuoikeus isommilla on pieniin kauppa asioimisessa??

No joo, en minäkään suostu menoja muuttelemaan sen vuoksi että joku saattaa herneenpalkoja tunkea turpaansa jos lapselle tulee kiukku. Ihan kun mä sitä kiukkua jotenkin toivoisin, ihan vaan kaikkien kiusaksi? :D Ja tosiaan kun se lapsi voi muuten täydellisesti sujuneen päivän päätteeksikin yhtäkkiä vetää keitetty spagetti raivarit, niin ei niitä oikein voi ennalta ehkäistå :D

hei, kiva kuulla, tervetuloa! :)

Niin ja kaikkihan me ollaan joskus oltu niitä ärsyttäviä huutavia lapsia? ja kyllä tänne ääntä mahtuu, ei kannata olla niin herkkähipiä että lapsen narinasta yöunensa menettää:D Ja mä ihmettelen kans, että miten ne ekaa kertaa seitten vuotiaana kauppareissulle päässeet iovat sopeutuneet? :'D

Joo mä nauroin kans tolle nico-Petterille :'''D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat