Oottekos huomannut, että me suomalaiset ollaan siinä määrin hauskaa kansaa, 
että mässäillään sillä kun muilla menee vähän huonommin. 
Blogit saa seuraajia draamanjanoisista lukijoista ja huomatessaan sen voidaan vähän keinua aallonharjalla 
ja lykätä tuulta purjeisiin. Lisätä vähän sellaista melankolianmelodiaa teksteihin.

Ei siinä, minusta on kiva lukea totuudenperäisiä blogeja siinä missä niitäkin missä oksennetaan sateenkaaria. 
Itse en osaa pitää yllä sellaista positiivarinpäiväkirjaa vaikka toisinaan olenkin pohtinut pitäisikö yrittää pitää blogia vähän aurinkoisempana. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei se olisi minua enkä minä näe syytä tänne käydä itseäni muokkaamaan. En minä tahdo olla sellainen masentunut marmattajakaan. Olla kaiken uhri ja se, jolle koko maailma on kääntänyt selkänsä. Enkä taida kyllä edes omistaa sellaista kirjoituksen taitoa, että jokainen tekstini puhkuisi melankolista harmoniaa. Kokeillaanpas.

"Eräänä päivänä poistuessani kotiovesta huomasin horisontissa siintävän mustareunaisen pilven. Ei aikaakaan kun tunsin selkäpiissäni karmean vihlaisun ja kääntyessäni oli tuo pilvi seuranani. Siitä lähtien on harmaa usva vellonut niin sisälläni kuin ympärilläni. Kuka näyttäisi, että jokaisella pilvellä on hopea reunuksensa? Paistaahan se aurinko risukasaankin?"

Joooo.. En nyt ihan henkeä lähtisi pidättämään siihen asti, että tekstini muuttuvat tän kaltaisiksi. Vai olinko tarpeeksi vakuuttava? Saanko nyt muutaman lisäseuraajan voivottelemaan kommenttiboxiin? 

Eikä tämä nyt ole mikään blogimaailman ongelma. 

Ihminen on itsekäs. Kyllähän te tiiätte että "Kell' onni on, se onnen kätkeköön"
Onhan se aika vaikea ajatella, että kiva kun teillä kaikilla muilla on kivaa, itse räpiköiden paskalammikoissa. 
Ei kai kukaan nyt ajattele, että älkää vaan ottako siivuakaan tästä mun shaissesta, mulla on hirveen kivaa täällä yksinäni. On kiva olla jätetty, raha-asiat kussu ja muutenvain elämän päähän potkima samalla kun muut tekee uranousuja kullat kainalossa avotakan äärellä kalliit viinilasit kädessä täytettynä kalliilla viinillä. 
Että onnea teille vaan. 
Blogit on vallanneet somet ja näyttää siltä, että sieltä on helppo hakea vertaistukea, synninpäästöä 
tai tunnustusta sille, että jollain sentään menee vähän kehnommin tai ainakin vähän useammin. 


Mutta tuo edellä mainittu riitelee ihan kamalasti sen suhteen, 
että me kuitenkin ollaan kauheen reippaita kilpailemaan kellä menee vähän huonommin.
Kertoessani kipeätä selkää on toisella kiero selkäranka ja valittaessani huonosti 
nukuttua yötä on toinen narkoleptikko ja sekö on sitte kivaa vai?
Ymmärrerrävämpää olisi kerskuilu parempi palkkaisesta duunista ja kauniimmasta keittiöstä, mutta että pitää kisata kellä on vähän kurjempi elämä ja vielä onnettomampi tuuri ei tahdo mennä mun jakeluun.
Vähän sellaista ei saa valittaa ruuasta kun Afrikassa nähdään nälkää- settiä.


Olen minä itsekin "vähän" sellainen aina kannattaa valittaa- tyyppi mutta herramujee rajansa kaikella.
En kestä sellaisia tapavalittajia, kun mikään ei ole hyvin ja jos vahingossa on niin keksitään jostain edes pienesti jotain mitä valittaa. Vaikka edes säästä jos ei muusta. Menee ihan päivä pilalle ja pasmat sekaisin jos ei jostain pääse valittamaan. En itse ole pirkkapositiivari, ehkä jopa enemmän neitinegatiivi, mutta kyllä mä pyrin valittamaan vain aiheesta. Olla kilpailematta ja vertailematta omia kokemuksia muiden kokemuksiin ja pyrkiä hymyilemään toisen onnelle vaikka oma onni olisi kadoksissa.


Kun eihän se toisen onni oo itseltään mitään pois. Mitä jos katkeroitumisen sijaan koittais imeä positiivisuutta itseensä?

moi


Melankoolisin terkuin positiivari Salla.



ps, tässä oli taas tälläinen oksennus tällä kertaa. Jos joku löysi sen hukkuneen punaisen langan niin laittaisko tulemaan tänne kiitos.

Kommentit (13)

Asiaa Salla Mua hävetti, kun mulla oli justiin kaksi postausta, joista kyllä paistoi jonkinasteen valitusvirsi. Yritin olla tekemättä mitään valituspostauksia, mutta kyllähän jotain asioita tuli ihan suoraan voivoteltua. On tietenkin vaan niin helppo vaan purkautua omaan blogiin ja kirjottaa siitä mitä mielen päällä on.
En kuitenkaan halua itestäni just sellasta vikisijän kuvaa, joten pyrin kyllä olla valittamatta koko ajan jostain=)
Oon ton saman kilpailuhenkisyyden huomannut, kellä menee huonoiten, sitä tehään ihan vahingossakin!

En oo huomannut tällästä sen blogissa ja kyllä ikävistäkin asioista saa ja pitää puhua! Sit on eriasia marista turhasta ihan aina ja valittaa valittamisen ilosta. Ei sillä ettenkö itse joskus siihen sortuu! Mutta toi on totta että sitä kilpailua tulee vahingossakin.

Toinen neiti negatiivinen ilmottautuu,ainaki monesti marmatan ja avaudun ties mistä :D. Vaikkakin oon perus positiivinen,niin liian yltiö elämä on pelkkää jeejeetä en eea osais enkä haluis kirjottaa :)

Oot kyllä ihan huippu! Itse tunne pari just tollasta tyyppiä jotka kilpailee sen kanssa kummalla menee huonommin tai on kipeämpi paikka. Yritän olla kertomatta nykyään heille edes omista tuntemuksista koksa ei siitä seuraa muuta kuin 'ei varmana ole niin kipeä kuin mulla oli tällöin ja tällöin' plaah...
Itse pyrin myös siihen että valitan vain aiheesta ja yritän jättää ne turhat voivottelut pois mutta aina ei kaikkeen pysty :D Jos tunnen kipua niin musta tulee/ennen tuli hirveä draamaqueen, kerrankin liukastuin kylppärissä ja polvi muljahti ja itkien huutelin jereä kun en pystynyt oikeesti liikkumaan mihinhään niin jere se jatkoi saunomista ja kyseli et 'sattuuko sua nyt oikeesti vai höpisetkö taas' tulipahan sillon opittua se ettei turhaan kannata huudella koska sit jos oikeesti sattuu niin apu ei tuukkaan niin nopeesti :D

Sulla on kyllä hauska ja mukaansa tempaava tapa kirjoittaa. En mäkään oikeen jaksa lukea ainaista valitusta, vaikka toki blogiin saa tuoda sen puolenkin elämästä jos ei aina hymyilytä :) Ehkä tää on joillekkin tapa "purkaa" pahaa oloa tai jotain...

Joo tälläsille tyypeille on turha omia marinoita marista kun niillä menee kuitenkin huonommin :D ja siis oon mäkin oman elämäni dramaqueen mutta lähinnä sellainen että valitetaan vaan että saadaan sympatiaa on musta raivostuttaa tai sit joillakin vaan menee yleisesti ottaen aina päin peetä :D mutta kuten mainitsin en itsekään tänne blogiin kirjoita vain positiivisia asioita kun en mikään yltiöpositiivari itsekään ole. Mutta yritän höpötellä laidasta laitaan :)

Anonyymi

En tiedä voiko sitä sanoa kilpailuksi "Kenellä menee eniten päin persettä". Toisilla se oma kommentti kierosta selkärangasta tai narkolepsiasta saattaa olla tarkoitettu kertomaan, että ehkä sinulla ei mene niin huonosti kuin miltä se tuntuu. Joku yrittää muistuttaa sinulle että on niitäkin joilla menee ehkä huonommin ja saada sinut ajattelemaan ettei se elämä olekaan ihan niin kurjaa. Ihan vain piristääkseen. Edes vähän... Eihän se aina toimi mutta yritystähän pitää olla? Olisihan se ihannetilanne jos kaikki osaisivat tsempata jollain muullakin tavalla kuin nostamalla esille omat negatiivisuudet. :)

Joka tapauksessa, haluan vielä tähän loppuun sanoa että tätä sinun blogia on aivan äärettömän ihanaa lukea! Et kaunistele niitä asioita joita jokainen meistä varmasti käy läpi jossain vaiheessa elämäänsä. Rehellisyys maan perii ;) Tsemppiä teille koko perheelle :)

Niin no joo, voihan sen tietty niinkin ajatella;) ja joskus ehkä kivakin piristys, riippuu vähän kertojasta ja tavasta kertoa;)
Mutta ei sitä voi aina ajatella, että pakko syödä kun afrikassa nähdään nälkää. Kyllä sitä pitäisi voida murheistaan kertoa ilman että ketään vähättelee tai koittaa lyödä paremmaksi, omien kokemusten ja näkemysten jakaminen on sitten asia erikseen...

Mutta hei, kiitos paljon sulle kommentistasi! Laittoi ajattelemaan sekä hymyilemään. Kiva, että blogini on miellyttävä ja aitous näkyy, sitä pyrin täältä esiin tuomaan! :) Tsempit sinnekin ja rauhaisaa joulun aikaa

Anonyymi

Hei, mä harvoin kommentoin mihinkään blogiin, mutta sun kirjoitukset on ihan mahtavia! Todellista, elämänmakuista ja mielenkiintoista. Paras blogi mihin olen oikeastaan koskaan törmännyt. Ihailen hyvin kirjoitettua tekstiä, ja lisäplussaa tuo se, että aiheet on äärettömän ajankohtaisia ja lähellä omia näkemyksiä. Lohjalta oon muuten kotoisin:) - Noora

Moikka ja kiva kun nyt kommentoit! :) kiitos kauheesti, tulipa hyvä mieli sun kommentista! :) Pyrin kirjoittamaan kaikesta mitä mieleen putkahtaa ja mitään säästelemättä;) vieraile ihmeessä useammin! Vieläkö asut Lohjalla? :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat