11083603_10203786476163195_2827377364922948125_n
Huomenta! Meidän yökuivaksi opettelijalle sattui yöllä "pikku" pissaäksidentti, jota seurasi yölliset suihkuilut, kylmätärinät ja pukemiset, mikä tietysti aiheutti pienen piristyksen pojassakin ja saatiin hetki odottaa nukkumatin uusinta visiittiä. Sitä seurasi se, että herättiin vasta yhdeksän jälkeen aamulla. Rakastan hitaita aamuja isolla hoolla joten jatkettiin aamutouhuja myöten kaikki hitaan kaavan kautta.. 


meidänpäivä
meidänpäivä1

Aamu alkaa aamupissalla, sitä seuraa pesut ja päivän asun valitseminen. Olen viime viikot vältellyt pojan huoneessa oleskelua sen sekavuudesta johtuen. Siellä kun on remppa käynnissä (vähän stoppivaiheessa) eikä kaikelle tavaralle ole vielä omaa paikkaansa, vaan niiden paikka on lattialla sikinsokin. Vältän oleskelun tälläkin erää kun jätän pojan pukemaan itsekseen ja menen itse repimään miehen yhteiselle aamupalalle, kun siihen kerrankin on mahdollisuus.


Ensimmäinen kiukku me saadaankin aikaan heti aamutuimaan kuinkas muutenkaan, äiti on tyhmä, kuinka ollakaan. Suru helpottuu kun keksin pojalle tekemistä, josta hyötyy äitikin. Musta on tullut loistava näissä.. Miksilie pojan lempipuuhien ykköskärkeen lukeutuu pöydän pyyhkiminen, astianpesukoneen tyhjennys ja imurointi? Tiedä häntä, nyt sain kattamaan pöydän.

Kollaasit48 Kollaasit49Kollaasit50
Namnam, aamupala pitkän kaavan kautta. Mä rakastan tälläsiä aamuja. Äkkiä sitä kuitenkin herää arkeen kurkistamalla pyykkitupaan.. Oliver lähti piirtämään ja kyllä, meidän murusella olisi myös tusseista maaleihin millä piirtää, mutta hän tahtoo piirtää aina kuulakärkikynällä. Kuvassa näkyy leppäkerttu kuudella jalalla ja neljällä siivellä. Seuraavan sivun ison "Pökäleen" päätin jättää kuvaamatta.

Kun olen saanut koneen pyörimään on Oliver vaihtanut asemiaan legojen kimppuun, joihin äitillä ei kuulemma ole muuta asiaa kuin sitoa hänen Ylhäisyytensä tukka pois silmiltä. Kello on noin 12 ja normaalisti meillä syötäisiin tähän aikaan lounasta ja valmistauduttaisiin lepo/unihetkille, mutta myöhäisen aamun vuoksi venyy myös lounas tänään myöhäiseksi. Huomaan miehen hiipineen takaisin vällyjen väliin ja koska ulkona sataa räntää, päädyn pakkailemaan postia, nyt kun on vielä hyvä hyödyntää Siwan pakettitarjousta pojan myytyihin vaatteisiin. 

Ovikello soi. Veikkaan altsi-naapuria. Alzheimer-tautia sairastava rouva, joka aina toisinaan tiedustelee minulta onko äitini/isäni/vanhempani kotona. Jokaisella kerralla ei myöskään usko, että minä olen se äiti/vanhempi talossa. Vaihtoehtoisesti hänet voi löytää myös keittiön ikkunan takaa, sitä vähiten odottaessasi, nostaessasi katseesi ylös takaisin leivistä mitä juuri voitelit. Pam, siinä hän on, suoraan naaman edessä. Taaaai sitten löydät hänet eteisestäsi, kun olet unohtanut lukita oven. Mutta ei siinä, hän on hyvin herttainen, vaikkakin osaa aina toisinaan tosissaan säikytellä. Tällä kertaa oven takana kuitenkin on yllätysvisiitille tullut ukki, miehen isä ja käsken miehen ylös, kello on jo sen verran, että saa tulla syömään ja antamaan pojalle ruoan kun itse käyn äkkiä viemässä paketit postiin, ennen kuin mies vie auton ja ollaan jumissa näissä kortteleissa.

Kollaasit51 Kollaasit52
Lounasta syödään vasta puoli kahden pintaan ja tarjolla on eilistä pekoni-jauhelihakastiketta, perunoita ja perus vesivihanneksia. Olen todennut, että ainoa keino on saada poika _ehkä_ nukkumaan päikkäreille on laittaa ulos rattaisiin ja tavan mukaan näin tehdään. Jos olisin kahdesti miettinyt, en olisi laittanut kun herättiin niin myöhään ja poika olisi kyllä jaksanut iltaan asti, on jaksanut ennenkin. 
Päikkäriajaksi saan ystävästä kahvi seuraa ja Oliverin herätessä neljän tienoilla saa hänkin osansa munkista. Viimeistelen sillä aikaa nopeasti postauksen ja julkaisen. Kun poika on valmis kiitää hän täyttä häkää luokseni koiranpentuilme kasvoillaan anellen Saisiko hän katsoa kaivureita. Annan katsoa vartin pätkän Youtubesta kaivureita työssä, mun silmiini maailman puuduttavinta ja tylsintä seurattavaa mutta poika on haltioissaan. Ulkona on edelleen kunnon Chernobyl- keli, eikä kauan ehdittäisi ulkona kuitenkaan olla joten täten julistan päivän kotoilupäiväksi.

Kollaasit53
Olin ihan varma, että minä en saa edes rairuohoa itämään, joten laitettiin siemenet kipposeen jo viikko sitten. Kaikeksi ihmetyksekseni se otti nopeasti tuulta purjeisiin ja meillä on nyt jo monen sentin korkuista ruohoa. Oliverin päivän must-to-do juttu onkin saada kastella oma pikku itupurkki. Hetki leikitään Schleich:n eläimillä, joista poika minulle valitsee dinosaurukset. 


Kollaasit55 10428584_10203786453322624_1014291519714540173_n
Kauan ei ehditä leikkiä kun huomaan kellon olevan jo puoli kuusi. Olin kaavaillut päivälliseksi simpukka-keittoa, ihan puhtaasti koska resepti kuulosti mielenkiintoiselta.
Resepti vaati porkkanoita mutta ne oli päässyt menemään pahaksi, joten sovelsin hemapo-pussia nyppimällä sieltä porkkanat...

Niin ja aurinkolasit. Oliver ottaa ne aina esiin kun pitää leikkaa sipulia, koska kirvelee.
Olin ensin itse ilman, mutta pojalla tuli niin kamala huoli äitin silmien vuoksi, että riensi hän hakemaan minullekin omani. Ja se soppa. Se oli kaikkea muuta kuin mielenkiintoista. Simpukat näytti mun mielestä ihan alienin pikkuaivoilta (miehen mielestä mäyrän sukukalleuksilta(???)) ja koostumus.. No.. Sanotaan näin, että en suosittele reseptiä kenellekään. En uskaltanut maistaa mutta tsempattiin pojan kanssa toisiamme ja maistettiin yhtäaikaa, postauksen lopussa video todistusaineistona. Loput meni viemäriin.


Kollaasit56 Kollaasit57
Kylpyhommien jälkeen mun isä tulikin pika visiitille ja itseasiassa ehti simpukkasoppaakin maistamaan ennen sen traagista kohtaloa. Ei uponnut siihenkään=D Annoin pojan leikkiä vielä legoista liki yhdeksään ennen kuin syötiin vielä iltapalaksi omppu ja paineltiin pesujen kautta pehkuihin. Luettiin pari kertaa jo ulkoa osattu Salama-satu ja laulettiin Taotao:ta, jonka jälkeen Oliver asettui masun viereen nukkumaan. Liikkis. Puoli kymmeneltä meillä taisi olla hiljaista ja mies saapui kotiin kympin jälkeen. Vähän lämppärileipiä uuniin ja se hetki mikä meni syödessä katsottiin telkkarista tulevaa surkeeta leffaa. Perus juttuja siis.

Niin ja vikat omapärstä kuvat oli vaan siis pakko julkaistaa, koska päivän kohokohta oli varmaan se, että harjasin hiukset. Viime kerrasta taisi olla viikko?

Sellainen päivä meillä oli eilen! Päivät meillä vaihtelee kauheasti, ihan sen mukaan jo mihin aikaan herätään aamusta. Joskus kyläillään, liihotetaan kylillä tai peuhataan koko päivä pihalla. Ei me oikein suunnitella mitään etukäteen vaan mennään fiilispohjalla.

Jaksoitko lukea? =D 


Tässä lupaamani todistusaineisto. Oon ylpeä oliverista että se maistoi!
Posted by OLLIE & co. on 25. maaliskuuta 2015

Kommentit (16)

Mun armaani alkoi tullessaan katsoa tylsyyksissään jotain dorkaa leffaa joten päätin het käyttää tilaisuuden hyödyks ja tulla tänne kurkkiin, ihana postaus ♥ Ja voi miten monta tuttua asiaa, Oliver ja Lucas viihtyis varmaan sikahyvin yhdessä :D Ne vois myös draamailla sit keskenään ni me voitas rauhassa syödä vaikka sitten sitä simpukkasoppaa :D ! Ja tällaiset päiväpostaukset on kyl superkivoja vaikkei olis edes mitään erikoista tapahtunut :3

Ihana ❤️ Mdil ei oo ihan yhtä hyvi menny toi kuivaks opettelu.. Huge ei kotona tee mitään pottaan, eikä pönttöön (ostin sen pienennysrinkulan) eikä sano jos on hätä. Pissii siis ihan pokkana vaan lattioille ja sen jälkee kyllä muistaa ilmoittaa "pissaaa!" 😅

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat