Niin siis vaatekoolla ainakaan.


Moni ajattelee, että kaunis ja itsevarma nainen on kokoa 32, pitkänhuiskea tähkäpää,
joka sipsuttaa 15 senttiset päkijöiden alla, Guccin laukku kyynärtaipeella ja tyyli on kuin Voguen kansikuvatytöllä.
Kaunis nainen on tietenkin meikkaamattakin kaunis ja pyntättynä sanoinkuvailematon.
Kaunis nainen on aina vimosen päälle.

Näin niinku kärjistetysti mielikuva kauniista naisesta on yleensä sellainen klassinen, kait.
En mä oikeestaan edes tiedä, koska mun ainainen girl crush ei ole kokoa 32, ei itseasiassa lähellekään sitä. 
Jaloista siltä löytyy tennarit, kyynärtaipeelta kangaskassi tai selästä reppu.

Tyyli ei tarkoita merkkiputiikkeja, tyyli voi olla henkkamaukkaa ja/tai kirppistäkin. Voit olla halppiskuteissa paljon tyylikkäämpi kuin sukista hattuun asti Hilfigeriin pukeutunut rahamamma. Tyyliä kun ei voi ostaa. 
Kauneus on katsojan silmissä ja kauneutta on niin paljon erilaista. Monta seikkaa mitkä siihen vaikuttaa. 
Hymy, luonne, se miten itsensä kantaa. Ja moni muu.


Mulla on ystävä, jonka kanssa mun itsetunto tipahtaa aina nollille illanviettoon lähtiessä.
Tyyli, asenne ja oikeanlainen itsevarmuus lisättynä tummiin piirteisiin saa vakuuttuneeksi kokoon katsomatta. 
Tässä mimmissä vaan kaikki kolahtaa urilleen;
Tyyli, joka on tällä vuosisadalla, rentoutta ja omaa silmää.
Asenne, joka lähettelee vastaantulijoille ylävitosia moi mä oon mä ja mä olen hyvä just näin ja itsevarmuus, 
joka sanoo niille, jotka eivät kättä nosta, että omapahan on menetyksesi
Vaikka en todellakaan arvota ihmisiä ulkonäön perusteella, voin silti väittää, että vaikka kyseinen ystävä on vaatekooltaan suurempi kuin muut ystäväni, on hän taatusti kauneimpia ihmisiä, joita olen kuunaan nähnyt.

Joten ei, koolla ei ole hippaakaan merkitystä. Ainakaan kenenkään koon ei pitäisi olla muiden persesyyhy.

Vaikka niin kovasti ystävääni ihailen, en minä ole kokooni tällä hetkellä tyytyväinen. 
Ja koska en ole itse tyytyväinen itseeni, päätin että sille on tehtävä jotain.
On aika jo jatkaa eteenpäin ja muistuttaa itseä siitä mihin kesän alussa jäätiin.
Raskaus tuli ja meni ja jätti vyötärönseudulle ylimääräistä nahkaa kiva etureppu, varsinkin lohtusyömisen jäljiltä, 
enkä aikoihin tehnyt asialle mitään. Samaan aikaan kun itkin saamattomuuttani ruokaremonttiin ja urheiluun 
ahmin kolmatta suklaadonitsia naamaan ja huusin miehelle miksi se sallii sen. (:D) 
Rakas, minusta on tullut laihaläski.

Nyt on aika laittaa stoppi. Tänään olen taas aloittanut oikeanlaiset ruokailutottumukset ja ai kamala!

Miten en voinut muistaa miten kamalaa se onkaan? 
Vaikka mä en ole koskaan sitä liikunnan iloa hoksannut ja se on aina mulle yhtä suorittamista, 
on oikeanlainen syöminen ja säännölliset ruokailuvälit sekä veden riittävä juominen heittämällä hankalampaa. 
Ja tietty, se oikein syöminen on se kaikista tärkein osa-alue.

Treeniä mietin hetken. Shred oli tehokas, mutta ei sitä toistamiseen jaksa. 
No päädyin aloittamaan juoksukoulun ja tarkoitus olisi, että 10 viikon päästä juoksisin 10 km.
Tällä hetkellä se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. 
Tänään ensimmäistä lenkkiä tehdessä jo neljän (4) minuutin juokseminen oli rappauttaa mut 
ja olin ihan valmis juoksemaan lähimpään terkkariin hakemaan sydämentahdistinta lainalle. 
Tästä kun vetreydyn takas kondikseen, aloitan kaveriksi kahvakuulatreenit. 
Jos jotain kiinnostaa treenin eteneminen ja mitä safkailen niin voin niistä myöhemmin kirjoittaa.

Mut hei, nyt tarttee tsemppiä =D

Kommentit (17)

Haha, täälä toinen etureppulainen jota 4minuutin juoksemin läkähdyttää :'D
Mulla on maailman paskin kunto ja vihaan siks kaikkia jumppia, koska mummot jaksaa paremmin ku minä. Lenkeistä puhumattakaan. Ja aattelen, että vaikka jaksaisin ni sit salee mul olis niin tylsää vaan juosta paikasta toiseen ni sit en kävis lenkillä. Mut pitäisköhän munki ottaa itteeni kiinni niskasta ja ruveta tohon haasteesee. Voin seurata aina sun edistymistä täältä ja saan siitä sit tsemppejä.
Toi 10km juokseminen kuulostaa ällöttävältä ajatuksenaki, mutta vois omaks goaliks laittaa ees silleen, että jaksais joku 20min juoksennella tyytyväisenä :)
Pidä meijät ajantasalla ni saan susta tsemmpiä :D!

Täällä sama tilanne! Mulla oli kesällä joku ihme tilanne, että jumppasin ja lenkkeilin ja kuntosalittelin ihan hurjana, söin rahkaa ja join paaaljon vettä. Tiesin, että jos jätän jumpan kerrankin väliin niin se oli sitten siinä. Ja niinhän se meni. Haluisin myös tehdä sen 30day shredin, mutta määhän läkähdyn jo 5min jälkeen... Okei no niinhän sen pitääkin mennä, mutta emmä jaksa :D Jotenka kirjota ihmeessä miten syöt ja miten reenaat! Ja mikä se 10viikon juoksutreeni on? :)

Kyllä sulta motivaation löytyy, nyt vaan tsemppiä! Mulla oli keväällä vähän sama tilanne, vyötärö hävisi johonkin kun tuli mässäiltyä niin paljon. Aloin lenkkeillä, ensin hölkäten noin 4km, vähitellen pääsiin juoksemaan jo 8km lenkkejä. Paras liikkeellepotkija mulla oli hyvä musiikki! Parin kuukauden jälkeen huomasin vartalon olevan taas omassa kunnossaan ja se jos mikä motivoi jatkamaan!! Nyt on taas vähän toinen tilanne, mutta ens keväänä taas :)..

Mustakin sä oot Liisa lainaten kyllä upea ja hyvä juuri tuollaisena, mutta siis kyllähän se liikkuminen ja hyvä ruokavalio on aina plussaa. Olipa minkäkokoinen tahansa:) Ja kyllä se kauneus tulee ihan muista seikoista, kun siitä mitä kokoa ihminen on. Naurahdin vähän tolle otsikon alapuolella olevalle kirjotukselle B)

hahaaaaa määä vihaan lenkkeilyä!! kuka jaksaa kuunnella omia ajatuksiaan? en mä ainakaan kestä :D Ihan typerää juosta sinne tänne ilman määränpäätä. Mut silti mä oon tän tekemässä :D kuukauden päästä pitäisi jaksaa ekat 5 km ja voi morjes miten mahdottomalta se kuulostaa : D Mutta kyllä vaan toi syöminen on vaikein osapuoli. Mä kun oon koko ikäni ollut sellainen "syön milloin huvittaa mitä huvittaa ja miten paljon huvittaa" :D
nyt sitte ne peukut ja varpaatki pystyyn ja jos et lähde mukaan niin viimeistään sitten jos ja kun mä tähän pystyn niin haastan sinut ;)

Hei! mä aloitin sen shredin ihan nollista sillon, siis mä oon joskus kyllä tanssinut 13 vuotta mutta liikuntaa en ollut sen jälkeen harrastanut ööööö....6 vuoteen? että äkkiä se kunto kohoaa!! Suosittelen kyllä sitä;) Mä voin siitä treenistä kirjoitella tänne joskus. :) muistinko ihan oikein että olit myös Lohjalta? :)

Tolla verukkeella oonkin kolme kuukautta vetänyt ja nyt oli lopetettava:D pitäis ja pitäis ja mutku ja mutku ja jos vaikka sitten huomenna tai ens viikolla aloittais ja mitä näitä nyt onkaan;)

Jos se löytyy niin se on hemmetin hyvin piiloutunut :D tai motivaatio on kyllä joo mutta itsekuri on todella kehno. Ja wau!! mulle ajatuskin 4 km hölkästä tuntuu tällä hetkellä "lievästi" raskaalta :D Joten joo sun tilanteesta turha huoli, tuolla meiningillä lähtee kilot samantein ;) Ja musiikki on joo tehoava, tänään tajusin ottaa mukaan ja niinhän se pylly paremmin keinui musiikin tahtiin eteenpäin ;)

Joo ei oo kyllä koosta kiinni(;) kauneus ollenkaan mutta itseensä täytyy olla tyytyväinen oli se koko mikä tahansa ja jossei ole niin sitten vaan wörkkaamaan sen eteen :) ja kiitos

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat