Kun aloitin bloggaamisen, en asettanut blogilleni minkäänlaisia odotuksia. Oli kiva huomata, että  joku luki höpinöitäni ja hiljalleen aloin enemmän ja enemmän panostamaan blogin sisältöön. Nyt naurattaa lukea ihan ensimmäisiä postauksia, mutta en niitä häpeästä huolimatta ole lähtenyt piilottamaan. On kiva huomata itsekin miten valtava kehitys näkyy parin vuoden bloggailulla, teksti on paljon selkeämpää ja helppolukuisempaa ja kuvaamisessa huomaan kehittyväni jatkuvasti.  Musta on myös kiva, että te lukijat pääsette näkemään mistä kaikki on saanut alkunsa, bloggaamisessa kuitenkin oppii jatkuvasti, eikä valmista tule koskaan.

 

 

 
Viime syksynä olin innoissani päästessäni mukaan Kaksplussan blogiyhteisöön, mutta muutaman kuukauden päästä jo erosinkin. Vaikka paikka ei ollut lainkaan omani, en sano että päätös kirjoittaa KP:lla olisi ollut virhe, opetti se millainen bloggaajana haluan olla ja millainen en. Päädyin siirtymään takaisin omalle alustalle ja keskittymään omaan juttuuni, eikä aikaakaan kun sain tilaisuuden päästä yhdeksi Lumobloggaajaksi. Lumot lumosi heti ja vihdoin tuntui kodilta. 
 
Kun oven sulkee, ikkunoita avautuu. Vieläkään en ole asettanut blogilleni tavoitteita enkä ajatellut asettaa jatkossakaan, aika näyttää. Tiedän vain, että päätös lähteä Lumoista oli blogiurani hankalin päätös. Riskejä on kuitenkin otettava päästäkseen eteenpäin, niinpä saadessani ihan uudenlaisen mahdollisuuden edetä blogini kanssa päätin muutaman unettoman yön jälkeen, että tämäkin kortti on katsottava. Blogissani tulee siis tapahtumaan muutoksia, isojakin. Lähden Lumoista lähiaikoina ja uusi muuttuva osoite vaihtuu Lokakuun puolella. Infoan siitä lisää myöhemmin ja kerron lisää tästä mysteerisestä uudesta kodista. Toivottavasti te kaikki seuraatte perässä. Mutta musta on huikeaa, että just mun pikkuruinen blogi on nähty potentiaalisena. 
 
Joten, kiitos kuluneesta keväästä ja sitä seuranneesta kesästä. Kiitos huikeasta mahdollisuudesta, tsempeistä  ja avusta. Puolivuotta on mennyt kohisten ja päivääkään en ole katunut. On ollut kunnia kuulua Lumo-bloggaajien huikeaan joukkoon.
 

Kommentit (32)

Ai ku mua pelotti lukea tätä, mut onneks et oo lopettamassa vaan vaan siirtymässä eteenpäin! Jee! Onnea ja odotan mielenkiinnolla :)

Anonyymi

Oot tehnyt hieno työtä blogisi kanssa, edistynyt paljon, tyylistä tinkimättä. I like. Seuraavaa tekstiä odotellessa. :)

Musta on ihanaa, kun löytää uuden blogin niin voi käydä kurkkimassa miltä ne ihan ensimmäiset postaukset on näyttänyt. Ne ekat jutut jotenkin kertoo ihmisestä paljon, ja on hauska vertailla mitä muutoksia ja edistystä on tapahtunut :) Ja täälläkin jäädään innolla odottamaan mitä muutokset tuo tullessaan, onnea :) !

No enhän mä sitä tähän voi sanoa, mutta lupaan kertoa olinko oikeassa. Tosin mua alkoi ehkä vähän epäilyttämään tämä mun veikkaus, koska se ei varsinaisesti ole askel eteenpäin :D Enkä nyt tarkoita sitä, että se olisi mitenkään huono vaihtoehto.

Olenko tarpeeksi mysteerinen? :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat