11 4 12 6 9 7 0 8 5 13 ¨13

Enpä olisi arvannut neljä vuotta sitten että neljän vuoden päästä saan olla näin onnekas. Vielä neljä vuotta sitten en mitään tälläistä edes olisi toivonut. Kaikki vain tapahtui ja sen kaiken oli tapahduttava.

Pieni kaksio, päättömät perjantait ja loputtomat lauantait päättyen suruttomiin sunnuntaisiin. Vapaapäivät ja pitkät aamut. Vain itseään varten olemista, spontaaneja reissuja ja huuruisia yön pikkutunteja. Vastuun ja aikuistumisen välttelyä, yksinäisten iltojen pakoilua, peittoon käpertymistä ja yksinäisiä aamupalahetkiä keittiön nurkassa.
Sellaista elämäni oli neljä vuotta sitten ja sitä se varmaan olisi edelleen jos en olisi miestä koskaan tavannut ja jos ei oltaisi menty perä edellä puuhun. 
En ole katkera vaikka olen joutunut osasta haaveistani luopumaan. Kieltämättä kateellinen muiden kertoessa kokemuksiaan sellaisten asioiden parissa, jotka olisin itse halunnut kokea. Olen kuitenkin täysin varma siitä, että äidiksi tuleminen on ollut parasta mitä olen saanut kokea ja mm. se, että olisin asunut vuoden ulkomailla olisi kuitenkin ollut vain vuosi elämästäni. Äitiydestä saan nauttia, enemmän tai vähemmän jokainen päivä. 
"While we try to teach our children all about life, they teach us what life is all about"

Kommentit (12)

Anonyymi

Ihana sä ja aivan ihanan iso masu Täällä mennään 21+0 ja tiistaina saatiin kuulla, että poikaa odotellaan. Jotenkin sitä on vaan koko ajan niin onnellinen, ettei oikein tiedä miten päin olis. Ja toi äitiys, mä niin odotan!

Mulla on aina välillä semmone olo, että täytyy tulla kertoon sulle kuulumisia. Alkuraskaus ja viä pitkälle toistakin kolmannesta oli henkisesti niin raskasta ja pelottavaa sen keskenmeno kokemuksen takia, että nyt tuntuu ihan kummalliselta vaan olla onnellinen. Eikä sitä enää oikein osaa niin pelätäkään kun mölli potkii ja pyörii pitkin päivää. Tämmöstä onnentunnetta ei kyllä koskaan (vielä) oo ollutkaan!

T.Tiia

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat