Mä oon täysin kesäihminen. Herään eloon keväisin ja masis iskee heti lokakuun alkumetreillä.
Askel painaa, jatkuvasti väsyttää ja mikään ei huvita.
Nyt varsinkin kun sitä tarmoa pitäisi olla.

Meillä Oliver on siinä määrin onnekkaassa asemassa, että saa olla kotihoidossa vaikka molemmat vanhemmista on töissä käyviä.
Minä teen keskimäärin 20h viikko ja mies on kolmivuorossa 6pv töitä 4 vapaata.
Yleensä meillä lähdetään töihin läpsystä vaihtoon mutta toisinaan Oliver on hoidossa isovanhemmilla kun meillä työt menee päällekkäin.
Jo tämä on aika väsyttävää ja verottaa paljon kaksinkeskeisestä ajasta.

En tuomitse nitä perheitä jotka lapset laittavat jo pienenä hoitoon, joillekin se on vaan pakkotilanne.
Helpottaisi se meitäkin, mutta ollaan päätetty, että niin kauan kun homma toimii näin niin koitetaan jaksaa.
Onhan noi pienet vaan hetken pieniä.

Elokuussa ostettiin omakotitalo. Sitä ollaan lokakuun ensimmäisestä remontoitu. Kahdenviikon päästä olisi muutto. Viimehetken silaukset, siivoukset ja pakkailut tekemäti.

Äh. Onhan se kaikki tän arvoista ja tämä on vaan vaihe mutta miksi kaikki tuntuu niin uskomattoman raskaalta?

Miksei hommat voisi hoitua itsestään?

Syksy on ollut kaikinpuolin rankka. Rakas isoisäni kuoli ja miehen kanssa tosiaan nähdään vain sängyssä. Jos sielläkään.

Kun saadaan koti kuntoon ja jouluhäslingit alta niin lähdetään kaksin Caribian-kylpylään. Nukkumaan! Puhtaisiin, pehmeisiin lakanoihin! Ja valmiiseen pöytään syömään!

Kun kaikki tuntui hyvin raskaalta piristytti ystäväni minua (ja miestäni) lahjakortilla S-ryhmän hotelliin- tai hotellikylpylään. Mitäs tähän nyt voi muuta sanoa kun ihanaa kun on ystäviä jotka ajattelee. Itkin ilosta. Mulle tottakai oli tärkeää ja ihanaa, että päästään vihdoin viettämään kaksistaan aikaa miehekkeen kera, mutta kauneinta musta tässä lahjassa oli se ajatus. Joku on miettinyt minun vointiani ja jaksamista.

Onneksi tälläisiä ystäviä on olemassa.

Tähän loppuun fiilistelen kesäkuvilla. Jos vaikka piristyisi.

serkukset 

raasu, nurmikko pisteli.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat