Lukuunottamatta kolmea viimepäiväistä on kuluneet kaksi viikkoa olleet kamalat. Ja kun sanon kamalat niin tarkoitan sitä. Jokainen on huutanut vuoronperään ja iltaisin nukkumaan käydessä on yhdellä jos toisella huonomieli. Ja joka kerralla päätän olla huomenna vähän parempi, kärsivällisempi ja ymmärtäväisempi. Neljännen illan jälkeen luovutin itsekusetukseni ja päätin, että huomenna koitan olla vähän vähemmän mulkku mutsi.

Teen osa-aikatöitä kotona, mies on vuorotöissä, jonka johdosta paljon kotoa poissa ja sen lisäksi olen kahden lapsen äiti, joista toisesta on puhjennut auttamaton takiainensylinyysymammantissiposki ja toisella on armoton uhma (edelleen), joten aikaa blogille on.. erittäin rajallisesti. Aina toisinaan mietin onko mulla tänne enää edes mitään annettavaa? Paitsi tulla ulisemaan miten onneton epäonnistuja olen. Tällä hetkellä ihan kaiken saralla. Dieetti? No mutta onhan tässä tälläkin hetkellä sormiini sulavassa suklaassa pähkinää, eikös pähkinöitä suositella kourallinen päivässä? Ja jos yhdessä palassa on noin yksi pähkinä niin lyhyelläkin matikalla laskin, että aika monta suklaapalaa saa syödä ennen saantisuosituksen täyttymistä..

Urheilu? No kaikkihan on suhteellista...

Eniten kuitenkin tunnen epäonnistumisen tunnetta, kun kaikki inhimillisyys on kateissa ja huomaan, että karjun lapselleni. En siis enää huuda vaan karjun, pää punaisena. Tiedän päässäni mitä minun pitäisi tehdä ja miten saisin tilanteen ehkä haltuuni, mutta en vaan enää saa laskettua kymmeneen, en edes kolmeen. Olen päättänyt karjua vaikka jo sillä hetkellä se tuntuu kurjalta, mutta en vaan saa itseäni enää rauhoitettua. Loppudilemma on se, että yksi karjuu vessassa ja toinen oven ulkopuolella. Ja vaikka hetken päästä halitaanpusitaan ja soritellaan niin ei aikaakaan kun on uusi riita kyhätty. Draamaa saa aikaiseksi IHAN mistä tahansa (sonlikeamother..) ja viimeksi tänään kun itse jaksoin pysyä aikuisena, Oliver karjui polla punaisena, hyppi tasajalkaa ja kiljui että haluaa äitin hermostumaan ja vihaiseksi. Ja kun vastasin, että en millään nyt jaksaisi hermostua, niin kohtaus suureni entisestään, wipii.

Helpottaahan tämä joskus? 

Kommentit (16)

Annina (Oi siskoni mun)

Salla <3 Tää olis voinut olla melkein mun kirjoittama. Joten en osaa vastata. Tätä kai tää on :D

Cindderella

Ainakin sata sydäntä sulle, mä niin tiiän mistä puhut <3
Sormet pähkinäsuklaassa kans!! :D

Ulla - Kadun aurinkoisella puo...

Siis täällä ollut ihan samaa ilmassa! Ihan kun kaikki ois ollut irti itsestään. Että et ole ainut äiti joka ei ole kyennyt laskemaan edes siihen kolmeen Sympatiani sinulle, kyllä tää tästä, pakko. <3

Myjuw

Niin tuttua! Päivittäin kuuluu meikäläisen päässä ainakin kerran naps ja hermot menevät mitättömistäkin asioista esikoisen kanssa. Joka kerta itsellä niin paskamutsifiilis.

Vässykkä

Helpottavaa kuulla, että en ole ainoo ja yksin tälläinen kun kuvasit. Meillä nukuttu toodella huonosti viimeiset pari viikkoa ja olen todella väsynyt ja ärtyinen. Harmittaa ja surettaa lasten puolesta ku mamman pinna palaa niin helposti.

Maaria | HULIVILINI

Jep. Samaa ilmassa, ollut jo pitkään, kuten ilmeisesti teilläkin, joten hurjasti myötätuntoa täältäkin - samassa helvetin rasittavassa ja uppoamaisillaan olevassa veneessä ollaan!

Onneks on parempia hetkiä. Joskus ja välillä. <3

Saikku

Tiedän tunteen. Itse olen ottanut pari sanontaa jotka yritän pitää aina haastavan tilanteen ollessa käsillä. Eka on meidän arki on lastemme lapsuus. Eli on syytä miettiä minkälaista se lapsen näkökulmasta on. Enemmän positiivisia kokemuksia ja ilmapiiriä kuin negatiivista. Enemmän hyvää palautetta kuin negatiivista ja karjumista. Toinen todella hyvä miete on mulle ollut se, että ei saa mennä lapsen tunteeseen mukaan ja alentua huutaan tai riitelee. Täytyy yrittää vaan asettua lapsen rinnalle, tukijaksi, jotta lapsi selviää itsensäkin yllättäneestä tunnemylläkästä.

Nuo kaksi mietettä on tehnyt musta paljon paremman äidin. Auttavat paljon ennemmän kuin vaikkapa kymppiin laskeminen.

Tsemppiä sulle arkeen, itsekin erittäin hektistä elämää elävä äiti kirjoittelee. Lapset 4v, 3v ja 1,5v. :D ja osa aika työtä teen myös kotona parina päivänä viikossa.

Salla seppälä
Liittynyt29.9.2015

Tuttuja lauseita ja tiedostan kaikki nuo itsekin. Niin kuin tekstissäkin kerroin, tiedän tilanteessakin mitä PITÄISI tehdä mutta en vaan aina siihen sillä hetkellä kykene, rn vaikka kuinka noita mietteitäkin ajattelisin. Aina vaan ei jaksa ja kykene olla aikuinen. Tai minä ainakaan. Voimia arkeenne :)

Väsynyt mamma

Täällä just samaa! Ja häpeän sitä. Lapset 7v, 4v ja 7kk. Huoh. Aina päätän, et ryhdistäydyn ja lopetan karjumisen ja kasvatan pitemmän pinnan. Ei vaan onnistu.

Emmi / Yhteenkasvettu

Täälläkin välillä kamppaillaan samojen tunteiden parissa, ei vaan ole aina niin helppoa olla se järkevä ja aikuinen osapuoli.. Tsemppiä <3

JL

Et todellakaan ole ainut.. täällä yks äiti joka myös ajattelee joka ilta että huomenna en huuda enkä ole millään lailla huono äiti, enkä varsinkaan syö mitään herkkuja.. En todellakaan onnistu joka päivä..

Sansi

Todellakin sulla on annettavaa! Kiitos vertaistuesta! ❤️ Mitä tekisin, jos joutuisin lukemaan vaan niitä blogeja, joissa kaikki on vaan niin helppoo ja niin mukavaa?!? Enmäkestäis😬

Anne/ Lastenhuoneenkapina

Voi sua ihana! I feel you, et ole yksin :D Luulen, että tänä aamuna herätettiin muutama naapuri kun Sisun kanssa ärjyttiin toisille - molemmat ihan liian väsyneinä ja kesken unien heränneinä. Onneksi lapset ovat armahtavaisia, tunnin päästä Sisu jo halaili ja suukotteli ja tietysti sitä silloin tunsi itsensä entistä surkeammaksi kun oli ärjynyt toiselle. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat