P4201516P4201464P4201516kP4090347P4100496P4100441P4140951P4201469


Kukaan ei ole opettanut elämästä niin paljoa kuin esikoiseni. Kukaan ei ole näyttänyt miltä tuntuu rakastaa jokaista solua myöten. Näyttänyt mitä pelko oikeasti on, kun sydän oikeasti jättää lyönnin välistä. Saanut tuntemaan sanoin kuvailematonta ylpeyttä. Ilman sinua olisin edelleen hukassa itseni kanssa. Ilman sinua en ehkä olisi edes yrittänyt voittaa sitoutumiskammoani. Sinä teit meistä kokonaisen, perheen, muutit kaiken. Näytit mitä onni on ja että kun sen löytää, kannattaa siitä pitää kiinni kynsin ja hampain. Näytät edelleen. 

Esikoinen on aina esikoinen. Kaikki koetaan ensimmäistä kertaa, kaikki on uutta, jännittävää ja aina seuraavan merkkipaalun odottamista. Harjoittelua ja yhdessä kasvamista, meille sopivimman reitin etsimistä ja ihmettelyä. Joskus tulee katsottua vauvakuvia, tulee ikävä. Minä en saa ikinä enää kokea sitä esikoisen tuomaa tunnetta. 
Sinä asetit riman helkkarin korkealle. 

..Suorastaan pelottavan. Voiko vauvan syntymä millään tuntua yhtä mahtavalta? Onko jokainen merkkipaalu hehkutuksen väärti vai jo entuudestaan nähty? Osaanko minä olla äiti tytölle? Yletätköhän asetetulle rimalle vaikka kuinka kurkottaisit? Voinko rakastaa sinua yhtä paljon kuin esikoistani?

Riittääkö aika? Jaksanko? Riitänkö? Kelpaanko? Onnistunko? Kannattiko?
Mutta toisaalta. 

En malta odottaa tukan letittämistä, sisarussuhteen kasvun seuraamista ja sen tuomaa rikkautta ja yhtä ystävää lainaten rakkaus, sehän on kerto- ei jakolasku. Luulenpa, että se vain tuplaantuu.


Kommentit (34)

Anonyymi

Aivan yhtä mahtavalta se vauvan syntymä tuntuu toisen lapsen kohdalla - tällä kertaa jopa osaa ottaa siitä kaiken irti! Ymmärtää, miten hetken sitä mystistä pikkuvauvavaihetta kestää. Ja viis sukupuolesta, toinen lapsi voi olla esikoisen vastakohta, vaikka olisi samaa sukupuolta. Teille tulee ihana pieni uusi henkilö, jonka luonnetta, tapoja ja suhtautumista elämään saatte seurata. Ja kyllä! Rakkaus ei vähene, vaan lisääntyy. :) Varmaan aika moni murehtii samoja asioita, kiva että kerrot niistä "ääneen". Tsemppiä loppuraskauteen. :)

Anonyymi

Samoja ajatuksia täällä :o toivotaan että joku kertoo jonkun kannustavan tarinan :)

no siis mullahan on ollut ennen raskautta ja ennen vauvakuumetta synnytyskuume, ikävä synnyttämään ja kokemaan se fiilis uudelleen=D ja sinällään en näe tytön ja pojan äitinä mitään eroa, en koe että tytön kanssa voisi tehdä jotaibn mitä ei pojan kanssa voisi myös. paitsi letitellä tukkaa ja pukea söpöjä mekkoja ja hiuspantoja;) mutta silti se jännittää, kun kaikki on uutta. ja se on totta, meille tulee uusi henkilö, persoona ja luonne on se joka erottelee, ei se sukupuoli. en oikein itsekään tiedä mikä siinä tytön tulossa niin jännittää. ehkä kun on vaan tottunut olemaan yhden pojan äiti. Moneen kysymykseeni tiedän vastauksen, mutta aina toisinaan ne silti pelottaa.. kiitos kommentistasi ja tsempeistä

Aivan samoja asioita pyöritin silloin aikanaan, kun meille oli toinen tulossa. Miten muka koskaan voisi rakastaa ketään samalla tavalla ja yhtä paljon? Mutta niin vain voi :) Jokaisen lapsen syntymä on aina erilainen tarinansa, oma kokonainen elämänsä. Jokaisella lapsella on oma tehtävänsä maailmassa. Äidille ja isälle on jokainen lapsi maailman tärkein ja rakkain. Oli sitten ensimmäinen tai viides, tyttö tai poika :) Meidän kolmas on tyttö ja olin tavallaan ihan hakoteillä kun mietin, että kuinka muka pärjään kun tuleekin tyttö. Heh, nyt se ajatus huvittaa jo :) Miksi en muka pärjäisi? Oma rakas nyytti se on ja aivan samanlaista sitä on hoitaa, kuin oli poikiakin. Ihan turhaan huolehdin!

Kuten Anna K. kerran sanoi, rakkaus ei ole jakolasku, vaan kertolasku

Anna se oli!! Kiitos. Lisään lainauksen ;) mietin kuumeisesti eilen illalla missä ton olen kuullut ja vieläkään en kyllä muista minkä asian yhteydessä se oli :D

Ja kiitos kommentista, ihana kuulla että se on normaalia

Löysin vasta blogisi, ihanasti kirjoitit esikoisesta (tai esikoiselle). :) Täällä mennään noin 10 viikkoa edellä ja hetkittäin olen miettinyt samaa, vaikka toista poikaa odotetaankin. Toisaalta taas tämä kakkonen ehti olla toiveissa niin kovin pitkään, että se rakkaus oli jo "varmistunut", mutta toisaalta nyt me ollaan oltu "me kolme" niin kauan, että jännittää miten vauva tulee rikkomaan sen symbioosin. Kestäähän siinä kuitenkin aina oma aikansa itse kunkin tutustua vauvaan ja siten hitsautua nelikoksi. Jännittävää.

Jään mielenkiinnolla seurailemaan sun blogia. :)

Mä oon joskus miettinyt samaa. Ja myös sitä että voiko toinen lapsi mitenkään olla esimerkiksi yhtä rakas :D Kamala ajatus mutta miten kukaan voisi olla rakkaampi kuin se lapsi joka mulla on, edes se toinen kun sehän on ihan vieras! Tottakai se toinen on yhtä rakas mutta olen silti miettinyt.

Anonyymi

Täällä saman jännän äärellä :) Poika 3v. ja tyttö tulossa. Rv 39+2, jokohan malttaa ensi viikolla syntyä, jännittää ihan sikana ja samoja ajatuksia mielessä kuin sinullakin! Uskon, että rakkaus vain kasvaa molempiin tämän uuden ihmeen myötä ja tuo varmasti mukanaan paljon uutta mitä ei ehkä esikoisen kanssa ole vielä koettu! Tsempit sulle odotukseen ja aurinkoisia ajatuksia :D

Anonyymi

Ihana sinä! Sulla on kyllä kirjottamisen taito hallussa ja mua melkein itkettää tääkin. Voi kyllä mennä näiden raskaushormonienkin piikkiin :D
T.Tiia

No teillä on justiinsa h-hetki, jännän äärellä! mutta siis joo, varmasti ihan samat fiilikset, eikä sillä sukupuolella siinä merkitystä olekaan. Kerrohan miten teillä sitten arki alkoi sujumaan;) tervetuloa uudelleen!

Ihania kuvia sinä hemaiseva mamma ♥ ! Ja kysymyksiin: VOI, ON, OSAAT, YLETTÄÄ SE ja KYLLÄ, sitä rakkautta todella riittää. Myös silloin kun se uusi tulokas on täysin esikoisensa vastakohta. Vai tekeeköhän just se siitä sit taas kerran niin ihanan kokemuksen, who knows. Ihanaa se on silti, vaikka ei ihan yhtä rentoa kuin esikoisen kohdalla eikä vauvaan ehdi paneutua samalla ajankäytöllä kuin ekaan, mutta SILTI! Mä huolin kans ihan kamalasti mutta vähän turhaan! Muistat vaan ottaa paljon kuvia, muistikuvat saattaa tulla olemaan myöhemmin heikkoja! :D Ai ja älä ihmettele kun kommentoin vähän aina jälkijunissa mutkun luen sun ihania juttuja aina kun ehdin ja välillä se on vähän jäljessä ♥ :3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Salla on parikymppinen kahden lapsen äiti ja yhden miehen hääkuumeileva avovaimo. Blogi kertoo millaista on arki kun jäätelö on ainoa ruoka minkä lämpimänä saa syötyä, polvenkorkuinen pyrkii syöstämään vallasta ja itse kärsii jonkinsortin Peter Pan -syndroomasta. Mukaan mahtuu hömppää ja syntejä syviä. Tervetuloa!

Seuraa somessa
Facebook
Instagram

Ota yhteys bloggariin
pikkuollie@gmail.com

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014

Kategoriat