Kun sain tietää olevani raskaana, yksi isoimmista murheista oli raha. Kumpikaan meistä ei tehnyt töitä ja miehen opiskelut olivat jo valmiiksi menossa alamäkeä pitkin. Nyt vastaan usein kysyttyyn kysymykseen, eli miten pärjäämme rahallisesti?

 

Eihän se helppoa ollut aloittaa pohjalta. Meidän onneksemme miehellä sattui olemaan hänelle kerätty säästötili jonka avulla saimme ensimmäiset huonekalut ja tarvikkeet ostettua. Vauvan tarvikkeet tulivat ykkösenä, mutta suurimman osan saimme käytettynä. Sukulaiset olivat innokkaita ostamaan vauvalle vähän parempia vaatteita ja tutteja, söpöjä kuravaatteita ja kaikkea tarpeellista.

 

Tyydymme vähään

Myönnetään, että myös meidän instagramfeedistä löytyy merkkivaatteita ja uudet Emmaljungan rattaat, mutta myönnetään saman tien myös se, että vaatteista suurin osa on ostettu käytettynä ipanaiselta ja Emmaljungia maksamme erissä. Kotona käytössä on tuikitavallisia halvasti valmistettuja vaatteita ja kirpputorilta kierrätettyjä Prismavaatteita.

-> Sanotaanpa tähän myös se, että merkkivaatteiden ostaminen perheessä jossa rahaa ei kovin ole, voi olla jopa kannattavaa, sillä merkkivaatteiden jälleenmyyntiarvo on samaa luokkaa millä vaatteen ostaa, toisin kuin halpatuotetusta vaatteesta saa suurimmillaan muutaman euron.

 

Mitä tukia?

Toimeentulotuki, hoitoraha, lapsilisä, asumistuki ja opintotuki olivat kaikki mitä saimme alkuajoilta. Nyt tilanne on eri, kun mies käy kuntouttavassa työtoiminnassa. Tuki minkä sai opiskelusta oli suoraan sanottua naurettava, mutta toimeentulotuki piti huolta siitä, että saamme ruokaa pöytään. Muutaman kerran on päässyt käymään niin, että kela perii tukia takaisin ja olemme jääneet tyhjän päälle. Tällöin on mieheni vanhemmat tai omat vanhempani auttaneet tilanteessa.

Moni anonyymi arvostelija on sitä mieltä, että yhteiskunnan turvin eläminen on noloa. Minua ei ole koskaan nolottanut myöntää, että elämme tuen turvin, sillä jokainen alaikäisen vanhempi saa kelalta enemmän tai vähemmän tukea.

Kasvisruoka tulee halvemmaksi ja kestovaippailu kannattaa

Kasvisruokaan siirryttyä ja kestovaippojen pyöritys on auttanut tämänhetkisiin osamaksumurheisiin huomattavasti. Kun paketti lihaa maksaa lähes 4 euroa, maksaa soijarouhe saman verran, mutta soijarouhepaketista saa nelinkertaisen määrän makaronilaatikkoa mitä lihasta saisi. Myös satokauden vihannekset, pavut ja linssit ovat suuri säästö niin rahallisesti kuin terveydellisestikin.

Vauvalle soseiden valmistus on tullut todella edulliseksi ja vauvanruokahyllyltä ostetaan lähinnä pelkkiä naksuja ja vaunulenkeille sosepusseja. Esikoisen aikaan ostimme kaikki syötävät lapselle valmispurkkeina ja se oli siihen aikaan yksi suurimmista menoista joka sekin olisi ollut helposti vältettävissä

Kestovaippoja keräsin paikalliselta Facebook-kirpputorilta, joko ilmaiseksi tai ihan muutamalle eurolla/ kappale. Vaipoista olen maksanut yhteensä 50 euroa, mutta vaippojen avulla olemme säästäneet jo reilut 300 euroa kahdeksassa kuukaudessa. Vaipat saa myös käytön loputtua myytyä eteenpäin ja niistä saa takaisin vähinintään puolet ostoon käytetystä rahasta. Säästetty raha on niin iso, että muutaman ylimääräisen pyykinpesukerran viikossa sietää helposti.

 

Paljonko rahaa jää hupikäyttöön?

Ilman osamaksuja rahaa jäisi harrastuksiin/ lehtitilauksiin/ vaattesiin/ tekemisiin ylipäätään reilut 200 euroa kuukaudessa. Eihän se mikään hurjan iso määrä ole lapsiperheen tarpeet lukuunottaen, mutta sillä pärjää. Teinivanhemmuus on pärjäämistä monella eri tasolla ja rahallisten asioiden pohtiminen tulee siihen kaupan päälle.

 

//Teksti perustuu niihin tukiin ja määriin mitä meidän nelihenkisessä perheessä saadaan.

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kelan tuilla eläessä ei todellakaan tienaa, vaan rahankäyttö on osattava suunnitella. Olen ajatellut, että uudet rattaat/vaunut on rahan hukkaa, (jopa "retrot" toimivat käytössä) 100e.lla saa jo hyvät käytetyt. Ja meillä on liikutti aina paljon jalkaisin n.5-10km päivä. Vaatteet kirpparilta ja alennuksesta. Soseet kannataa tehdä itse, isompi satsi kerrallaan ja pakastimeen annoksiksi, helppoa ja halpaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017