Näpyttelin käsissäni olevaa puhelinta itku silmässä. En keksinyt mitään mistä olisin kirjoittanut ja kotikin oli niin sotkussa, että kuvia en kehdannut mihinkään julkaista. Sen lisäksi elämäni oli aivan sekaisin ja liian moni asia painoi mieltäni kasaan. Olisiko nyt tauon paikka?

 

Poistin instagram-tilini. Pysyvästi. Nyt en miettinyt seuraajien tai kuvien määrää, saavutuksia tai julkisuutta, vaan omaa ja perheeni hyvinvointia. Tiesin, että en tule katumaan tekemääni päätöstä eikä se missään vaiheessa alkanutkaan kaduttaa.

Seuraavaksi ilmoitin vauva.fi tiimille, että olen poistumassa somesta. Se vähän kaduttaa. Poistumisen jälkeen mietin monet kerrat, että kenelle kertoisin kaikki ne asiat mitä päässäni liikkuu. Soittelin äidilleni joka päivä, joskus jopa kaksi kertaa, mutta se tuntui erilaiselta kuin purkautuminen blogiin. Suurin osa teistä lukijoista oli minulle kuitenkin suuri tuki ja apu. Ja olette vieläkin.

 

Kun kaunis tyttövauvamme syntyi toukokuussa, käväisin vauva.fi tililläni. Yllätyin kun näin, että blogini on silti olemassa ja minulla olisi mahdollisuus kirjoittaa uusi teksti. Pyysin pääsyä takaisin vauvan mahtavaan blogiyhteisöön ja minut otettiin lämpimästi takaisin.

Olen siitä enemmän kuin kiitollinen.

Loin uuden tilin instagramiin ja aloitin alusta. Nyt palailen täältä hiljaisuudesta ja jatkan entistäkin vahvempana ja aidompana, kolmen murun mutsina.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017