Julkaistuani tekstin unelmasta saada kolmas lapsi, saimme mieheni kanssa tonneittain arvosteluja. Lähimmistä ihmisistä oli tullut ihmisiä joille ei enää uskalla puhua ja jännitys kolmannen lapsen alulle pistämisestä oli pilattu.

 

Kovasti on sanottu ja kehuttu, että on rohkeaa ola nuori äiti. On ihailtavaa kuinka hyviä vanhempia minusta ja miehestäni on tullut näin nuorella iällä.

Uutiset toisesta lapsesta olivat ensin hämmentäviä, mutta siedettäviä. Sannottiin kuinka hienosti olemme pärjänneet kahden lapsen arjesta ja on kysytty, että miten jaksan olla niin pirteä, vaikka lapset eivät edes käy hoidossa.

Puheeni kolmannesta lapsesta on käännytetty nopeasti alas ja on jopa sanottu, että "toivottavasti et tule enää raskaaksi"

 

Kun avoimesta ihmisestä tulee hiljainen

 

Olen hyvin avoin ihminen enkä pelkää puhua asioista, mutta nyt olen ollut aivan lukossa. Mistä uskallan puhua ilman arvostelun kohteeksi joutumista? Mistä uskallan kirjoittaa ilman, että selän takanani kysytään, että onko kirjoittamani asiat totta? Kaikki positiivinen kirjoitus katoaa ja jäljelle jää vain negatiivinen jota käytetään minua vastaan. Kirjoittamisesta on tullut minulle pelottavaa ja avautuminen tuottaa kylmiä väreitä ja hermostuneisuutta.

Olen alkanut miettimään, että onko unelmani kolmannesta lapsesta kielletty. Monet sanovat, että aikaa meillä on vielä vuosia tehdä vaikka kymmenen vauvaa, mutta en itse näe mitään hyötyä odottamisesta. Kysymykseni "Mutta miksi ei nyt sitä yhtä?" ei saa yhtäkään järkevää vastausta, vain pelkkää epämääräistä muminaa ja tuomitsevia katseita.

Mieheni ja minun mielestä meille mahtuu vielä yksi lapsi. Lapsena unelmani oli kolme lasta, mutta mieheni ja minun suhteen mentyä toisen lapsen syntymän jälkeen hurjaa alamäkeä pitkin ja päädyttyään eroon, heitin unelmat roskikseen ja uskottelin itselleni toisin. Jos suhde selviää riidoista ja jopa erosta ilman, että enää yhtäkään riitaa ei ole ollut ja molempien on hyvä olla, miksi unelma vielä yhdestä perheenjäsenestä olisi kielletty?

 

Loppupeleissä vanhemmat hoitavat omat lapsensa. Ei ystävät, ei vanhempien perhe eikä kukaan muu.

 

Nyt hiljaisuuden rikottuani voin sanoa, että sisältö instagramissa ja blogissa tulee täyttymään jutuista mitkä liittyvät kolmannen vauvan yrittämiseen, sillä hän on tullakseen jos tulee.

Kommentit (4)

Tiranu
Liittynyt13.4.2015
6/4 | 

En ikinä tuu ymmärtämään miksi se olisi kenenkään muun asia kuinka monta lasta te teette. Jos kuitenkin pärjäätte niitten muksujen kanssa ja kaikkien on hyvä olla, niin hyvä vaan. Tunnen perheitä joille 3 lasta on sopiva ja ehkä enemmänkin mahtuisi ja tunnen perheitä joille se yks ainokainen on juuri sopiva määrä. Jokainen omalla tavallaan.
Tsemppiä yritykseen! Älkää välitäköön kaiken maailman katkerista ihmisistä ja trolleista joka nyt netissä pyörii haastamassa riitaa. Niitä on ja aina tulee olemaan. Älä anna niille valtaa.

Vierailija
9/4 | 

En kertoisi omista toiveistani lapsesta muille. Älä mieti mitä muut ajattelevat ja sanovat vauva asiasta vaan tehkää niin kuin teistä tuntuu oikealta. Kuunnellessa muita ja tehden niin kuin he haluavat voi menettää paljon sellaista mistä on haaveillut ja halunnut. Kukaan toinen ei voi päättää sitä kuinka monta kenenkin ihmisen perheeseen voi mahtua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Uskallan väittää, että moni 21-vuotias ei vielä elä keskellä lapsiarkea.

Minä elän tätä arkea kolmen lapsen ja aviomieheni kanssa. Lapsiarkeni alkoi joulukuussa 2015 esikoispoikani synnyttyä ja tämän jälkeen sain vielä kaksi ihanaa tyttöä.

Blogissani pohdin nuoren vanhemmuuden haasteita ja kirjoitan laajalti meidän tavallisista, mutta vauhdikkaista päivittäisistä touhuistamme.

Yhteydenotot ja yhteystyöt: vahterajasmin@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017