Kun palasin mieheni kanssa yhteen, alkoi totiset puheet siitä mitä molemmat haluaa tulevaisuudeltaan. Kerroin miehelleni joka ei ole koskaan sen suuremmin toivonut lapsia, että joku päivä haluaisin suurperheen.

 

Eron jälkeen mietin monia asioita. Vaikka aikaa miettiä oli vain reilu viikko, oli tulevaisuuteni tavoitteet aika selvät. Ensimmäisenä päätin, että joku päivä käyn lähihoitajaopinnot loppuun. En näe itseäni työskentelemässä missään muualla kuin ihmisten lähellä. Toinen "elämän tavoite" oli naimisiin meneminen. Tahdon itselleni miehen joka on valmis sitoutumaan suhteeseen ja rakastamaan, niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Kolmas toiveeni on, että jonain päivänä saan palata töistä kotiin suurperheeni luo.

Missä järjestyksessä asiat tekee, sillä ei ole merkitystä.

Mitään en pidä itsestäänselvyytenä, sillä voi olla, että koskaan ei edes enempää lapsia meille suoda. Mikä vain on mahdollista ja nuorena äitinä tiedän varsin hyvin sen, että harvemmin mikään menee elämässä suunnitelmien mukaisesti. Tällä hetkellä etenemme hitaasti asioiden ja toiveiden suhteen, ettei mitään tulisi tehtyä liian pikaisesti.

 

Nautin lapsistani ja tämänhetkisestä arjestamme

Vauvamme on juuri oppinut ryömimään ja hän on aivan kuin pieni auringonpaiste sateen keskellä. Hän saa kasvoihini ilmestymään leveimmän hymyn ikinä, sekunneissa. Esikoisemme on jo iso poika joka hänkin saa minut hymyilemään. Pottatreenit ja kaiken ihmettely ja kyseenalaistaminen sekä kiukuttelu kuuluu jokapäiväiseen elämään, mutta päivät kuluvat nopeasti.

Miehen kanssa oleminen oli parisuhteen uudelleen alettua hankalaa, mutta meidänkin arkemme alkaa valjeta ja osaamme olla yhdessä jopa paremmin kuin ennen. Puhuminen on huomattavasti helpompaa ja yhdessäolo ei ole pakotetun oloista, vaan vapaata ja hauskaa.

 

Isi joka näkee unia kolmannesta lapsesta

En olisi koskaan kuvitellut tulevan päivää, jolloin hän vapaaehtoisesti puhuisi uudesta vauvasta. Hän kertoi unesta, jossa synnytimme toisen poikamme ammeeseen.

Olemme puhuneet jo pienistä asioista vauvaan littyen, kuten arvailleet sukupuolta ja pohtineet nimiä sekä kummeja. Olemme puhuneet, että lapsi saisi tulla jos on tullakseen, mutta kiirettä ei ole. Nuorimmaisen täysimetys on vienyt kuukautiset kokonaan pois eikä kaksi ensimmäistäkään olleet suotu meille kuin "salaman iskusta".

 

Kuparikierukka kolmannen jälkeen ja opiskelemaan?

Koen pientä ikävää opiskelua kohtaan ja kaipaan työntekoa. Vuonna 2019 on suunnitelmissa ottaa kuparikierukka, vaikka kolmas vauva ei ilmoittaisikaan tulostansa.

Vielä ei siis tiedetä, että miten edetään ja mitä tehdään, mutta siitä olen aika varma, että lapsilukumme ei jääkkään kahteen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Nimeni on Jasmin. Olimme 16 ja 17 vuotiaita tehdessäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Nyt olemme 19 ja 20, meillä on ihana kaksivuotias poika sekä hänen lisäkseen aivan ihastuttava syyskuussa syntynyt tyttövauva. Kirjoitan meille tärkeistä asioista sekä tuiki tavallisesta arjestamme nuorina vanhempina.

Teemat

Blogiarkisto

2017