Moni sanoo että vauva ei tarvitse muuta kuin rakastavat vanhemmat. Väärin, väärin! Vauva tarvitsee vaikka mitä muutakin. Mutta suosittelen silti, että teette hankintoja tarpeeseen. Jokainen perhe tarvitsee vähän toistaan erilaisen setin lisävarusteita. Yksi eniten intohimoja herättävistä ja kukkaroa keventävistä asioista on vauvan liikuttelu paikasta toiseen! Kun ensimmäisen kerran näin kantoliinoja ja kantoreppuja, mieleeni tuli lapsena katsellun kulttileffan Mad Maxin Master & Blaster -parivaljakko. Iso kaveri toimi leffassa muskeleina ja kantojuhtana ja pienempi kaveri määräsi tahdin. Näinhän se menee tietysti kantaessakin.

En tiedä olisimmeko innostuneet kantamisesta niin paljon, ellei Ainon siskon Annin firma Ipanainen olisi tiiviisti mukana kantobisneksessä. Annilta saimme Sulon synnyttyä testiin sekä repun että liinan. Meidän käytössämme Tulan reppu vakiinnutti asemansa nopeasti ja päädyimme ostamaan sellaisen. Tottakai olimme ostaneet laadukkaat yhdistelmävaunut ennen Sulon syntymää. Tässä alla on kuva ensimmäiseltä ja lähes ainoalta vaunulenkiltä tähän saakka. Ja Sulolla on ikää jo yli puoli vuotta!

Ah, miten idyllisen näköinen kuva! Siinä nuori isä työntelee ensimmäistä lastaan ylpeänä loppukesän auringonpaisteessa. Kysymys kuuluukin siis: Miksi vaunujen käyttö jäi vähemmälle? Ensinnäkin: asumme hissittömän rakennuksen toisessa kerroksessa, ja talossa on erillinen varasto vaunuille. Kantokopan raahaaminen vauvoineen rappuset alas ja pihan poikki on hieman vaivalloista. Helpompaa on siis lähteä liikkeelle suoraan repun kanssa: kipaista lenkille tai hypätä bussiin. Toiseksi: Tykkäämme molemmat liikkuvasta elämäntyylistä. Liikumme luonnossa, kaupungilla, portaissa ja poluilla. Sellaisissa tilanteissa reppu on elementissään. Ensimmäinen kunnon luontoretki tehtiin Helvetinportille (mukava perhereissukohteen nimi). Kapealla polulla liikkuminen luonnistui oikein hyvin repun kanssa.

Reppu on muuten lapselle todella lämmin paikka. Ja vauva puolestaan toimii kuin lämpöpatteri. Niinpä liikaa vaatetusta kannattaakin välttää. Ja tässä päästäänkin yhteen repun hyvistä puolista. Talviaikaankin kantaminen onnistuu mukavasti. Tällöin vauvaa ei tarvitse pukea paksuun toppahaalariin. Pipo, käsineet ja töppöset on kuitenkin hyvä olla. Vauvan saa nimittäin oman takin alle takin vetoketuun kiinnitettävällä paneelilla. Tämänkin Anni sai meille ovelasti kaupattua!

Mutta on se ollut käteväkin. Syksyisellä Helsingin reissulla käppäilimme Sulon kanssa Merihaasta tissin syöntiin Ympäristöministeriöön, jossa Ainolla oli seminaari. Kahden miehen katupartiomme oli varustautunut repulla, pilottitakilla ja Kumjan paneelilla. Vaunujen kanssa olisimme joutuneet kiertämään monet portaat, ja lisäksi ne olisivat olleet inhottavat mukulakivillä. Kävimme matkan varrella moikkaamassa kaveria ja tsekkaamassa HESAN nähtävyyksiä.

Ehkä tärkein idea kantamisessa on läheisyys. Vauva tuntee olonsa turvalliseksi. Läheisyys myös vahvistaa kantajan ja vauvan suhdetta. Reppu oli ja on edelleen varmin konsti rauhoittaa ja nukuttaa vauva, varsinkin jos Aino on jossakin muualla. Myös hoitotädillä reppu on ollut ahkerassa käytössä samasta syystä. Lisäksi kädet jäävät vapaaksi. Monta pientä askaretta saa tehtyä samalla kun pikkuinen nukkuu, tai ihmettelee maailmanmenoa repun uumenista. Suosittelen siis miettimään logistiset ratkaisut oman perheen tilanteen mukaisesti. Apua kantamiseen löytyy kantokursseilta kautta maan. Myös Facebookin ryhmissä voit kysyä ja keskustella aiheesta. Myös Kantoliinayhdistys tukee ja neuvoo aiheesta kiinnostuneita.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

#Noljakanfaija on nuorehko koti-isä Joensuun Noljakan lähiöstä. Ensimmäisen lapsen tulo saa arkisetkin asiat näyttäytymään uudessa valossa. Sulo-vauva kasvaa ja kehittyy. Yhdessä harrastetaan, opitaan uutta ja mietitään vanhemmuutta. Myös pilke silmäkulmassa.

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram