Sulon upea uima-asu

Kylläpä olisivat esi-isämme olleet ihmeissään, jos joku olisi heille sanonut, että sadan vuoden päästä suomalaiset vauvat uivat ja läträilevät lämpöisessä vedessä tammikuun tulipalopakkasilla. Onneksemme meidän ei tarvitse murhehtia tällaista asiaa. Kehitys kehittyy ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti!

Vauva tuo mahdollisuuksia osallistua jos jonkinlaisiin aktiviteetteihin. Sulttaani Sultsina on nyt vauvauinti- ja muskariryhmässä. Muskari strarttaa torstaina, mutta vauvauinnnin ihmeellisyyksiin pääsimme tutustumaan jo sunnuntaina. Ulkona oli pakkasta 25 astetta ja vauvojen altaassa lämpöä 32 astetta. Kontrasti oli siis melkoinen!

Meille 80-luvulla syntyneille vanhemmille vauvauinnista tulee ensimmäisenä mieleen Nirvanan Nevermind-levyn kansi ja Suomen menestys kilpa-altaissa 90-luvulla. Voisikohan omasta pullaposkestakin sukeutua tulevaisuuden Jani Sievinen tahi Antti Kasvio? Ysäriuimarit olivat aikansa julkkiksia, kuten tästä kornista R-kioskin mainoksesta ilmenee:

Tiedättehän sen tunteen kun olette uimahallissa hieman solmussa omien vaatteittenne, pyyhkeittenne ja muiden tykötarpeidenne kanssa? Miettikää siihen lisäksi vuori erilaisia vauvan varusteita kaksine pyyhkeineen ja turvakaukaloineen. Tavaraa on melkoinen määrä. Onneksi pääsimme samaan ryhmään synnytyslaitoksella tutustumamme vauvaperheen kanssa. Perheen tomera poikavauva syntyi muutama päivä Sulon jälkeen. Uimaan mennessämme puimme miesten pukkarissa yhdessä herra N:n speedoihinsa. Toiseen suuntaan vaihdoimme vauvoja ja A autteli minua Sulon kuivailussa ynnä muissa toimenpiteissä.

Nyt kuitenkin olimme siis menossa altaaseen ekaa kertaa. Jännittävää! Joensuun uimahallin lastenallas täyttyi innokkaista vauvauimareista vanhempineen. Veden lämpö ja tuttu elementti tuotti vauvakaartissa ensin ihmettelevän hiljaisuuden. Lämmin vesi tuntui kotoisalta ja kutsuvalta. Nimenhuudon jälkeen kävimme laululeikkien kautta kokeilemaan erilaisia kellunta-asentoja ja liikkeitä vedessä. Eräässä liikkeessä oli tarkoituksena laittaa kädet vauvan keskivartalon ympäri ja kelluttaa häntä kuin ongenkohoa ikään. Sormeni eivät kuitenkaan ulottuneet Sulon pulskan keskivartalon ympäri, joten ote oli otettava kainaloista.

Monet varmasti pelkäävät vauvauinnissa eniten sitä, että vauva joko kakkaa altaaseen, tai järjestää hillittömän itkukohtauksen. Suuressa ryhmässämme yksikään vauveli ei turauttanut veteen ja vain yhdeltä vauvalta pääsi parku. Todennäköisempää on, että vauva lirauttaa pissat kantovälineenä käytettävään turvakaukaloon, tai itkee altaan ulkopuolella viileää ilmaa.

Kokonaisuudessaan uinti oli oikein positiivinen kokemus. Kiitokset siitä myös ohjaajille! Vielä ei sukelleltu eikä uitu kilpaa. Uskon että tällainen harraste lujittaa vauvan suhdetta vanhempiin, totuttaa vesielementtiin ja auttaa myös vanhempia verkostoitumaan keskenään. Parasta oli kuitenkin nähdä kaikki innostuneet ilmeet, sekä vettä potkivat pienet jalat ja kuulla innokkaat jokellukset.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin! Varokaa tarttuvia laululeikkien melodioita. Minulla soi edelleen päässä "PIKKUISET KULTAKALAT LAMMESSA UI...." 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

#Noljakanfaija on nuorehko koti-isä Joensuun Noljakan lähiöstä. Ensimmäisen lapsen tulo saa arkisetkin asiat näyttäytymään uudessa valossa. Sulo-vauva kasvaa ja kehittyy. Yhdessä harrastetaan, opitaan uutta ja mietitään vanhemmuutta. Myös pilke silmäkulmassa.

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram