Vauvaiän alkutaipaleella suurimmat ongelmat vauvanhoidossa liittyvät tissien puutteeseen. Oheinen teksti on kirjoitettu Sulon ollessa kaksi kuukautta vanha. Pureudun tekstissä tissien puutteen aiheuttamaan tasa-arvovajeeseen tai ehkä enemmänkin riittämättömyyden tunteeseen. Onnekseni tilanne on kuukauden aikana muuttunut paljonkin hyvään suuntaan. Vaikka pulloruokinta ei olekaan vielä hallussa, viihtyy Sulo jo selvästi pidempiä aikoja irti tissistä. Tissillä käydään vain tankkaamassa ja muu aika sujuu rattoisasti ympäristöä tarkkaillen ja raajoja heilutellen.

Blogi on julkaistu alunperin Lapselliset miehet -blogissa, johon kannattaa ehdottomasti tutustua! Vakiokirjoittajien ohella blogissa on vieraillut erilaisia 2000- luvun isiä Anssi Kelasta lähtien.

Antoisia lukuhetkiä!

.................................................

Tunnen kuuluvani siihen nuorten isien kastiin, jonka jäsenet haluavat ottaa isompaa roolia vaippaikäisen kasvatuksessa. Edustamalleni joukolle tasa-arvon näkyminen arjessa on tärkeää. Isä hoitaa kotiaskareita ja viettää aikaa vauvan kanssa. Isä kylvettää. Isä vaihtaa vaipat. Kaikki sujuu kunnes tulee nälkä.

Sulo-vauvamme on ehtinyt 2 kuukauden ikään. Poika on hankkinut itselleen vankan varren ja komean kaksoisleuan uutteralla tissimaidon ryystämisellä. Ajattelimme alusta saakka, että mikäli rintaruokinta sujuu, emme halua sotkea hyvin sujuvaa ruokailua tuttipullolla.

Mielestäni on tärkeää, että myös tuore äiti voi jatkaa harrastuksiaan ja päästä välillä tuulettumaan. Se mahdollistuu sen kautta, että isä tai joku muu pystyy huolehtimaan pienokaisen hyvinvoinnista kokonaisvaltaisesti. Isyysloma ja opiskelijan joustava aikataulu ovat sallineet sen, että olen voinut viettää Sulon kanssa äijä-aikaa kotosalla. Olemme tehneet pitkiä kävelyitä, nukkuneet yhdessä päiväunia ja jutustelleet. Jossain vaiheessa nälkä kuitenkin yllättää.

Nälkä saattaa hiipiä hiljaa pienen suupielten lipomisen muodossa, tai katkenneiden päiväunien jälkeen nollasta sataan sekunnissa kiihtyvän huudon saattelemana. Tässä tilanteessa tuttipullon tarjoaminen alkaa olla jo myöhäistä. Kumisen tutin vieminen suupielille koetaan henkilökohtaisena loukkauksena tämän pienen marttyyrin toimesta. Ei auta muu, kuin laittaa korvatulpat korviin kuulovaurion pelossa, hyssytellä pientä nyyttiä sylissä ja odotella äidin tuloa. Sitteriin tai lattialle laskeminen nimittäin nostaisi äänen tason vieläkin sietämättömämmäksi.

Kun äiti tulee, on pienokaisen pää punainen, kyynelnorot valuvat poskia pitkin ja isänkin henkinen kestävyys on koetuksella. Vauva pääsee äidin syliin ja rinnalle. Pettynyt ja raivostunut itku katkeaa kuin veitsellä leikaten ja tilalle tulee tyytyväinen jokeltelu ja maiskottelu. Tässä vaiheessa modernin isän tasa-arvon tavoittelu saattaa tyssätä riittämättömyyden tunteeseen. Samalla oppii ymmärtämään niitä isiä esimodernin ajan isiä, joiden on ollut helpompaa paeta vanhemmuuden taakkaa pitkiin työpäiviin.

Tissit, tai oikeastaan niiden puute, rajoittavat tasa-arvoa rintaruokintaan kasvaneissa perheissä. Suosittelenkin siis, että tuttipulloruokintaa opetellaan jo aikaisessa vaiheessa rintaruokinnan lisänä. Isien kasvanut hoivavastuu edistää kuitenkin ilman muuta tasa-arvoa, vaikka ruokinta ei onnistuisikaan. Kuten eräs tuttavani totesi, Lapselliset miehet- blogin isät ovat hipsteri-isiä. Toivoa sopii, että isyyden korostaminen ei ole muoti-ilmiö, vaan nouseva trendi. Vanhemmuuden tasa-arvo siirtyy lapsien myötä myös tulevaisuuden tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan.

#noljakanfaija

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

#Noljakanfaija on nuorehko koti-isä Joensuun Noljakan lähiöstä. Ensimmäisen lapsen tulo saa arkisetkin asiat näyttäytymään uudessa valossa. Sulo-vauva kasvaa ja kehittyy. Yhdessä harrastetaan, opitaan uutta ja mietitään vanhemmuutta. Myös pilke silmäkulmassa.

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram