En varmaankaan ole vielä kertonut että tätä yllätysraskauttamme varjostaa hyvin ikävä asia nimeltään selkävaivat ja tarkemmalta diagnoosiltaan iskias. Vaivaa en kamalasti ole viitsinyt mainostaa sillä olen elätellyt toivoa että selkä ei ihan kamalan herkästi menisi tällä kertaa, mutta nyt ei näytä enää toivo riittävän ja siksi voin hieman avata selkävaivojani täälläkin. Nythän siis viikkoja on kasassa vasta 15+4 ja selkä on alkanut nyt jo kipuilemaan suhteellisen inhottavasti. Tunnistan selkäkivut viime raskaudesta vähän turhankin hyvin mutta nyt vain on erona se, että selkä alkoi kipuilemaan noin kaksikymmentä viikkoa aiemmin kuin viime raskaudessa.

Olikin siis itsestäänselvyys että tämän päiväisessä neuvolassa puhuisin selkäkivusta ja siitä, miten tahdon tämän raskauden kanssa edettävän. Alkuun neuvolantäti luonnollisesti kyseli kuulumisia ja kerroin että selkä kipuilee joten juteltiin tästä. Tulimmekin siis lopputulokseen että neuvolantäti laittoi jo nyt lähetteen synnytyssairaalaani jotta pääsen sinne keskustelemaan mahdollisesta käynnistyksestä joka tehtäisiin mahdollisimman aikaisin raskausviikon 36 jälkeen tai suunnitellusta sektiosta jonka yhteydessä saisin sterilisaation.

Viime raskaudessahan selkäni alkoi kipuilemaan raskausviikolla 35 ja raskausviikolla 38 selkä petti totaallisesti niin etten enää kävellytkään ennen kuin synnytys oli ohi. Synnytyksen jälkeen selkäni sitten olikin niin hyvässä kunnossa etten olisi itsekään uskonut mitään selkävaivoja olleen jos en olisi tiennyt liian hyvin. Ennen synnytystä kerkesin kumminkin makaamaan viikon sairaalassa ja syödä lähestulkoon vahvimpia mahdollisia särkylääkkeitä taukoamatta ilman että lääkkeistä sai mitään apua. Lopulta lääkäreiden olikin pakko käynnistää synnytys sillä kyseisten lääkkeiden syömistä ei olisi voinut enää pidempään jatkaa.

Nyt jos selkäkipu pahenee samalla kaavalla niin voi olla että olen vuodepotilaana jo ennen raskauden puoliväliä ja tämähän ei todellakaan ole toivottua. Minä kun vielä elättelin toiveita että lisääntynyt liikunta ja koiran kanssa ulkoilu olisivat edesauttaneet selän kunnossa pysymisessä mutta ei se ilmeisesti ihan niin mennyt... Toivonkin että tällä kertaa selkäsärkyni otetaan tosissaan eikä niin että kuulen joka suunnasta sitä että niinkauan kuin lapsi vatsassa voi hyvin, ei äidin kunnolla oikeastaan ole mitään väliä. Kotona olisi kumminkin neljä lasta hoidettavana ja koirakin kaipaa liikuntaa joten ei olisi varaa rikkoa selkää lopullisesti vielä tässä vaiheessa...

Mutta muuten kaikki oli hyvin. Väsymyskään ei voikaan johtua ainakaan hemoglobiinista sillä hemoglobiini oli vielä 139. Verenpaineetkin olivat kunnossa ja vauvan sydänäänet kuuluivat todella selkeästi. Seuraavaksi olisikin neuvolalääkärivuorossa loppuvuodesta, tammikuun puolivälissä toinen ultraääni ja seuraava neuvola-aika meni helmikuulle. Toki jos ennen sitä tulee jotain erityistä niin saan soittaa ja varata ylimääräisen neuvola-ajan. Muussa tapauksessa odotan aikaa synnytyssairaalaani keskustelemaan mahdollisuuksista ja toivon että siellä olisi ymmärtäväinen lääkäri.

Kommentit (10)

Tia
1/10 | 

Mullakin iskias vaivannut joka raskaudessa. Pääsin fyssarille tässä viimeisimmässä raskaudessa ja se näytti liikkeitä miten vaivaa voi helpottaa. Lisäksi sain ohjeet miten teipata selkä kinesioteipillä. Ne auttoivatkin jonkin verran. Rv 14-30 kärsin iskiaksesta, mutta sen jälkeen oireet katosivat... kunnes synnytyksen jälkeen palasivat. Onneksi lievempinä.
Sain neuvolasta lähetteen fyssarille.

Nenunen
2/10 | 

Mulla skolioosi vaivaa oli edellisen raskauden kaksi viimeistä kuukautta, paikallaan ei voinut istua 5min kauempaa, kivut olivat yhtä tuskaa. Silti jaksoin sinnitellä töissäkin niin kauan että jäin vain 2vk ennen äitiyslomaa saikulle. Nyt uusi raskaus ihan alussa ja ahdistaa jo valmiiksi tuleva loppuraskaus :(

Vierailija
3/10 | 

Itse kärsin myös jo aikaisessa vaiheessa raskautta iskias-kivuista, sain lähetteen fyssarille ja apu löytyi mckenzie-terapiasta, opituista venytyksistä apua edelleen kivun iskiessä 👍

Vierailija
4/10 | 

Ehdottomasti OMT-fyssarille!! Omien raskauksieni pelastus iskias-vaivan kanssa.375

satupuu
5/10 | 

Hei.
Minulla oli toisen lapseni odotusaikana kamala jalkaan sateileva iskiasvaiva. sain apua helsinkilaiselta naprapaatilta Seppo Vehvilaiselta.
Selka- ja vatsalihaksia vahvistettuani kuntosali- ja vesijumppaharjoittelulla sain itseni niin hyvaan kuntoon, ettei kolmannessa raskaudessa iskias vaivannut juurikaan.

Olen itse koulutukseltani katilo, enka muista uraltani kuin yhden aidin, jolle tehtiin sektio selkaongelmien vuoksi.

Haluan muistuttaa, ettei ymmartavainen laakari tarkoita laakaria, joka suostuu siihen, mita potilas haluaa. Paatokset tulee perustua harkintaan laaketieteen kannalta ja mahdollisimman turvallisesti. Kylla se vain niin menee, etta lapsi on ykkonen.

Kaikkea hyvaa odotukseesi ja jumppaa ihmeessa selkaa ja vatsaa, seka lenkkeile.

T. Satu

MariP
Liittynyt29.11.2016

Ymmärrän tottakai, että lapsi on ykkönen raskaudessa ja synnytystapaa miettien mutta minulle tuossa sektiossa ei siis ole ainoa syy siihen selkävaivat vaan se, että tahdon samalla sterilisaation. Tämä kun ei ole ensimmäinen raskaus joka saa alkunsa pillereiden läpi niin en valitettavasti enää pillereiden tehoon luota ja nopeiten sterilisaation saa kuulemma suunitellun sektion yhteydessä.

Lisäksi tuon sektiosta puhumisen ohella menen juttelemaan myös mahdollisesta synnytyksen käynnistämisestä ajoissa jottei kävisi niinkuin viimeksi ja selkä pettäisi niin pahasti ettei jalat enää kanna..

Toki näistä jutellaan tarkkaan lääkärin kanssa ja uskon että lääkäri tekee varmasti oikeat valinnat sekä ehdotukset. :)

Siihen saakka venyttelen joka päivä neuvolasta jo viime raskauden aikana saatujen ohjeiden mukaan ja lenkkeilen koiramme kanssa sen verran mitä selkäsäryltä kykenen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla