Vauvan laskettu aika ja syntymä lähestyvät päivä päivältä vain enemmän ja niinpä on vihdoin tullut aika kun Leevin olisi hyvä aika opetella pois perhepedistä. Leevillähän ei ole ollut omaa sänkyä tähän mennessä ikinä, tai pinnasänky taisi olla olemassa ensimmäisen kuukauden vai kaksi ennenkuin siitä luovuttiin kokonaan käyttämättömyyden vuoksi. Poika on siis nukkunut elämänsä ensimmäiset 1v7kk vieressäni perhepedissä, mutta nyt tosiaan oli aika hankkia Leeville oma isojen poikien sänky jotta vauva mahtuu synnyttyään perhepetiin nukkumaan. Muutenhan Leevi olisi oikein hyvin voinut jatkaa vieressäni nukkumista, mutta sängyssä on tuntunut hieman ahtaalta muutenkin jo jonkin aikaa ja on kiva nukkua paremmin edes muutama kuukausi ennen vauvan syntymää.

Leevi on alkanut jo itse niin sanotusti unikouluttamaan itseään täysiin yöuniin, eli nykyisellään Leevi nukahtaa todella helposti itsekseen uudelleen jos sattuu edes heräämään yöllä. Pahimmillaan vaatii vain kevyttä selän silittelyä ihan pienen hetken verran jotta pojan saa nukahtamaan uudelleen ja yöimetykset ovat alkaneet väistymään itsekseen. Ainoastaan enään nukkumaan mennessä on tissillä oleminen vakio, paitsi jos J laittaa Leevin nukkumaan niin silloin poika nukahtaa ilman maitoa, vaikkakin välillä sen eteen joutuu näkemään pienen taistelun. Koska Leevi on kumminkin jo valmis nukkumaan täysiä öitä niin poika on varmasti valmis myös siirtymään isojen poikien sänkyyn.

Sänky ja muut tykötarpeet saatiinkin sopivasti kaverilta joka oli hankkimassa omalle pojalleen uutta ja vielä isompien poikien sänkyä jatkettavan sängyn tilalle. Juuri sopivasti satuinkin siis puhumaan sängyn hankkimisesta Leeville. Kun sänky sitten tuotiin eräänä iltana niin poika oli kipuamassa sänkyynsä jo ennen kuin lakanoitakaan kerettiin laittamaan paikalleen. Leevi siis ihastui omaan sänkyynsä ja Niilokin tykkäsi siitä että veljen sänky tuli hänen huoneeseensa. Ajateltiin kumminkin, että omaa sänkyyn totutus oli fiksuinta aloittaa vasta viikonlopun alkaessa ja Niilo hieman itkeskelikin kun tajusi ettei se Leevi ihan heti mennytkään hänen kanssaan samaan huoneeseen nukkumaan.

Pian tulikin perjantai ja aika siirtää Leevi omaan sänkyynsä, vaikkakin pienenä lisänä asiassa oli että itse en ollut perjantai-iltaa kotona. Olin nimittäin jo hyvin paljon aiemmin sopinut tämän samaisen sängyn meille tuoneen kaverini kanssa, että menemme perjantai-illaksi leikkimieliseen koiranäyttelyyn match showhun ja näin ollen lapset jäivät isänsä kanssa illaksi kotiin. Jäi siis kokonaan J:n harteille laittaa Leevi ensimmäisen kerran nukkumaan omaan sänkyynsä. Hämmennyinkin todella paljon kun lasten nukkumaanmeno aikaan tuli viestiä, että molemmat pienemmät pojat olivat nukahtaneet viidessätoista minuutissa omiin sänkyihinsä.

Kun pääsin lopulta illalla kotiin niin Leevi oli jo siirtynyt takaisin meidän sänkyyn kun oli herättänyt Niilon herätessään hetken päästä ja pojat eivät olleet nukahtaneet suosiolla uudelleen. Nyt kumminkin kun sänky on ollut meillä jo jokusen hetken niin Leevi nukkuu osan öistä heräämättä kertaakaan ja osana öistä riittää yksi herääminen. Onneksi tässä ei ole mikään hengenhätä asian suhteen ja menemme tässäkin ihan lapsentahtisesti, koska se on meille helpoin tapa. Onneksemme Leevi kumminkin pitää omasta sängystään ja nukahtaa sinne helposti vaikka ei vielä olekaan kokonaista yötä omassa sängyssään viihtynyt.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

28-vuotias neljän pojan ja yhden tytön äiti kirjoittaa arjestaan ja ajatuksistaan. Perheeseen kuuluu 02/2010, 12/2011, 06/2013, 06/2015 syntyneet pojat ja 05/2017 syntynyt tyttö. Yhdellä lapsista on dysfasia ja yhdellä ylivilkkautta. Lisäksi perheeseen kuuluu yksi koira jonka kanssa harrastaminen on koko perheen yhteinen juttu.

Yhteyden minuun saa sähköpostitse: mhaavisto1@gmail.com

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Sisältö jatkuu mainoksen alla