Meidän teinillä ei ole mitään.

Jääkaapilta kuuluu usein että: ”Meillä ei oo taaskaan mitään syömistä”

Vaatekaapilla taas kuuluu tuskastunut huokaisu ”Mulla ei oo siis mitään vaatteita”

Välillä tuntuu että tuon Teinin elämä on yhtä puutetta ja kurjuutta täynnä.

Ja onhan meillä nyt ihan oikeasti ruokaa jolla vatsansa täyttää, ja on vaatetta jolla vartalonsa voi verhoilla,

mutta ei oo sitä oikeanlaista ruokaa tai vaatetta. 

Kun kerron ihan kädestä pitäen, että jääkaapissa on kyllä ihan oikeasti ruokaa jota voi lämmittää vaikkapa mikrossa, teini huokailee jääkapin oven edessä tuskastuneena, ja kertoo ettei se nyt ole sitä sellaista ruokaa mikä nyt maistuisi. Myös ehdotukseni vaikkapa hedelmästä, marjoista tai palasesta leipää ammutaan alas siltä istumalta.

”No, ei se oo sellasta hyvää. Mä haluun nyt jotain muuta. Mut kun ei meillä oo mitään…”

Veikkaan kuulkaa ettei tuo Teini itsekkään taida tietää, mitä se jotain muuta nyt sitten olisi.

Sama kriisi kohtaa Teinin vaatekaapilla. Vaatekaapin ovi pullistelee yrittäen pitää vaatepinoja sisällään, mutta silti Teinillä ei tunnu koskaan olevan mitään päälle laitettavaa. Farkkuja on vain neljät, paitoja neljät kymmenet. T-paitoja on pinossa niin monta että heikompaa hirvittää -mutta silti

”Äitiiiii! Ei mul oo mitään vaatetta”

Jep.

Kun sitten yritän ehdottaa vaatteita tai vaateyhditelmiä saan osakseni lähinnä silmien pyörittelyä ja tuskastuneita katseita.

”No, eiii! Kun sä et ymmärrä, ettei mulla oo sellaista hyvää vaatetta!”

Jaa-a.

En tiedä, että minkä linssin läpi minä vaatekaappia katson, mutta minusta siellä on vaatetta sen verran että sillä voisi helposti vaatettaa jonkun pienen itäsuomalaisen kyläpahasen.

Mutta okei.

Ei ole vaatetta ei..

En voi muuta kun pyöritellä päätäni, ja raapia siitä tikkuja kynsieni alle. On se ajoittain kyllä niin kamalan tuskaista tuo teininä oleminen. Kun ei tunnu olevan sitten mitään syömistä, ei juomista, eikä päälle puettavaa.

Tynnyri päällä joutuu kävelemään ja perunakuoria nälkäänsä syömään.

(Tai siltä se ainakin tuosta Teinistä nähtävästi silloin tällöin tuntuu)

No, odotas Teini vaan. Kyllä se aika tasaa.

Mulla on vaatekaapissa tasan saman verran vaatetta, kun Teinillä on yhdellä hyllyllä.

Tänäänkin istuin päiväkahvilla jalassani ne virttyneet lemppari legginssit ja päälläni eräs elämää nähnyt ja porkkanasosetahrainen T-paita. Söin, tai oikeastaan join jäätelöä hyvällä ruokahalulla. Tiedättehän, sitä sellaista kädenlämpöistä lirua? Kenen jämä lie ollut.

Siinä jäätelöä juodessani ajattelin, että olisihan tuo varmaan aika ostaa vaatteita välillä itsellenikin, mutta aina siinä käy niin, että Teini tai muut lapset kävelevät vaatekassit käsissään ulos kaupasta. Ihan vain siksi koska virsi  ”Mulla ei oo mitään vaatetta”  käy niin tämän äidin sydämeen. Toisaalta olen omalla kohdallani niin pihi, etten yksinkertaisesto raaski ostaa paitaa joka maksaa melkein samanverran kun makkarakastike ja perunamuussi terpeet yhteensä. Vaatekaupasta poistuessani minulla onkin usein kädessäni vain kevyempi rahapussi. ”Ehtii sitä sitten katsella itselleen myöhemminkin.

(Just joo, sitä hetkeä odotellessa. Never happen )

Jäätelöä tipahtaa lusikasta keskelle reittä. Sopivasti sen suurimman reiän kohdalle.

Naurahdan liki ääneen enkä voi olla ajattelematta Teinin ilmettä, kun kertoisin sille että ”Uskotko että vielä se tulee sulle sekin aika, kun onnellisuuteen riittää vaikkapa vain jäätelötipalla paikatut leggarit, lämmin jäätelö ja iso kuppi haaleaa kahvia?”

Ja silloin. Ihan ykskaks sitä huomaakin, että sulla onkin siinä ihan kaikki.

Eikä siitä oikeastaan puutu enää yhtään mitään.

Tuskinpa se uskoisi.

Pyörittelisi vaan silmiään ja sanoisi ettei jaksa kuunnella mun historiaa.

No, vielä se aika tulee.

Odotas vaan.

Teinit, niistä on vaan pakko tykätä <3

Ps. Käy kurkkaamassa mun sivut Facebookista, Instagramista ja Twitteristä. Seuraa ja tykkää niin pääset aitiopaikalle seuraamaan teinien hormoonihuuruista elämää.

Kuva:Pixabay

Kommentit (10)

Sanalie
1/10 | 

Kiitos paljon tästä kirjoituksesta. Ja alan mielelläni seurata näin hyvää kirjoittajaa.

Kaksi poikaa ja tyttö
3/10 | 

Olen alkanut seurata blogiasi ajankohtaisen aiheen vuoksi. Tämä on todellista vertaistukea itselle. Herkästi kaikesta itseni syyllistävänä huomaan, että ilmeisesti(kaikki)syy ei olekaan minussa äidissä ja kasvatuksessani. Haluan tuon huumoriasenteen myös tänne.

MormuskaMutsi
Liittynyt28.4.2016

Suotta sitä itseään soimaa ja syyllistää, luulen että monen monessa teinin omistavassa perheessä käydään läpi juurikin näitä samoja asioita. Se onkin suurin syy miksi blogini näitä ihanan kamalia teinejä ja niiden kanssa eläviä aikuisiakin käsittelee. Vertaistuki on suurin kunnia mitä voi bloggaamisellaan saavuttaa. Se että huomaa että ei ole näitten hormoonihyrrien kanssa yksin, antaa pienen synnintunnustuksen jokaiselle vanhemmalle. Ripauksella huumoria selviää liki kaikesta. Olet varmasti paras äiti teineillesi <3 Kiitos että seuraat blogiani <3

Pullukka
4/10 | 

Täällä teini!
Itselläni ainakin vaatekriisi johtuu itseinhosta, vihaan miltä vaatteet näyttävät päältäni. Oon ostanut vaatteita ja miettinyt ”ehkä sitten joskus” muttas sitä joskusta ei ole ikinä tullut joten vaatteet ovat jääneet kaappiin istumaan. Kun on omasta kehosta negatiivinen kuva mitkään vaatteet ei näytä kivalta päällä.
Tää kuulostaa tosi surulliselta mutta tällästä tää on, joka paikasta tulee erilaisia paineita miltä mun tulis näyttää. Tää on tosi yksilöllinen asia mutta voin sanoo itseni ja monen muun nuoren puolesta tämän.

Ps. ”Ei oo mitään syötävää” tarkottaa haluan a) roskaruokaa tai b) karkkia

MormuskaMutsi
Liittynyt28.4.2016

Teineille ulkopuolelta tulevat ulkonäköpaineet ovat kyllä ihan totisinta totta. Ulkonäkökeskeisyys hyökkää silmille samantien kun silmänsä aamuisin avaa. Somessa, lehdissä ja televisiossa. Koulumaailmasta puhumattakaan. Olen pahoillani puolestasi ja siitä että oma vartalo ei täytä niitä omia mielikuvia "ihannevartalosta" tai siitä miltä vaatteiden tulisi päälläsi näyttää. Paljastankin nyt salaisuuden. Samat paineet kohdistuvat myös aikuisiin. Siihen ei auta juuri muu kuin ihan rehellisesti etsiä joka päivä jokin asia josta itsestään pitää. Löytäisitkö sinä sellaisen itsestäsi? Vaikkapa yhden joka päivä? Kirjoita se ylös ja kiinnitä se sitten Post-it lapulla peiliin että muistat sen myös seuraavallakin kerralla kun katsot peiliin? Älä ole itsellesi ankara, vaan koeta nauttia siitä että olet olemassa. Entä jos alkaisit pitää vaikkapa blogia johon saisit purettua ajatuksiasi? Löydät varmasti sitä kautta paljon saman asian kanssa painivia. Käännä ajatuksesi voitoksi.

Ps. Tuo karkki/herkkujuttu varmasti pitää paikkaansa ;)

Vierailija
5/10 | 

Kuulostaa niin tutulta, sitten tuon ei oo mitään syötävää valituksen jälkeen teini syö joko keksejä tai väsää nuudeleita vaikka jääkaapissa ois esim. makkarasoppaa🙈 Ja nyt teini muuten on keksinyt että tee on hyvää ja lipittää sitä jatkuvasti😁

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MormuskaMutsi on kultaisella -90 luvulla nuoruutensa elänyt 40 vuotias viiden tyttölapsen äiti, joka yrittää parhaansa mukaan ymmärtää nyky-nuorten hormoonihuuruista sielunelämää. Blogissani pohdin iloinen pilke silmäkulmassa näitä raivostuttavan ihania ja uskomattoman upeita otuksia nimeltä teinit. Tervetuloa mukaan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla