"Olen pitänyt lasta kädestä, pitänyt sylissä. Olen puhunut rauhoittavilla lauseilla ja vannottanut ettei ole mitään hätää. Olen keinuttanut sylissä kipeää lasta. Olen lähtemisen hetkellä vilkuttanut rohkeana ja suoraselkäisenä ikkunoiden ja ovien takaa. Suljetun oven takana olen itkenyt suolaisia kyyneliä ja antanut niiden uurtaa poskilleni syvät purot. Olen niellyt nikotellen rinnassa puristavan pelon. Olen ryhdistäytynyt ja puistellut päältäni surun sadoiksi siruiksi sairaalan käytäville.  Minusta on tullut taistelijan vanhempi. Elämän henkivartija. 

Olen vakuuttavasti vannottanut ettei ole mitään hätää. 

Muistan sen hetken kun painoin kotioven kiinni perässäni. Muistan sairaalan pitkät käytävät. Muistan kun maailmamme kutistui huoneen kokoiseksi, ja sen rajat olivat vain kolmella harppauksella laskettavissa. Oven ulkopuolella maailma jatkoi menoaan, meidän maailmastamme irrallaan.

Vannotin  vakuuttavasti ettei ole mitään hätää. Meillä kummallakaan.

-Ja kuitenkin olin pelosta suunniltani."

 

(Tämä teksti sai alkunsa erään Taistelijan äidin kertomuksesta. Kiitos <3 )

 

Tänään 15.02.2017 vietetään kansainvälistä lasten syövän päivää.  Käy lukemassa lisää tietoa ja osallistu Syöpä on kova liiga. Tarjoa erätauko. -kampanjaan. Minä osallistuin. Osallistu sinäkin. <3

 

Ps. Käy myös kurkkaamassa Faceboook ja Instagram tilini. Saa tykätä ja seurata. Pitäisin siitä paljon <3

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MormuskaMutsi on kultaisella -90 luvulla nuoruutensa elänyt 40 vuotias viiden tyttölapsen äiti, joka yrittää parhaansa mukaan ymmärtää nyky-nuorten hormoonihuuruista sielunelämää. Blogissani pohdin iloinen pilke silmäkulmassa näitä raivostuttavan ihania ja uskomattoman upeita otuksia nimeltä teinit. Tervetuloa mukaan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016