Kaikki riippuu kotikasvatuksesta." Ne sanovat. 

"Vanhempien syytä se on, jos eivät osaa laittaa rajoja."  Sanoivat helpon teinin vanhemmat.  

Sen ongelmateinin vanhempi ei siihen sanonut mitään.

Sanojan piti painottaa sanomaansa vielä vähän kovempaa. "Eikö se nyt tajunnut, että ihan oma vika?"

Kyllä se vanhempi tajusi.

Joka kerta kun sen teini lintsasi, se mietti missä kohtaa se epäonnistui niin pahasti. Kun se yritti puhua ja teini vastasi keskisormella, se syytti siitä itseään. Kun poliisi soitti se pohti, että onko se ollut liian lepsu vai liian ankara. Kun se vanhempi sitten valvoi vielä kolmelta aamulla soittamassa yhä uudelleen ja uudelleen numeroon, johon ei saada yhteyttä, se muisteli sitä kun silloin yhtenä päiväkotiaamuna siltä meni hermot.

Se vanhempi ei vain halunnut jakaa sitä syyllisyyden tunnettaan somessa, eikä siinä työpaikan kahvipöydässä. Koska joka kerta joku antoi vinkkejä rajoista ja rakkaudesta ja aina kun joku neuvoi vähän, tai tiesi asiat (muka) paremmin, tunsi se vanhempi olonsa vielä vähän kurjemmaksi.

Ja jaksoi vielä vähän huonommin.

Samalla se vanhempi myös ärsyyntyi, koska se niin hyvin tiesi, ettei siltä rakkautta puuttunut.

Se vanhempi tiesi, että se rakasti teiniään niin, että sydäntä riipi. Ja että vaikkei se jaksanut joka päivä olla tyyni ja viisas, niin joka päivä se teki parhaansa.

Sain kunnian jakaa tämän tekstin. Tekstin kirjoittaja en ole minä, vaan anonyyminä esiintyvä, aivan tavallinen teinin äiti. Äiti joka rakastaa teiniään, ihan koko sydämestään.

Kiitos sinulle <3 

Tämä jos mikä, on vertaistukea parhaimmillaan. 

Teinit, niistä on vaan pakko tykätä <3

 

Ps. oletko jo käynyt kurkkaamassa mun sivut Facebookista ja Instagramista? Tykkää ja seuraa, niin pääset aitiopaikalle seuraamaan teinien hormoonihuuruista elämää.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Selailin tätä blogia läpi ja tämä kirjotus jotenkin kolahti ja syvälle. Olin itse aivan järkyttävä teini, suoraansanoen. Varastelin kaupasta ja perheeltä, karkasin ikkunasta ulos kavereiden luo, ryyppäsin ja rellestin yötä myöten kylillä joka viikonloppu ja välillä arkena, kapinoin kaikkeen vastaan, en jaksanut käydä koulua ja kun sinne jaksoin mennä, kapinoin jokaista opettajaa vastaan ja enkä varsinkaan osallistunut kotitöihin. Kun äidin puhelin soi tuntemattomasta numerosta osasi se jo odottaa, kuinka sieltä poliisi taas kertoi, että olin taas kerran jäänyt kiinni kännissä ja pitäisi tulla poliisiasemalta hakemaan. Vastassa äitiä oli välinpitämätön, kylmä ja jopa vihainen teini. Olin oman kaveriporukan johtaja, keksin kaikki tyhmimmät ideat joihin muut lähtivät samantien mukaan. Ja mikään näistä ei todellakaan johtunut kasvatuksesta. Mulla oli rajoja ja sääntöjä, multa otettiin rahat pois, puhelinta sain käyttää vain tiettyyn aikaan ja valvonnan alla, mä sain rakkautta, ohjeistusta ja neuvoja, mutta päätin olla vaan välittämättä kaikesta tästä ja aiheuttaa äidille n. 100 harmaata hiusta ja muutaman rypyn lisää. Ja mikään ei tietenkään koskaan ollu mun vika tai mun syy. Vanhemmat oli liian ankaria, liian vanhoja, liian tylsiä ja liian milloin mitäkin, teinin mielestä. Olin ongelmanuori sen sanan syvimmässä merkityksessä.
Tällä hetkellä oon edelleen teini, vasta 18 vuotias, mutta oon saanu elämän järjestykseen. Asun omassa asunnossa, opiskelen kaksoistutkinnossa muutamaa viimeistä kuukautta, olen työelämässä ja hoidan itse omat asiani. Siltikin, äiti on tärkein ihminen maailmassa. Mikään ei ole yhtä mukavaa kuin mennä äidin luokse yökylään, katsella vierekkäin sohvalla televisiota, keskustella ja juoruta, sekä kertoa kuinka paljon toista kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa. Pääsin yli teini-iän kapinoinnista ja tajusin kuinka paljon varsinkin mun äiti on elämässään tehny mun puolesta ja kuinka paljon se on saanu pyöriä huolesta harmaana yöllä sängyssä, soitella sammutettuun puhelimeen ja toivoa, että tulisin turvallisesti kotiin kaikesta huolimatta. Olinhan silti edelleen äidin oma pikkutyttö, niin rakas vaikka mitä olisin tehnyt. Äidit on parhaita ❤️

MormuskaMutsi
Liittynyt28.4.2016
2/2 | 

Nyt taisi minulla mennä roska silmään, tai oikeammin ihan molempiin.  *sniif*

Puit sanoiksi varmasti aika monen "ongelmateinin" ajatukset. On aivan huikeaa että jaoit oman kasvutarinasi meille muillekkin. Kasvaminen nuoresta aikuiseksi ei suinkaan ole helppoa. Joillekkin se tekee suorastaan tuskaisen kipeää, joillakin se kasvutaival on kun ruusuilla tanssimista. Oli kasvutarina sitten millainen tahansa, yksi asia on vakio. Äidin rakkaus ei lopu koskaan.

Toivon sinulle tulevaisuuteesi paljon onnenhetkiä, sopivasti kasvattavia vastoinkäymisiä ja ennenkaikkea kaikkea hyvää. Sinulla on ihana ja rakastava äiti, ja sinä itse olet upea esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista, niin kauan kun on omaa tahtoa.

Teinit, te ootte vaan niin rakastettavia <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MormuskaMutsi on kultaisella -90 luvulla nuoruutensa elänyt 40 vuotias viiden tyttölapsen äiti, joka yrittää parhaansa mukaan ymmärtää nyky-nuorten hormoonihuuruista sielunelämää. Blogissani pohdin iloinen pilke silmäkulmassa näitä raivostuttavan ihania ja uskomattoman upeita otuksia nimeltä teinit. Tervetuloa mukaan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
Sisältö jatkuu mainoksen alla